Hyvinvoinnista ei kannata tehdä itselleen stressiä

Oletko ikinä kokenut riittämättömyyden tunteita sen suhteen, kuinka paljon ja millä tavoin panostat hyvinvointiisi? Minä ainakin olen. Yksi syy tähän lienee se, että mielemme vertaa niin kovin helposti omaa tilaamme toisten tilanteeseen. Kun soimaamme itseämme jatkuvasti siitä, että emme ole tarpeeksi hyvässä kunnossa, syö tarpeeksi terveellisesti tai emme ole mieleltämme zen ja positiivisuutta täynnä, lähestymme turhaa stressaamista hyvinvoinnista.

Kun syömisestä tulee stressi

Syömisestä voi saada itselleen yllättävän herkästi stressiä ja ahdistusta. Esimerkiksi näin:

Haluat kiinteän ja upean kehon, alat dieetille. Lista sallituista ruuista on lyhyt. Tarkkailet säntillisesti, että mitään ei-sallittua ei mene suuhun. Dieettiä on tuskallista ja vaikeaa noudattaa.

Kärsit vatsavaivoista ja etsit itsellesi sellaista syömistä, että vatsa ei tulisi kipeäksi. Saat apua tietystä ruokavaliosta. Jonkin ajan päästä vatsa tulee uudestaan kipeäksi. Ahdistut, koska et tiedä mikä kivun taas aiheuttaa, ja alat karsimaan ja tarkkailemaan syömisiäsi. Mitä tiukemmin tarkkailet, sitä kipeämmäksi tulet.

Tiukka rajoittaminen voi olla pidemmässä juoksussa erittäin stressaavaa. Toisaalta myös vatsavaivojen kanssa taistelu saattaa stressata, jolloin vaivat yleensä pahenevat.

Olen tuskaillut ajoittain paljon omien vatsakipujeni takia. Muistan, kuinka aikani kaikenlaista kokeilleena menin vatsavaivoihin erikoistuneelle ravitsemusterapeutille. Hän kysyi aluksi, millaista lopputulosta odotan käynniltäni. Vastasin, yllätyksekseni itsellenikin, että haluaisin syödä jotain ilman jatkuvaa stressiä ja ahdistusta siitä, onko se vatsalleni ja suolistosairaudelleni ok. Tottakai sain konkreettisia ohjeita mitä syödä ja mitä ei, mutta varmaan suuri osa helpotusta oli se, että ravitsemusterapeutti purki päästäni ne turhat kiellot, jotka olin sinne eri puolilta kerännyt. 

Millainen liikunta sopii juuri sinulle?

Toinen hyvinvointiin liittyvä tekijä, joka voi lipsahtaa suorittamisen ja stressin puolelle, on liikunta. On hyväkin, jos takaraivossa on painetta liikkumiseen, koska liikunta on niin suuri hyvinvoinnin lähde. Mutta liikkuminen jos jokin kannattaa järjestää juuri sellaiseksi, että siitä itse nauttii. Muuten liikkumisesta tekee itselleen taakan, joka pyörittää pitäisi, pitäisi -levyä päässä.

Ja toisten liikuntaharrastuksiin tai lihasten määrään ei ikinä pidä verrata omiansa. Meillä on jokaisella omat lähtökohtamme, rajoitteemme ja mieltymyksemme. Sen takia tärkein kysymys on: Millainen liikunta sopii juuri minulle? 

Sen lisäksi, että liikkumismuodosta pitäisi oikeasti tykätä, se saisi olla myös omaan arkeen, omaan kuntoon ja omalle kukkarolle sopiva.

Itselläni kyti ajatus työmatkapyöräilyn aloittamisesta kesälomien jälkeen. Ihmettelin, miksi jokin tökki aina kun ajattelin pyöräilyä töihin ja takaisin. Sitten lamppu syttyi päässä. Tajusin, että en ole oikeastaan vuosiin enää nauttinut pyöräilystä. Mutta sen sijaan kävelemisestä pidän todella paljon. Päässäni oli vain jumiutunut ajatus työmatkapyöräilystä, koska siitä ehkä puhutaan ja enemmän kuin työmatkakävelystä. Minulle siis sopii paljon paremmin kävely töihin. Siitä nautin ja sen teen mielelläni.

Mieli ei voi aina olla täydellisessä tasapainossa

Hullunkurista, mutta ei lainkaan tavatonta: Stressin vähentämisestäkin voi tulla stressi! Todellisuudessa kenenkään elämä ja mieli ei voi olla täydellisessä tasapainossa jatkuvasti.

Vaikka olisi stressaantunut, stressin olemassaolosta ei kannata ottaa lisästressiä. Sen sijaan tärkeintä on ymmärtää, että stressilleen voi tehdä jotain. Stressiä on hyvä vähentää silloin ja siinä määrin, kun se tuntuu itselle sopivalta. Sekin kannattaa hyväksyä, että tietty määrä kielteistä stressiä kuuluu elämään. Niin kauan kun stressi ei ole jatkuvaa ja siitä palautuu, stressillä ei ole yleensä mitään järisyttäviä seurauksiakaan.

Aivomme ovat rakentuneet niin, että huomioimme melko helposti erilaiset vaarat ja uhat.  Tämä tarkoittaa myös sitä, että mielemme täyttyy välillä huolista ja negatiivisista tunteista, ja se on täysin normaalia.

Tahdonvoimaa ja armollisuutta

Mitä enemmän aiheuttaa itselleen stressiä tiukoilla vaatimuksilla hyvinvoinnistaan, sitä varmemmin se vaikuttaa myös negatiivisesti hyvinvointiin. Liiallinen syömisten tarkkailu voi aiheuttaa stressivatsan, tietynlaiseen liikkumiseen pakottaminen saattaa johtaa joko turhiin syyllisyyden tunteisiin, luovuttamiseen tai ylikuntoon ja stressistä stressaaminen saa aikaan vain suurempaa stressiä.

Tutkimuksissa on havaittu, että mitä suurempi stressi, sen vaikeampaa on myös tehdä hyviä valintoja terveyden eteen. Tämä perustuu siihen, että itsesäätelymme on altis stressille.

Jotta tekisimme fiksuja valintoja hyvinvointimme eteen, meidän on etsittävä juuri itsellemme ja elämäntilanteeseemme sopivat tavat. Lisäksi tarvitsemme ripauksen tahdonvoimaa ja armollisuutta.

Lue myös:

Turha kontrollointi aiheuttaa stressiä ja voi estää muutoksen

Anna Saivosalmen blogikirjoitus: Syöminen ja syyllisyys eivät kuulu yhteen

hyvinvointi ja stressi

Kuva: Brooke Cagle

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *