Leipä – Kaiken pahan taikinajuuri

Leivän puputtaja. Se minä olen aina ollut. Lapsena meillä syötiin paljon leipää. Jälkiuunileipää ja myös ranskanleipää, sitä valkoisinta mahdollista laatua. Ranskiksen saattoi huomaamattaan syödä kokonaan yksin, kun se ei täyttänyt yhtään. Päälle ei tarvinnut laittaa, kuin voita (tai flooraa meillä kotona oli). Pullapitkoakin oli joskus. Siihenkin laitoin myös voita päälle.

Kun meille tuli paahdin, alkoi saada myös paahtoleipää. Juustoleipiä (eli lämpimiä voileipiä uunissa) tehtiin viikonloppuisin kuivahtaneista kannikoista. Kun saimme ensimmäisen mikron, saattoi juustoleivät tehdä tosi nopeasti. Leivästä ei kuitenkaan silloin tullut rapeaa, kuten uunissa. Koulussa rakastin koulunäkkiä. Ystäväni ihmetteli, kun laitoin voita ”väärälle puolelle”. Minä ihmettelin, miten se puoli saattoi olla väärä, johon voita sai tungettua enemmän.

FullSizeRender 383

Leipä ei lihota

Leipää oli aina kotonani tarjolla ruuan kanssa. Näin on muuten edelleen, kun käymme vanhemmillani syömässä. Viidennellä luokalla ystäväni kertoi minulle, että leipä lihottaa. En voinut uskoa sitä: söinhän leipää joka päivä, useita viipaleita. Tulimme yhteisymmärryksessä siihen tulokseen, että kyllä ne päälliset lihottavat, ei itse leipä.

Parikymppisenä leivästä tuli minulle syntiä, kielletty herkku, joka sisälsi tyhjiä kaloreita. Luin tietoisena artikkeleita vaalean leivän hiilihydraateista, jotka kertyvät vyötärölle. Vaihdoin pitkäksi aikaa pelkkään ruisleipään.

Tuntuu, että useampi kertoo nykyään vähentäneensä leivän syöntiä, on ryhtynyt gluteenittomaksi tai välttelee viljoja kokonaan. Varsinkin valkoiset jauhot mielletään turhiksi. Niistä kun ei saa, kuin verensokerinsa nopeasti ylös, insuliinipiikin kehoonsa ja paljon turhia kaloreita, joita istumatyöläisen on vaikea saada kulumaan.

Leipä on silti aina ollut minulle kotoisaa ruokaa. Muistuttaahan se minua lapsuudesta. Ilta- ja aamupaloista. Välipaloista. Leipä on turvaruokaa iltateen seurana. Mikään ei maistu niin hyvältä, kuin tuore vastaleivottu leipä ja nokare voita.

FullSizeRender 384

Synninpäästö leivälle

Vaikka olen antanut leivälle sittemmin synninpäästön, on se usein jotenkin pahiksen roolissa. Leivän syömisestä syyllistetään. Silti tunnustan olevani leivän puputtaja. Varsinkin iltaisin voisin syödä leipää. Leipää. Leipää. Välillä liiallinen leivän syönti (varmaankin sen helppoudesta johtuen) harmittaa minua. Siksi olen siirtynyt syömään iltaisin puuroa, joka täyttääkin eri tavalla. Olen myös tarkistanut, syönkö päivisin riittävästi, koska usein leipähimo voi johtua myös liian kevyestä lounaasta tai päivällisestä

Tavattuani muutama viikko sitten ravitsemusterapeutti Hanna Partasen, kysyin häneltä, mikä tähän jatkuvaan leivän puputtamiseen voisi auttaa. Ilmeisesti joku muukin kokee ylenmääräisen leivän syönnin hankaloittavan painonhallintaansa, koska sain kysymyksen lukijoiltani.

FullSizeRender 385

Hanna ei tuominnut leipää energianlähteenä, mutta muistutti, että leivän laadulla (kuitupitoisuus) ja leivän määrällä päivässä ON merkitystä. Tärkeimpänä hänkin näki juuri päälliset. Viattomista iltapalaleivistä, kaikkine päällisineen, voi saada yhtä paljon energiaa, kuin isosta pizzasta. Hanna myös neuvoi, ettei pääaterioita kannata korvata leivällä, mutta leipä sopii hyvin esim. keiton kaveriksi.

Minä en halua korvata niitä muutamaa palaa leipää, joita päivässä syön, kuivilla riisikakuilla tai kieltäytyä leivästä kokonaan. Leivällä on minulle tunnearvoa. Sen sijaan pyrin valitsemaan leipiä, joissa on runsaasti kuitua ja kiinnitän huomiota päällisiin. Illat eivät voi kulua ranskanleipiä tuhoten, ei enää tässä iässä.

<3 Anna

P.s. Hahaha. Kävin juuri keittiössä hakemassa lisää teetä. Äsken kaupasta haettu ja paketista otettu maalais-chiapatta oli syöty pientä kannikkaa lukuunottamatta. Harrastuksista tulleet lapset olivat vetäisseet sen isänsä pienellä avustuksella noin vartissa.

Lue myös edellinen postaukseni: Minäkin olisin osannut tehdä paremman – kuinka helppoa on arvostella toisia

FullSizeRender 382

 

Kommentit (10)
  1. Hauskan nostalginen kirjoitus! Minäkin muistan hyvin miten vanhempani aina keittivät kahvia ja söivät leipiä kun tulivat töistä, se oli heidän yhteinen hetkensä! Suloista! Minusta näytät oikein hyvältä, oli syy leipä tai joku muu. Itse en syö juuri lainkaan leipää, koska vatsani ei kestä sitä.

    1. annasaivosalmi
      26.9.2017, 11:52

      Kiitos Sonja kommentista! Leipähetkiin liittyy minullakin nostalgiaa 🙂 Jos saa udella, niin miten huolehdit riittävästä kuidun saannista ilman leipää sisältävää ruokavaliota? Uskon, että se kyllä onnistuu aivan loistavasti, mutta kiinnostaa tietää. Lämpöistä syksyä! T. Anna

  2. leipähiiri
    26.9.2017, 08:45

    Kerrankin ihanan vapauttava kirjoitus leivästä, kiitos! En nimittäin muista viime ajoilta yhtäkään hyvinvointi- Fitness tms. bloggaajaa, joka olisi tunnustanut syövänsä leipää. Kaikki kyllä kehuvat monipuolisella ruokavaliolla, mutta jos vaikka ruokapäiväkirjoja on näytillä niin ihan perusleipää sieltä ei löydy. Mitenköhän nykyään niin monen elimistö ei muka siedä leipää / gluteenia, tuntuu vähän oudolta. Voiko olla niin, että kun elimistön opettaa leivättömyyteen, niin joko olo ei tunnu niin hyvältä leivän syönnin jälkeen tai sitten ei haluta että se tuntuisi hyvältä. Toki on hyvä, että on vaihtoehtoja, mutta leivissä on todella paljon ihan huipputerveellisiä vaihtoehtoja. Nyt on tullut Fazerila uusia siemenruisleipiä ja -moniviljaleipiä ja Vaasalla on ihana jyväinen ruisleipä ja Pirjon pakarin aurinkopatu. Ne on mun herkkujani ja todellakin terveellisiä.
    Tulee vain hieman huono omatunto ja pidän itseäni ihan junttina, kun leipää päivittäin syön. Mutta nyt ajattelin – tosin nimettömänä – paljastaa tämän totuuden 😉 Oman jaksamiseni kannalta leipä on oikeastaan kuitenkin elinehto. Aineenvaihdunta toimii paremmin, jaksan urheilla, nukun paremmin. Myönnän vielä laittavani siihen päälle juustoa ja leikkelettäkin. Tosin nyt ei niitä rasvaisimpia juustoja ja leikkeleissä lihapitoisuus yli 90 %…eli tarkkanahan tässä ollaan ;). Minulla on myös kilpirauhasen vajaatoiminta ja senkin takia ihan perinteistä leipää ei kannata laittaa pannaan.

    1. täällä yksi leivän mussuttaja lisää kilpparin vajaa toiminnalla 🙂

      Eilen viimeksi ostin kaupasta vastaleivotun tumman pähkinäleivän josta oli kaikki reunat purtu ennen kun se oli perillä keittiön pöydällä.

      Tämä on minun ns lastini 🙂 Onneksi mieheni on tottunut näihin puoliksi syötyihin leipiin 🙂

      1. annasaivosalmi
        26.9.2017, 12:05

        Kiitos kommentista Elina. Ja kiva, kun tulit kertomaan omat kokemuksesi. Vastaleivottu leipä on IHANAA. Ja Ihana mies sulla myös on, kun ymmärtää!

        Mukavaa syksyä! Terkuin, Anna

    2. annasaivosalmi
      26.9.2017, 12:02

      Kiitos! No, ehkä mä olen poikkeus, tai sitten muuta eivät halua kertoa leivän syönnistään 🙂 Nykyään on tosiaan tarjolla vaikka minkälaisia terveellisiä leipiä. Itselleni maistuu parhaiten Lidl:n paistopisteen kaurasydämet ja 100% ruisleivät. Myös nuo mainitsemasi leivät ovat hyviä.

      Hienoa, että paljastit. Uskon, että on muitakin. Minä uskon, että leipä mahtuu sopivina määrinä liikkuvan ihmisen ruokavalioon oikein mainiosti. Samalla saa reilusti kuitua, kun valitsee oikein. Minäkin pidän juustosta. Mutta leikkelettä en leivän päällä useinkaan käytä. Ihan siksi, kun en pidä siitä. Syön leikkeleet mieluummin vaikka suoraan paketista sellaisenaan. 🙂 Hui!

      Kiva, kun kävit kirjoittamassa omat ajatuksesi. Ihanaa syksyä!

      Anna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *