Oletko koukussa stressiin?

Siihen tunteeseen, kun energia sykkii kiihkeästi ja vauhti on päällä, jää helposti koukkuun. Tottakai on ihanaa olla superinnostunut, eikä sitä pidä missään nimessä vältellä. Mutta jos toimimme jatkuvasti kiihkeästi ja intensiivisesti, kulutamme hyvää vauhtia myös itseämme.

Olen aiemminkin kirjoittanut, että intensiiviset tunteet, kuten viha ja innostus saavat sympaattisen hermostomme aktivaation lisääntymään. Ja mitä useammin ja pitkäkestoisemmin sympaattinen hermostomme on aktiivisena, sitä kuluttavampaa se on keholle.

Ajattelin joskus, että vain innostuneisuuden ja tarmokkuuden avulla saamme asioita aikaiseksi. Että pitää olla jatkuvasti draivi päällä, jotta saa hommat hoidetuksi. Olin väärässä. Asioita voi myös tehdä rauhallisesta olotilasta käsin.

Miten stressiin voi jäädä koukkuun?

Jatkuva suorittaminen ja asioiden tekeminen voi aktivoida aivojen palkitsemikeskusta. Stressin aiheuttama myönteinen tunne saattaa syntyä siitä, että saamme tekemisestämme jonkin ulkoisen ”palkkion”, kuten rahaa, menestystä, sähköpostin, Facebook-tykkäyksen. Voi myös olla, että tällaisen mielihyvän lisäksi välttelemme kipua eli emme haluakaan pysähtyä kuulostelemaan aidosti itseämme, kehoamme, ajatuksiamme, tuntemuksiamme ja kohtaamaan jotain, mikä ei tuo välttämättä välitöntä mielihyvää. 

Omaa stressikoukkuaan voi selvittää pohtimalla, onko jatkuvasti kiireinen, tulossa jostain ja menossa johonkin tai suorittamassa tai tavoittelemassa koko ajan jotain.

Seuraavat kysymykset voivat myös auttaa stressikoukun selvittämisessä:

  • Tuottaako sinulle vaikeuksia olla tekemättä mitään?
  • Murehditko usein sitä, mistä saatat jäädä paitsi?
  • Tuntuuko sinusta, ettei koskaan ole tarpeeksi aikaa saada asioita valmiiksi?
  • Onko sinun vaikea löytää aikaa ystäviesi tapaamiseen tai sellaiseen tekemiseen, josta ennen nautit?
  • Koetko joskus, ettei päivän aikana tekemäsi työ riitä?
  • Tuntuuko sinusta siltä, kuin juoksisit koko ajan yhdestä asiasta toiseen?

Tunnistan ja tiedän itsekin varsin hyvin sen, kuinka helposti jatkuva tekeminen jää päälle. Jos on tottunut käyttämään polttoaineena stressiä, pysähtyminen ja rentoutuminen voi olla yllättävän vaikeaa. Mieli ja keho ovat tottuneet siihen, että ne saavat säännöllisesti annoksen stressihormoneita tai stimulantteja, jotka pitävät pyörät pyörimässä. Rentoutumista täytyy suorastaan harjoitella.

Kysymys kuuluukin, haluammeko ottaa jatkuvasti energiaa tekemiseemme stressistä vai esimerkiksi riittävästä unesta, liikunnasta, rentoutumisesta, ravinnosta? 

Elämään kuuluu syklisyys

Stressi ei itsessään ole hyvä tai huono asia, vaan täysin luonnollinen asia. Stressi ei siis ole jotain, mistä pitäisi pyrkiä kaikin voimin eroon. Ehkä juuri sen takia puhutaankin stressin säätelystä. 

Niin kuin luonnolle, myös ihmiselle on ominaista syklisyys ja rytmisyys. Tarvitsemme sekä lepoa että liikettä, ja se mikä ensin voi olla keholle kuluttavaa (esim. liikunta), onkin pitkässä juoksussa sitä vahvistavaa, jos palautuminen on riittävää. Samalla tavoin voimme olla mielen tasolla innostuneita ja draivi päällä, mutta jotta luovuutemme ja innostuneisuutemme säilyisi jatkossakin, tarvitsemme rauhoittumista eli palautumista myös mielen tasolla.

Jatkuva tekeminen ei ole pitkällä aikavälillä kannattavaa kehon tai mielen näkökulmasta. Kannattaa siis huolehtia siitä, että päiviin, viikkoihin ja kuukausiin mahtuu tarpeeksi palautumista. Toiset pitävät siitä, että elämä on mahdollisimman tasaista. Toisille taas on luontaisempaa paneutua intensiivisesti ja täysillä asioihin, jolloin myös palautumiselle pitäisi järjestää tiukan ajanjakson jälkeen tarpeeksi aikaa. Palautumisen tarve vaihtelee siis paljon sen mukaan, kuinka stressaavaa aikaa on elänyt. 

Rauhoittuminen ja palautuminen voi olla vaikka jotain tällaista:

  • Järjestä päivittäin pieni rauhoittumishetki. Ota mukava asento ja keskity hengitykseen tai mukavien muistojen ajattelemiseen.
  • Ota sellaisia hetkiä päivästä, jolloin et ole kännykän, sähköpostin, somen äärellä.
  • Käy rauhallisella kävelyllä luonnossa. Keskity aistikokemuksiin ja ympäristöön, ja unohda luontokävelyn suorittaminen.
  • Tee jotain sellaista, johon uppoudut, mutta jossa olet rauhallisessa ja keskittyneessä tilassa. 
  • Leiki, pelaa, tee jotain ”hyödytöntä”. 
  • Kokeile lisätä elämääsi hiljaisia hetkiä ja joutilaisuutta. 

On uskomatonta huomata, kuinka paljon voimaa ja luovuutta rauhoittuminen voi antaa. Juuri silloin, kun yrittää vaikka puoli väkisin ja tahdonvoimalla keksiä ratkaisua ongelmaan, kannattaisikin pysähtyä ja heittäytyä joutilaaksi. Tehdä jotain ihan päinvastaista ja unohtaa koko ongelma. Kun sitten rentoutumisen jälkeen palaa saman askareen tai ongelman pariin, ratkaisun löytäminen on monin verroin helpompaa. 

uso88uijax8-kortni-williams

Lähteenä käytetty kirjaa Voiko stressi tappaa? 

Kuva: Kortni Williams

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Tämäpä osui. Mutta mistä tunnistaa tämänlaisen stressiin koukuttumisen ja ”pahan” stressin/ahdistuksen? Jälkimmäisessä usein sama olotila: ei pysty rentoutumaan, ahdistaa ja tuntuu, että koko ajan on jotain tekemättä.

    • 1.1

      Sanna sanoo

      Hei! Jos ymmärsin oikein mitä tarkoitit, niin huonossa stressissä on päällimmäisenä pelon ja hallinnan menettämisen tunteet. Tällaiset tunteet taas usein puuttuvat sellaisesta stressikoukusta, jossa on enimmäkseen draivi päällä, jota ulkopuolelta tulevat ”palkinnot” vielä lisäävät. Oli sitten kummasta tahansa stressistä kyse, olennaista on, että raivaa tilaa palautumiselle. Ja opettelee jollain itselleen mielekkäällä tavalla rentoutumaan. Sinänsähän innostus ja draivi ovat hyviä asioita, mutta liika on liikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *