Babyshowerit

Torstaina lähdin hyvän ystäväni Nicolen kanssa auringon paisteeseen kahvittelemaan. Sillä aikaa Jere jäi kotiin auttamaan muuttomiehiä. Meille tuli huonekaluliike Indecoriasta sohva, keittiönpöytä, sänky, tv-taso, senkki yms. joten tavaraa oli paljon ja asunto täyttyi suurista pahvilaatikoista. Ajattelin, että nyt on minun osuus tehty muuton suhteen, joten Jere saa jäädä auttamaan kasaamisessa ja tavaroiden purkamisessa. Ihmettelin kyllä hieman, että Jere jäi niin hyvillä mielin kotiin ja sanoi, että hyvä että lähdet pois alta 😉

Tulin takaisin kotiin ja täällä odottikin lähes 20 läheisintä ystävääni rappukäytävään tulvivan ruoan tuoksun kera. Ennen kuin avasin oven, ajattelin että JES siellä on varmasti ystäviäni, sillä Jere tuskin on kokannut 😉 Niinpä näin ovet avatessa mun ihanat ystävät. Se on huikea tunne, kun näkee, mitä muut ihmiset ovat tehneet eteeni. Sama tunne tuli viime kesänä polttareissani. Mä olen todella onnellinen, että mulla on kaksi läheisintä ikuista ystävää Kira ja Nicole, joista myös molemmista tulee tämän pojan kummeja. Tiedän, että vaikka mitä olisi ja tapahtuisi, Kira ja Nicole tulee aina olemaan mun tukena ja vierellä ja nyt myös tulevan pojan vierellä. Nyt he olivat myös järjestäneet minulle ja ennen kaikkea pojalle juhlat.

Tästä päästään taas minun yhteen lempiaiheeseeni -kiitollisuuteen. Rehellisesti sanottuna en pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka eivät osaa olla kiitollisia vaan näkee asioissa pelkästään huonot puolet. Silloin kun pystyy näkemään hyvät asiat, tajuaa kuinka onnekas sitä onkaan. Aina sitä ei muista kiittää, eikä aina tarvitse sitä ääneen sanoakaan. Kuitenkin täytyy itse sisäistää asioita ja tuntea se kiitollisuus. Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että yleensä me ihmiset odotetaan muilta ihmisiltä kauheasti ja petytään siihen, ettei joku täyttänytkään niitä omia odotuksia. Onko silloin vika siinä ihmisessä vai niissä omissa odotuksissa? Tietysti omissa odotuksissa. Asian pitäisi olla toisin päin, ei saa odottaa mitään ja jos joku toinen tekeekin jotain puolestasi, niin silloin pitäisi olla kiitollinen. Jos minulle ei olisikaan järjestetty baby showereita tai jos joku tärkeä ihminen jättäytyisi pois juhlistani ilman syytä, olisinko ollut pettynyt. Mielestäni pettynyt ei saisi olla. Tietenkin tuollaiset asiat kertoo jotain joko itsestä tai siitä toisesta, mutta sitten siitä täytyy ottaa vaan opetukset, teot kuitenkin aina puhuu puolestaan. Minulle kuitenkin juhlat järjestettiin ja tunnen taas niin suurta kiitollisuutta kaikkia ihania ystäviäni kohtaan, jotka täällä paikalla olivat. Te merkitsette mulle paljon, jokaikinen. KIITOS <3

Käytin heti tilaisuuteni hyväksi, kun ystävät olivat paikalla. Hain yläkerrasta kassillisen vaatteita, joita en enää käytä. Niimpä pidin ilmaisen kirppiksen ja sainkin jaettua kaikki pois. Oli niistä suurin osa kuitenkin sellaisia, jotka ei kelvannut kenellekään. Onneksi siskoni otti ne myytäväksi kirpparille. Eikö se niin mene, että jonkun toisen roska voi olla jonkun toisen aarre. Niimpä aina omat “roskat” vaan kannattaa laittaa kiertoon.

Hauska sattumahan se oli, että olin sopinut tavaroiden kuljetuksen juuri samalla illalle kun baby showerit olivat. Näimpä saimme sohvankin, jossa sitten pidimme loppuillasta myös Fitnesspäiväkirjojen katseluillan. Hitsi se on aina yhtä erikoista katsoa itseään telkkarista ja sitä toivoo, että toivottavasti siihen olisi leikattu jotain järkevää. Kuitenkin pitää muistaa, että siitä on koitettu tehdä monelta kantilta niin hyvä kuin mahdollista, markkinoinnin näkökulmasta, katselijoiden näkökulmasta ja tuotantoyhtiön näkökulmasta. Leikkaajat ovat tehneet kovaa työtä ja sitä pitää arvostaa, vaikka itse voisikin joskus tuntua, että ei hitsi miksi ne tollaisen tuohon laittoi, että saipa ne näyttämään minut hölmöltä. Tämäkin sitten kuitenkin vaan minun mielipide ja loppupeleissä ei sillä ole merkitystä. Itselleni tärkeintä on vaan se, että tuon esiin sitä mistä kaikista osa-alueista itseni hyvinvointi koostuu, se ei ole pelkkää peilistä tuijottelua ja hauiksen kasvattamista, vaikkakin urheilu onkin suuri osa ollut sitä aina.

Muutama viikko enää laskettuun aikaan. Nyt täytyy ehkä ottaa jalka pois kaasulta, hemmotella itseäni, levätä ja odottaa sitä hetkeä, kun tulen näkemään poitsun. Ehkä osa lahjoista jo ohjaavat tekemään samaa, Helsinki Day span lahjakortti, osteopatian lahjakortti ja paita, jossa lukee I am born to be wild, heh 😉

Kiitos vielä rakkaat juhlista! <3