Kun pää on liian täynnä tehtäviä ja suunnitelmia

Oletko huomannut, kuinka paljon pyörität mielessäsi tehtäviä ja suunnittelet asioita? Voisin tehdä huomenna kaalipataa, mutta sitä ennen täytyy käydä illalla kaupassa. Ja täytyy tarkistaa oliko jääkaapissa vielä voita. Lapsi tarvitsee kesäkengät. Pitääkin mitata mahtuvatko vanhat kengät. Onkohan sukatkin menneet pieniksi? Tämä niin sanottu tekevä mieli on kyllä oikein tehokas. Asiat tulevat hoidetuksi tai ainakin kirjatuksi muistilapulle.

Tekevän mielen vastakohtana voisi pitää olevaa mieltä, joka keskittyy enemmän aistimiseen ja asioiden tarkkailemiseen. Kumpaakin tarvitaan ja mieli voi parhaiten, jos näiden kahden välille pystyy löytämään jonkinlaisen tasapainon. Useimmiten, etenkin länsimaissa, tekemisen mielentila on kuitenkin ylikorostunut. Tunnistan sen erittäin hyvin itsestänikin. Olen todellinen suunnittelija ja päässä eläjä. Se voi olla kuitenkin yllättävä stressin aiheuttaja.

Miten tekevä ja oleva mieli eroavat toisistaan?

Tekevä mieli auttaa meitä ratkaisemaan ongelmia ja keskittymään siihen, että tehtävät tulevat hoidetuiksi. Oleva mieli taas auttaa meitä huomioimaan paremmin ympäristöämme ja olemaan läsnä kulloisessakin tilanteessa. Alla joitain esimerkkejä tekevän ja olevan mielen eroavaisuuksista.

1.Automaattiohjaus vs tietoiset valinnat.

Tekevä mieli: Jotkut tekemämme asiat ovat niin iskostuneita meihin, että toimimme kuin automaattiohjauksella. Ja se on tietenkin tietyissä tilanteissa hyvä asia. Kun toistuvat rutiinit voi tehdä sen kummempaa ajatustyötä käyttämättä, energiaa jää kaikkeen muuhun. Huono puoli automaatilla toimimisessa on se, että myös sellaiset asiat, kuten omat ajatukset, tunteet tai vaikka käyttäytymisemme suhteessa muihin saattavat automatisoitua. Silloin myös esimerkiksi vihasta, kärsimättömyydestä tai kärsimyksestä voi tulla tapoja.

Oleva mieli: Olemisen mielentilan avulla voimme tulla tietoiseksi ajatuksistamme, tunteistamme ja tavoistamme toimia. Huomioimme herkemmin, miten ajatuksemme tai toimintamme vaikuttavat meihin ja ympäristöömme.

2. Analysointi vs aistiminen

Tekevä mieli: Tekevä mieli on kova analysoimaan, suunnittelemaan ja vertailemaan. Nämä ovat tärkeitä taitoja, mutta jos paneudumme niihin liian paljon, elämme helposti omien ajatustemme sisällä. Liiallinen ajattelu, ”päässään eläminen” ja ns. metatekeminen, jossa suunnitellaan jatkuvasti tehtävien tekemistä, ovat hyvin tavallisia stressin ja ahdistuksen aiheuttajia.

Oleva mieli: Olevan mielen avulla pääsemme paremmin yhteyteen aistiemme kanssa. Menneen ja tulevan murehtiminen vähenee. Aistimalla ympäristöämme olemme enemmän läsnä kehossamme, ja mielemme saa hetken lepotauon.

3. Taistelu vs kohtaaminen

Tekevä mieli: Sen lisäksi, että tekevä mieli tietää mitä tehdä milloinkin, se tietää myös mitä kannattaa vältellä ja mitä vastaan pitää taistella. Kuitenkin vaikeuksien, muutosten tai vaikka kivun suhteen taisteleminen ja välttely eivät aina tuo parasta lopputulosta, vaan saattavat aiheuttaa lisää pelkoa, stressiä ja kipua.

Oleva mieli: Olemisen mielentilassa pääsemme paremmin rauhalliseen ja rentoutuneeseen tilaan. Tällöin meillä on enemmän rohkeutta ja voimia kohdata erilaiset ongelmat. Kohtaamalla rauhallisessa tilassa pelot tai kivut, ne saattavat jopa vähentyä.

Erään kerran jalkaani kipuillessani ajattelin, että en ota kipulääkettä, vaan yritän rauhallisesti tarkkailla, missä kipu sijaitsee ja millaiselta se tuntuu. En olisi muuten tällaista koetta tehnyt, mutta halusin pystyä lääkärille mennessäni kuvailemaan mahdollisimman tarkkaan kipua ja sen sijaintia. Yllätyksekseni huomasin, että vaikka kipu itsessään ei tietenkään poistunut, pystyin olemaan sen kanssa aivan toisella tavalla. Silloin huomasin ensimmäistä kertaa, millainen vaikutus rauhoittumisella ja rentoutumisella voi olla kiputuntemuksiin.

4. Ajatusten pitäminen todellisuutena vs mielen tapahtumina

Tekevä mieli: Tekevä mieli analysoi ja vertaa ajatuksia ja punoo niistä mielellään suunnitelmia. Tekevä mielemme erehtyy kuitenkin helposti pitämään ajatuksiamme todellisuutena.

Oleva mieli: Ajatusten pitäminen mielen tapahtumina auttaa ymmärtämään, että ajatukset eivät ole sama asia, kuin sinä itse. Ne eivät myöskään ole todellisuus, vaan ohimeneviä mielemme luomia tuotteita. Tämän ymmärtämällä ahdistavatkin ajatukset on helpompi kohdata ja antaa mennä menojaan.

Kuinka voi vahvistaa olevaa mieltä?

Kuten sanottu, kumpaakin näistä mielentiloista tarvitaan. Jos on tottunut elämään suurimman osan ajastaan tekemisen mielentilassa, olevaa mieltä on hieman harjoitettava. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi pakotettava itsensä vaaka-asentoon sohvalle tai edes istuma-asentoon meditoimaan (jota kyllä suosittelen). Olemisen mielentilassa voi myös tehdä asioita.

Olemisen mielentilan juju piilee siinä, että tekemisen lomassa keskittyy ympäristöönsä ja aistikokemuksiinsa.  

Olemisen mielentila ei myöskään tarkoita sitä, etteikö saisi ajatella (se on sitä paitsi mahdotonta). Tarkoituksena on vain kiinnittää huomio aistikokemuksiin, jolloin mieli ei niin helposti suunnittele ja analysoi. Kaikki läsnäoloa lisäävät ja aistikokemuksiin keskittyvät asiat vahvistavat yleensä olevaa mieltä. Tässä kaksi helppoa vaihtoehtoa, joita voit kokeilla:

Kävely ympäristöä tarkkaillen. 

Tee kävelylenkki jossain mieluisassa paikassa. Keskity koko lenkin ajan (tai ainakin osan aikaa) tarkkailemaan ympäristöä. Millaisia rakennuksia ja yksityiskohtia lenkin varrelta löytyy? Mitä kaikkea huomaat luonnossa? Keskity siihen, mitä kuulet ja näet. Jos havaitset jotain kiinnostavaa, pysähdy ihmettelemään sitä.

Tarkoituksena on se, että et ota kävelylenkistä suoritetta etkä varsinkaan kuljeskele ”päissäsi” eli suunnittele koko ajan jotain. Jos kävelet osan työmatkasta vaikka bussipysäkille, tarkkaile ympäristöä sen sijaan, että suunnittelisit jo mielessäsi päivän työtehtäviä.

Äänien, esineiden tai luontokappaleiden tarkkailua.

Ole hetken aikaa silmät kiinni. Tarkkaile ympäristöstä kuuluvia ääniä.

Vaihtoehtoisesti ota jokin esine käteesi, tunnustele sitä ja tutustu siihen uteliaana. Tämä harjoitus on erityisen hauskaa toteuttaa luonnossa. Kasvit, kivet ja puunkappaleet voivat olla yllättävän mielenkiintoisia.

Elämä ei ole ongelma, joka pitäisi ratkaista, vaan todellisuus joka on koettava.— Søren Kierkegaard 

annie-spratt-114046

Lähteinä käytetty kirjoja: Mindfulness ja terveys ja Mindfulness, tietoisen läsnäolon läpimurto. 

Kuva: Annie Spratt

Ei kommentteja.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *