Kunhan vain painaisin 57 kiloa

Kaikki muuttuisi ja sitten olisin onnellinen ja täysin tyytyväinen itseeni. Kunhan vain painaisin 57 kiloa. Moni meistä on, ainakin jossain vaiheessa elämäänsä, sitonut oman onnensa tiettyyn kilomäärään. Onni ja joskus myös oma arvo on liitetty vaa’an, usein epärealistiseenkin, lukemaan.

Minäkin olen ajatellut, että ”sitten kun, jos, kunhan” vain painaisin 57 (tai 60 tai 65, riippuen elämänvaiheesta) kiloa. Silloin olisin tyytyväinen itseeni ja elämääni. Hyväksyisin itseni, arvostaisin itseäni ja kelpaisin myös muille. Sitten kaikki olisi hyvin.

Mutta eihän se niin mene. Olen ollut elämäni aikana tuossa 57 kilossa ja muissakin ”tavoitekiloissa”. Ei se ole onnea tuonut, itseasiassa päinvastoin. Kyseinen 57kg:n paino oli minulle sitä paitsi ihan liian alhainen, ja kaikki energia meni sen vahtimiseen, ettei paino vain lähtisi nousuun. Omasta vartalosta löytyi silti puutteita ja virheitä.

Elämä pyöri oman navan ja oikeanlaisen ruuan ja liikunnan ympärillä. Elämästä nauttimiselle ei löytynyt kalenterista tilaa eikä rennosti voinut ottaa. En kyennyt iloitsemaan asioista ja mietin jatkuvasti, mikä seuraava tavoite sitten on. Paino ja kilot olivat alati mielessä. Onni ei tullutkaan 57 -kiloisena.

Tietty kilomäärä tuo onnen – ajattelu on verrattavissa sitku-elämään. Meidän on niin vaikea olla tyytyväisiä siihen, mitä meillä on. Varsinkin kehosta on helppo löytää virheitä ja korjattavaa. On täysin tervettä tavoitella normaalipainoa, mutta uskomus siitä, että tietty kilomäärä fiksaisi elämän muutoinkin kuntoon on sama kuin uskoisi horoskooppeihin.

Meille tarjotaan nopeita ratkaisuja, dieettejä, ”kick startteja, ja quick fixejä”. Nämä houkuttelevat, koska silloin tavoite näyttää olevan lähempänä ja nopeasti saavutettavissa. Ajattelen, että jos ihminen ei ole valmis laittamaan aikaa, ainakin vähintään kolmea kuukautta, painonpudostusprojektiinsa, ei hänen kannata aloittaa ollenkaan. Nopeasti pudotetut kilot tulevat myös nopeasti takaisin. Olisikin mukava nähdä ennen/jälkeen –kuvien jälkeen vielä se kolmas kuva, vaikkapa puolen vuoden tai vuoden päästä dieetin aloittamisesta.

Hirvittävän vauhdin, kilotavoitteiden ja dieettihypetyksen sijaan ajattelen, että elämänmuutoksessa on kyse rauhoittamisesta ja rauhoittumisesta. Stressin vähentäminen, laadukas uni ja sen ymmärtäminen, että muutos vie aikaa, ovat avainasioita. Tasapainon etsiminen, arkipäivästä ja elämästä nauttiminen ovat tärkeämpiä asioita, kuin vaa’an vahtaaminen ja tietty päähän fiksoitunut kilomäärä, joka muka tuo onnen.

Liikunta ja treenaus lisäävät onnellisuutta

Väitän silti, että vaikka kilot tai lihakset eivät tuo onnea, niin liikunta ja treenaus kuitenkin lisäävät onnellisuutta. Omien kokemusten, asiakkaideni sekä treeniryhmäläisteni kautta olen nähnyt, miten liikunta saa meidät hymyilemään, tuntemaan itsemme onnistuneiksi, vahvemmiksi ja hauskemmiksi.

Painonpudotus ei tarvitse eikä saakaan olla hampaat irvessä ruokien punnitsemista, kanaa, parsakaalia ja jatkuvaa ruuan ajattelemista. Suurpiirteisempää ruokapäiväkirjaa voi ja kannattaa silti pitää. Se auttaa nimittäin hahmottamaan, minkälaisista aterioista päivä koostuu. 80/20 tai 90/10 –sääntö pätee erinomaisen hyvin ja antaa tilaa herkuille ja stressittömyydelle. Jos ruokavalio on pääosin terveellinen, ei ole mitään väliä, nauttiiko lauantai-iltana karkkia ja viiniä ystävien kanssa.

Minä en halua painaa 57 kiloa tai mitään muutakaan tiettyä kilomäärää, koska tiedän, ettei se korreloi onnellisuuteni kanssa tippaakaan. Sen sijaan lenkin tai treenin  jälkeinen euforia, tai hyvä olo omassa kehossa, koska on ravinnut sitä terveellisesti ja järkevästi, ovat minun tavoitelistallani ja mieluiten ihan joka päivä. Eiköhän lopeteta  jo se ”parin kilon” laihduttaminen ja keskitytään nauttimaan elämästä. Tietyn kilomäärän saavuttaminen ei tule ratkaisemaan kaikkia mahdollisia ongelmiamme.

<3 Anna

P.s. Tämän tekstin yhtenä inspiraationa oli ruotsalainen Lovisa ”Lofsan” Sandström.  Hänen kokonaisvaltainen ja rento suhtautumisensa hyvinvointiin, treeniin ja syömiseen on tutustumisen arvoinen.   www.lofsan.se

Lue myös edellinen postaukseni: Kesätreeni ulkona kehonpainolla

IMG_7974

Kommentit
  1. 1

    Heta sanoo

    ” Jos ruokavalio on pääosin terveellinen, ei ole mitään väliä, nauttiiko lauantai-iltana karkkia ja viiniä ystävien kanssa.”

    Ihanaaa että sanoit tuon ääneen. Yritän opetella sitä, että kun tekee mieli herkutella ja sallin sen itelleni niin myös NAUTTISIN siitä enkä ahistuis ja kasais seuraviin treeneihin vähän ekstratoistoja, että saa ne syödyt nallekarkit poltettua.

    • 1.1

      annasaivosalmi sanoo

      Kiitos kommentista Heta!

      Olen ajatellut aiemmin, ihan kuten sinä, mutta tuosta ajatusmallista ei ole hyötyä ja olen pyrkinyt siitä aktiivisesti eroon. Kuten kirjoitit, se vie nautinnon pois tilanteista, joissa nautinnolle pitäisi löytyä sija. Ja olen aidosti tuon 80/20 tai 90/10 -ajattelun kannalla. Herkuille ja nautinnoille on paikkansa myös terveellisessä ruokavaliossa 🙂 Ihanaa kesää! T. Anna

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *