Kun syömisestä tulee stressi

Olen välillä kurkkua myöten täynnä kaikkia ruokavaliokeskusteluja. Enkä edes siksi, että olisin vahvasti jotain mieltä ravintoasioissa vaan lähinnä siksi, että olen saanut vuosien varrella stressata omasta syömisestäni aivan riittävästi. Murehtiminen kannattaisi kuitenkin pitää aisoissa. Stressi on nimittäin vatsan ja suoliston kunnolle huono asia.

Vatsan suolahappotuotanto vähenee, joka vaikuttaa sekä ruuan sulamiseen että vitamiinien ja kivennäisaineiden imeytymiseen. Pitkään jatkunut stressi voi johtaa esimerkiksi siihen, että lääkäri toteaa samalla tavoin kuin Sari Helinille: “Tämä B-vitamiinitaso on niin alhainen, ettei vitamiinia oikeastaan ole.” (Kannattaa lukea koko Sarin juttu!) Stressi häiritsee myös suoliston mikrobitasapainoa ja stressihormoni kortisolin myötä kehoon tuleva ylimääräinen sokeri muuttuu rasvaksi. Usein myös roskaruuan himo lisääntyy.

ID-10049706

Olen ollut suurimman osan aikuisiästäni herkkävatsainen ja kärsinyt erilaisista epämiellyttävistä vaivoista. Noin kymmenen vuotta sitten tilanne äityi pahaksi ja toimistotyöläisen arki alkoi painottua toiletin puolelle. Tarpeeksi kauan etsittyäni löysin lääkärin, joka otti vaivani tosissaan.

Vuosia myöhemmin sairastuin suolistosairauteen. Sain järkyttäviä kipuja sellaisista ruoka-aineista, joita olin aiemmin syönyt viheltäen. Kokeilin aika äärimmäisen tiukkaakin ruokavaliota hetken. Olin melkoisen stressaantunut ja väsynyt, kun en enää ymmärtänyt mitä voin syödä ja mitä uskallan syödä. Olin tietysti kahlannut netissä kaikki maailman artikkelit ja neuvot. Lopulta päädyin erään ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Sain apua ongelmiini ja mikä parasta: Sain lopettaa turhan stressaamisen.

Omaa ruokavaliota ei kannata rajoittaa huvin vuoksi tai vallitsevan trendin takia

Koska olen joutunut karsimaan ruokavaliotani paljon, olen aivan ällistynyt, jos joku ryhtyy touhuun täysin huvin vuoksi. Lääkäri joka minut kymmenen vuotta sitten hoiti kuntoon totesikin,  että ruokavaliota on turha rajoittaa, ellei siitä ole kouriintuntuvaa apua.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö jokaisen kannattaisi pyrkiä syömään niin, että energiaa riittää, olo on hyvä ja vatsa rauhallinen. Syömämme ruoka näyttelee yllättävän suurta roolia erilaisten sairauksien ennaltaehkäisyssä eikä sanonta olkoon ruoka lääkkeesi ole täysin tuulesta temmattu. En missään nimessä kannata syö mitä tahansa -ajatusta, mutta hyvänkin ruokavalion edut voi kyllä helposti pilata turhalla stressaamisella. Kovin tiukka ruokavalio voi jo fyysisesti olla stressi keholle, jos siitä ei saa tarpeeksi kehon tarvitsemia rakennusaineita.

Jos sinulla on vatsaongelmia tai yliherkkyyksiä, etsi asiantuntija, joka voi auttaa. Suosittelen esimerkiksi funktionaalisen lääketieteen ravintovalmentajaa tai ravitsemusterapeuttia, joka on jollain tapaa erikoistunut vatsan ja suoliston ongelmiin. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että kuuntelet omaa kehoasi ja uskot siihen. Kaikki ei sovi kaikille ja etsimällä löydät itsellesi sopivimman kombinaation. Ravintovalmentajat ja ravitsemusterapeutit auttavat tarkistamaan, että ruokavaliosi sisältää tarpeeksi välttämättömiä ravintoaineita.

Sosiaalisista tilanteista selviää ystävällisyydellä, rehellisyydellä ja välinpitämättömyydellä

Stressiä ei ole aiheuttanut pelkästään kropalle sopivan ruuan etsiminen, vaan myös ne lukuisat sosiaaliset tilanteet, jotka ovat olleet vähintäänkin kiusallisia. Joku kutsuu kylään ja kysyy, onko mitään allergioita. Ööö on, mutta lista on niin pitkä että olisi helpompi tarjota vaihtoehtoja mitä voisin syödä, kun mitä en voi syödä. Kerran kyläpaikan emäntä oli todella panostanut ja leiponut kakun vain minua ajatellen. En mitenkään kehdannut sanoa, että kakussa on sitä ja tätä, josta saan vatsani kipeäksi. Otin kakkua kohteliaisuudesta ja vietin illan huussissa.

Ihmisten on joskus vaikea ymmärtää, että yliherkkyydet eivät ole aina samoja ja pysyviä. Yliherkkyydet eivät ole sama asia, kuin allergia. Yliherkkyydet vaihtelevat mm. sen mukaan, oletko stressaantunut, millainen suoliston ja mahan kuntosi on tai onko kehossasi jotain hormonaalisia muutoksia meneillään. Kaikki tämä vaikuttaa siihen, miten reagoit ruokaan. Pystyin esimerkiksi itse syömään paljon laajemmin raskausaikana.

Aiemmin tunsin kiusaantuneisuutta, ärtymystä ja häpeää, kun jouduin selittelemään omia syömisiäni etenkin kylässä. Ei ole aina hauskaa olla huomion keskipiste, kun siirrytään ruokapöytään. Nykyään pyrin olemaan rehellinen, mutta myös ymmärtäväinen, koska yleensä kyse on tiedon puutteesta. Jos kohtaan vähätteleviä tai halveksuvia kommentteja, liuttelen ne mielestäni pois kuin veden kaakkurin selästä. Halveksuvat kommentit kertovat toisesta ihmisestä jotain. Pidän myös huolen siitä, että jos en ole varma kyläpaikan tarjoiluista, tankkaan etukäteen kotona.

Onko sinulla kokemuksia syömisen aiheuttamasta stressistä?

Kuva.

Kommentit (4)
  1. Tää on kyllä mielenkiintoinen asia. Itellä on ollu ressi päällä vähä päälle 3v ja ens viikolla se huipentuu ja toivottavasti kuukauden päästä ohi. Joskus on pienesti miettiny, että mitähän kaikkea pahaa tää ressi saa mun kehossa aikaan, kun on koko ajan kierroksilla.

    1. Hei Katarooma,

      Joskus on tosissaan niin, että elämäntilanne on syystä tai toisesta stressaava. Hyvä että olet ilmeisesti jo voiton puolella, ja näet jo helpotusta lähitulevaisuudessa. Tsemppiä!

  2. Tää oli kuin mun ajatuksista. Nyt vihdoin olen kuitenkin tajunnut stressin vaikutuksen suolistoon. Mulla alkoi kesällä jokapäiväiset löysät ulosteet ja ne jatkui ihan tänne syksylle/talvelle asti, kunnes tajusin mistä on tai ainakin voisi olla kyse: ärtyvän suolen oireyhtymästä. Enää ei ole ripulia, ilmavaivoja tai turvottelua, kun olen jättänyt fodmap-pitoiset ruoka-aineet pois. Ja epäilenkin siis, että sieltä lapsuudesta asti lähtenyt stressi on laukaissut tämän. 14-vuotiaana sairastuin anoreksiaan ja tähän 21-vuoteen asti olen pelleillyt ruoan kanssa. Anoreksiaa minulla ei enää ole, mutta syömishäiriöoireita kyllä.

    Ehkä ibs:ää ei olisi puhjennut, jos olisin saanut tukea ja apua esim. psykoterapiaa, mutta KAIKEN tiedon ja ymmärryksen olen hankkinut itse. Olen kuitenkin tyytyväinen nykytilanteeseeni ja ylpeä itsestäni 🙂 Enää en jaksa stressata kaloreista tai makroravinnejaosta niin paljon.

    Olen sen nyt tajunnut ihan oman kokemuksen kautta, että mitä enemmän itseltä kieltää sitä suurempi on sortumisen ja ahmimisen riski, ja samalla myös stressi kasvaa ja lopulta homeostasia menee epätasapainoon. Toimin pitkään niin, että jos päädyin ahmimaan tai syömään vähänkin ylimääräistä, niin rankaisin itseäni seuraavat päivät. Joko liikuin enemmän tai saatoin rajoittaa kaloreita rajusti alaspäin. Ja näin oli siis vielä tänäkin vuonna. Toivottavasti voin joku päivä syödä ja elää täysin rennosti, kuitenkin huomioiden mm. kuntosaliharrastukseni (haluan lihasmassaa).

    1. Hei Emilia,

      Kiva kun jaoit tarinasi! Stressillä ja ärtyvän suolen oireyhtymällä on tosissaan tekemistä toistensa kanssa. Hyvä että olet löytänyt vatsaoireisiin apua. Kuten kerroit, kieltäminen ei ole kestävä tie ja parhaimpaan lopputulokseen olon kannalta pääsee varmasti sillä, että muistaa välillä levätä ja olla armollinen itseään kohtaan. Mahtavaa uutta vuotta sinulle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *