Biologinen normaalipaino, hyvinvointipaino, Set point – onko meidät ohjelmoitu tietyn painoisiksi?

Vanhoja kuvia selaillessani aloin miettiä, onko ns. biologisen normaalipainon tai hyvinvointipainon ajatuksessa eli ns. Set point -teoriassa perää. Päätin ottaa asiasta selvää. Tämä Set point -teoria tarkoittaa siis sitä, että meillä kullakin olisi ns. biologinen normaalipainoalueemme (huom alue, ei tietty kiloluku!), johon keho hakeutuu ja, jossa kroppa ja mieli toimivat optimaalisimmin. Tämä kyseinen painoalue olisi myös se, jossa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edellytykset olisivat parhaat.

Tähän, geneettisesti säädeltyyn tilaan keho hakeutuu, jos luonnolliset nälän ja kylläisyyden tunteesta kertovat signaalit toimivat ja niitä tulkitaan oikein. Tässä painossa uni, hormonitoiminta, aineenvaihdunta ja ruuansulatus toimivat, eikä ruoka ole tärkeimpänä asiana mielessä. Ihminen voi tässä painossa hyvin, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

fullsizerender-29

Onko meillä kaikilla oma hyvinvointipainomme?

Moni meistä tuntuu tuskailevan niitä viittä viimeistä, tai kesän aikana kertynyttä kiloa, haluten ne pikaisesti pois vyötäröltä. Entäpä jos ne kyseiset kilot ovatkin osa biologista normaalipainoamme? Meidän käsityksemme ihannepainosta muodostuu usein ulkoisten mallien perusteella ja vertailemalla. Ovatko nämä vertailukohdat ja ihanteet sittenkin ristiriidassa biologisen normaalipainomme kanssa? Ja siksi laihduttamisesta olisikin tässä tapauksessa enemmän haittaa kuin hyötyä. On syytä muistaa, että saman kokoisten ihmisten biologinen normaalipaino voi olla erilainen, aivan kuten eri ikäistenkin ihmisten.

fullsizerender-23

Muutaman kilon pudotus voi tuntua hyvältä ajatukselta, mutta ei välttämättä sovikaan sinun biologiselle normaalipainollesi. Oma biologinen normaalipaino ei välttämättä tunnu tai näytä samalta kuin oma ihannepaino, ja tämä voi johtaa hallitsemattomiin laihdutusyrityksiin ja vääristää syömiskäyttäytymistä sekä haavoittaa kehonkuvaa.

Olen itse painanut koko aikuisikäni lähes saman verran. Parikymppisenä yritin laihduttaa ja menin selkeästi oman hyvinvointipainoni alapuolelle. Seuraukset näkyivät niin mielialassa kuin unen häiriintymisessäkin. Keho kamppaili kaikin tavoin painonpudotusta vastaan ja ruoka pyöri jatkuvasti mielessä. Uskon, että paluu omaan hyvinvointipainoon tasapainotti suhdettani ruokaan: syöminen on rentoa ja siihen kuuluu myös herkkuhetkiä silloin tällöin.

fullsizerender-21

Kun menin itse alle oman hyvinvointipainoni en voinut hyvin.

Raskausaikana painoni toki nousi, mutta raskausaikainen aktiivisuus ja synnytysten jälkeinen liikunnan jatkaminen, sekä terveellinen ruokavalio, toivat nopeasti kehon taas omalle hyvinvointipainoalueelle. Ja siinähän se on pysynyt, kunhan huolehtii kohtuullisesta määrästä liikuntaa ja terveellisestä syömisestä.

fullsizerender-30

Viidennellä kuulla raskaana, 1-vuotiaan esikoisen kanssa, yhdeksän vuotta sitten.

Tutkimusten mukaan hyvinvointipainon uhat tulevat ulkoa: epäterveellinen ruokavalio sotkee kehon oman nälän- ja kylläisyydensäätelyjärjestelmän, länsimaiset dieettikäsitykset (mm. vähäkalorinen dieetti) voivat johtaa laihtumiseen, mutta myös aineenvaihdunnan hidastumiseen. Joillain myös ahmimiseen ja sitäkautta lihomiseen.  Ruuan helppo saatavuus ja epäsäännöllinen syöminen huijaavat elimistöä haluamaan ruokaa, kylläisenäkin. Tiedetään esim., että lihavilla hypotalamus aivoissa ei reagoi kylläisyydestä kertovaan leptiinihormoniin samoin kuin normaalipainoisilla. Ja näin syöminen jatkuu, vaikka keho olisi jo kylläinen. Lisää aiheesta mm. täällä

Biologisen normaalipainon, ns. Set point- teorian ajatus voi tuntua hullulta tilanteessa, jossa länsimaissa on yhä enemmän liikalihavia. Epäterveelliset elämäntavat, ylensyönti ja sitä kautta lihominen saattaa huijata kehoa nostamaan ns. biologisen normaalipainon rajaa. Meidät on biologisesti ohjelmoitu keräämään vararavintoa, jos ruokaa on saatavilla. Elintapoja muuttamalla kehon biologisen normaalipainon aluetta voi kuitenkin laskea. Mutta tämä tulisi tehdä hitaasti ja maltilla, ei pikakuureilla, joihin elimistö ei ehdi mukaan.

fullsizerender-32

On näyttöä, että geenit ja hormonaaliset tekijät vaikuttavat painoomme monin tavoin. Lihavuudesta ei voi kuitenkaan täysin geenejään syyttää. Mielenkiintoista on ollut esim tutkimus adoptiolapsista. Heidän painonsa korreloi vahvemmin biologisten vanhempien painon kuin kasvattivanhempiensa painon kanssa, joiden kanssa he kuitenkin ovat varttuneet (ja syöneet).

Perimä ei yksin määrää painoa, vaan elintavoilla on merkitystä. Kehomme keino säädellä syömistä on monimutkainen ja hieno prosessi, jonka voi helposti johtaa harhaan epäterveillä ruokailutottumuksilla. Kaiken a ja o olisi oman hyvinvointipainonsa löytäminen.

fullsizerender-31

Jos oma biologinen normaalipainosi ei sovi omasta mielestäsi vallitseviin kauneuskäsityksiin, mutta olet  normaalipainon rajoissa, on käsitystä omasta kehosta ja sen kelpaavuudesta syytä muuttaa, eikä alkaa pudottaa painoa vallitsevien normien mukaiseksi. Oma hyvinvointipaino takaa parhaimman toimintakyvyn, hyvän olon sekä tuo terveempää suhdetta syömiseen. Se vaalii pitkäaikaista hyvinvointia, joka on huomattavasti tärkeämpää, kuin ne muutama pudotettu kilo, oman biologisen normaalipainon alle mennen.

Mitä mieltä olette biologisen normaalipainon -teoriasta? Onko teillä oman kokemuksenne mukaan ns. hyvinvointipaino? Vaikuttavatko ulkoiset vertailukohteet kehonkuvaanne? Entä siihen, miltä oma ”Set point” tässä kontekstissa näyttää?

<3 Anna

Tutkimus aiheesta (englanniksi): Is there evidence for set point that regulates human body weight?

 

Kommentit
  1. 1

    Heli sanoo

    Hei Anna!

    Olen löytänyt blogisi ihan vastikään inspiroivan Instagram-tilisi kautta – kiitos tästä tervehenkisestä, ihanasta blogista 🙂

    Voisitko joskus ajatella postaavasi koko viikon ruokapäiväkirjasi, kaikkinensa? Vaikutat syövän hyvin mutta puhtaasti menemättä äärimmäisyyksiin.

    • 1.1

      annasaivosalmi sanoo

      Hei! Kiitos viestistä ja todella mukava kuulla, että olet pitänyt blogistani. Ruokapäiväkirjaidea on todella hyvä. Tietysti me kaikki olemme yksilöitä ja siten myös ruokailutottumuksemme ja meille sopiva ruokavalio ovat yksilöllisiä. Ideana kyllä hyvä ja itsekin tykkään lukea muiden ruokapäiväkirjoista. Niistä voi saada aina joitain ahaa-elämyksiä omaankin ravitsemukseen. Ihanaa sykyä sinulle! T. Anna

  2. 2

    J sanoo

    Heippa! oisko mahdollista kirjoitella ylirasitustilan vaikutuksista, toipumisesta ja ennaltaehkäisystä:) ? Vähä meinaa mulla oireet viitata siihen suuntaan.. juoksen usein peräkkäisinä päivinä monta kertaa viikossa ja veikkaanpa että harjoitteluni on suht yksipuolista, nyt otin juoksutaukoo ja vaan kevyttä hyötyliikuntaa kävelyä, pyöräilyä ja täytynee ottaa venyttelyt, rentoutukset, pilatekset sun muut nyt plääniin. Luulen, että proteiinin saantiin tulis mulla kiinnittää huomiota enemmän + monipuolistaa harjottelua + lepopäiviä sekaan ja huoltavaa harjottelua kans:)

    • 2.1

      annasaivosalmi sanoo

      Kiitos ehdotuksesta! Se on tosi hyvä ja aihe on todella tärkeä. Ihan mahtavaa, että olet tunnistanut merkkejä mahdollisesta ylirasituksesta ja keventänyt harjoittelua tämän myötä. Uskon, että itseään liikaa rasittamalla voi tehdä niin paljon hallaa. Se voi jopa johtaa todella pitkään treenitaukoon, jos mennään ylikunnon tai – rasituksen puolelle reilusti. Ehdotuksesi oman tilantesi parantamiseksi kuulostavat hyviltä! Anna

  3. 3

    Suvi sanoo

    Uskon kyllä tuohon, oma painoni hakeutuu tietyille lukemille hyvin helposti. Kun liikun säännöllisesti, mutta normiarkeen sopivasti, enkä erityisesti valvo syömisiäni, bmi pyörii aikalailla 23 paikkeilla. Siihen se on laskenut aina raskauskiloistakin mutta toisaalta meinaa nousta takaisinkin jos alle pääsen. Puhtaasti ulkonäköä ajatellen ihanteeni on ollut bmi 22, mutta se olisi etenkin nykyään työn takana. Oh well. Sama ajatus mulla on siitäkin että vähän erilainen ulkomuoto ei ole stressin arvoista .

    • 3.1

      annasaivosalmi sanoo

      Kuulostaa ihan minunkin tilanteeltani. Itse en painoani tällä hetkellä edes tiedä, mutta normaalipainoinen olen jokatapauksessa. Minusta sinun suhteesi syömiseen ja liikuntaan kuulostavat tosi terveiltä ja rennon tasapainoisilta. Ihanaa syksyä! Anna

  4. 4

    sanoo

    Todella hyvä kirjoitus! Olen itsekin saanut huomata että liian alhainen paino ei todellakaan tuo minulle hyvinvointia. Minulla tosin on vielä kilpirauhasen vajaatoiminta aineenvaihduntaa sotkemassa enkä ihan tiedä mikä se optimaalitila olisi minun kohdallani, mutta kovasti haluan uskoa että kyllä se sieltä vielä löytyy hoitotasapainon myötä. 🙂

    • 4.1

      annasaivosalmi sanoo

      Kiitos! Toivottavasti hoitotasapaino kohdallasi löytyy. Ihan samoja havaintoja olen tehnyt painon suhteen kuin sinäkin. Tosi kiva kuulla, että muillakin on samanlaisia tuntemuksia ja ajatuksia. Aurinkoa syksyyn! Anna

  5. 5

    Elina sanoo

    Heippa!

    Blogisi on ainoa mitä seuraan; terveellinen aikuisen naisen kirjoittama. Olen läpikyllästynyt blogeihin jotka perustuu ainoastaan ”memyselfandI” selfiehin. Treenasin muuten jalkatreeni ohjeesi salilla ja hyvä että kävelemään pystyn mutta kivaa oli 🙂

    Aurinkoista syksyä 🙂

    • 5.1

      annasaivosalmi sanoo

      Moikka ja kiitos viestistä! Onpa ihana kuulla, että blogistani on löytynyt luettavaa 🙂 Jalkatreeni on kyllä melko rankka setti, mutta ah, kuitenkin niin ihana. Aurinkoista syksyä myös sinulle! Anna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *