Mikä tekee kodista stressaavan?

Joskus se stressaavin ympäristö ei löydykään työpaikalta, päiväkodista tai koulusta, vaan omasta kodista. Jos minulta kysyttäisiin millainen on hyvä koti, vastaisin jotain tämänsuuntaista: Siellä saa rentoutua ja toisaalta myös innostua. Se ei ole työleiri eikä paikka, jossa joutuu pelkäämään. Se on ympäristö, jossa voi olla turvassa, kun olo on turvaton. Siellä on hyvä ilmapiiri.

Mutta millainen on stressiä aiheuttava koti? Esimerkiksi sellainen, jossa ei anneta tilaa kuin yhden tunteille. Yhden perheenjäsenen tunteet ja tarpeet jyräävät ja muut joutuvat myötäilemään niitä. Tai sitten sellainen, jossa ikäviä tunteita, kuten surua, vihaa ja pettymyksiä ei sallita. Saa olla iloinen tai neutraali, mutta kielteiset tunteet on pidettävä piilossa.

Kun lapsi elää kodissa, joissa kielteisiä tunteita ei saa näyttää, hän oppii vaimentamaan tunteensa. Jos tunteensa kieltäviä ja piilottavia lapsia tutkitaan tarkemmin huomataan, että he vaikuttavat rauhallisilta ja välinpitämättömiltä. Siltä, kuin heillä ei olisi muka mitään hätää. Tosiasiassa tällaisten lasten sydämen syke on kiivasta ja sympaattinen hermosto käy kierroksilla. Tunteet kyllä tuntuvat, mutta stressireaktiona lapsen kehossa. Jos kielteisten tunteiden kanssa toimeentulemista ei ole saanut lapsena harjoitella, aikuisena niitä voi olla vaikea käsitellä.

Stressaava kodin ilmapiiri voi syntyä myös siitä, että vuorovaikutus kodissa asuvien kesken on toisia epäkunnioittavaa. Muut vähättelevät itselle tärkeitä asioita. Tai lyttäävät toiveita, unelmia ja suunnitelmia. Tai yksi perheenjäsenistä saattaa joutua syntipukiksi jota epäillään aina, kun jokin on rikki, kadoksissa tai jollain tavalla väärin.

Stressaavat kotiympäristöt eivät suinkaan löydy pelkästään perheistä, joissa on vaikka taloudellisia huolia tai päihdeongelmia. Työterveyslaitoksen tutkijat muotoilevat asian näin:

Stressaavia ympäristöjä voi löytyä aivan tavallisista, työssäkäyvistä perheistä. Pitkään kestäessään leudompikin stressiympäristö voi aiheuttaa lapselle pahoinvointia ja mielenterveysongelmia. Hyvinvoinnin kannalta keskeistä eivät ole yksittäiset tapahtumat vaan vuosikausien varrella kasaantuneet kokemukset ja toistuvat vuorovaikutustilanteet, jotka vaikuttavat kielteisesti terveyteen ja aivojen kehitykseen.

Hyvä kodin ilmapiiri syntyy siitä, että siellä on myös henkisesti turvallista olla. Ikävät tunteet ovat sallittuja, ne nimetään ja niistä on lupa puhua. Nuorisopsykiatri ja psykoterapeutti Laura Suomalainen pitää perheen hyvinvoinnin kannalta tärkeänä avointa ilmapiiriä ja toisten kunnioittamista:

Ehdottomasti koko perheen hyvinvoinnin kannalta koen tärkeäksi avoimen vuorovaikutuksen ja välittämisen ilmapiirin. Avoin, kunnioittava ja välittävä ilmapiiri syntyy parhaiten arjen jakamisesta, pienistä kohtaamisista ja yhdessä olemisen palasista. Näistä palasista löytyy se pieni hetki, jolloin lapsi tai nuori uskaltaakin ottaa puheeksi asian, jota ei itse aktiivisesti ehkä uskalla tai osaa sanoittaa.

Jos aikuisena on vaikeaa sietää kielteisiä tunteita, niiden kanssa elämistä voi opetella. Ensimmäinen askel on tunnistaa tunne. Olenko vihainen, peloissani, pettynyt, surullinen? Tunne kannattaa myös nimetä. Kun tunteen sanoittaa itselleen, se muuttuu heti helpommaksi käsitellä. Pikku hiljaa voi yrittää kertoa tunteistaan muille. Sanoa, että nyt minua pelottaa tämä. Tai että tuo asia harmittaa. Kaikki eivät kuitenkaan halua käydä keskusteluja tunteistaan muiden ihmisten kanssa, ja sekin pitää hyväksyä.

74tufexdp3y-patrick-fore

 

Lähteinä käytetty:

Kaikkea stressistä. Työterveyslaitos.

Rakkaus ratkaisee. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojen kehittymiselle.

Inhimillisiä uutisia. Asiantuntijat paljastavat: 10 vinkkiä parempaan perhearkeen. 

 

Kuva: Patrick Fore

Kommentit
  1. 1

    Katarooma sanoo

    Niin totta tää! Tunnistin tästä kirjoituksesta sekä lapsuudenkodin että perhekodin, joissa asunu. Nyt sitä kantaa satoa tästä kaikesta, joutuu aikuisena opettelemaan, että kaikki tunteet on sallittuja tuntea ja kuinka niitä tunteita käsitellään.

    • 1.1

      Sanna sanoo

      Mulla on sellanen tuntuma, että ei tämä välttämättä kovin harvinaista suomalaisissa kodeissa ole ollut. Osansa varmaan tekee sekin, että kun on aikoinaan tultu sodista, niin niistä vaikeista tunteista on pääsääntöisesti vaiettu.

  2. 2

    Marjuska sanoo

    Minä olen huomannut, että nyt nelikymppisenä seuraan lapsuudenkotini mallia, jossa nainen hyvittelee, pehmittelee, huolehtii ja säätää tauotta, ettei vaan mies liikaa hermostu (minulle, lapsille, itselleen, milloin kenellekin). Jos minä en kanna kaikkien stressiä ja tasoita tietä, se paisuu miehen ansiosta järjettömiin ja tolkuttomiin mittasuhteisiin. Olen siis aikuisiällä hankkiutunut ihan samanlaiseen tilanteeseen, jossa oma äitini ja myös muut sukuni naiset ovat olleet koko elämänsä, ja jollaiseen en itsenäisenä ihmisenä olisi koskaan kuvitellut päätyväni! Kummallista, miten tällaiset perheiden ja kotien käytösmallit toistuvat sukupolvesta toiseen kuin huomaamatta.

    • 2.1

      Sanna sanoo

      Marjuska, kerrot juuri siitä missä kirjoituksessani oli kyse. Eli että jonkun ihmisen pahaa oloa kannattelee joko yksi tai kaikki muut perheenjäsenet. Ja se on todella surullista, että tällaisen tilanteen kääntäminen toisenlaiseksi ei ole yksinkertainen tai helppo juttu. Joskus voi olla, että jokin asia tai tilanne saa tämän pahaa oloa levittävän ihmisen ymmärtämään, että koko perhe kärsii. Joskus taas näin ei tapahdu, vaikka se hänelle suoraan sanottaisiin. Silloin on puntaroitava, kuinka paljon itse jaksaa ottamaan vastaan tai kestämään tilannetta. Kaikkea hyvää sinulle Marjuska <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *