Aamuihmiset ovat ärsyttäviä

Aamuihmiset ovat ärsyttäviä. Ne ponkaisevat pystyyn ennen kellon soittoa ja ovat täysin toimintavalmiudessa ja skarppina 3 minuuttia heräämisen jälkeen. Ne ovat treenanneet jo siinä vaiheessa, kun muut vielä yrittävät sihdata mascaraa silmiin ja kahvinporoja suodattimeen.

img_5288

Facebook laulaa iloisia päivityksiä siitä, miten aamuihminen on jo siivonnut, juossut lenkin ja tehnyt pari tuntia töitä siinä vaiheessa, kun itse on juuri ja juuri ehtinyt hampaansa pestä. Ja herranjumala: viikonloppuisinkin, kun vihdoin saisi nukkua, niin eivätkö nämä ole jo ulkoilleet, käyneet kaupassa tai torikaffella. Aamujooga on tietysti hoidettu jo ennen sitä.

img_5321

Tunnustan. Ärsyyntyisin varmasti itsekin, ellen kuuluisi itse tähän kyseiseen aamuihmisten intoilevaan kastiin. Mutta niin se vain on: aamut ovat aina olleet elämäni parasta aikaa. Olen aamuisin virkeä ja pirteä, eikä treeni saa minään muuna vuorokaudenaikana elimistöäni hyrräämään, kuten aamuisin.

img_4508

Aamulenkillä Kreikassa kesällä

Juoksen usein lenkkini ennen, kuin muu perheeni on herännyt: omalla aamuaktiivisuudellani ei siis tarvitse piinata koko talon väkeä. Kun lenkkikamat on illalla laittanut jo valmiiksi, on niihin helppo pujahtaa, ja sujahtaa ulos ovesta aamun raikkaaseen ilmaan. Kadut ovat aamuisin tyhjiä, mutta kaupunki näyttäytyy kauniina. Juoksen reittejä, joita välttäisin päiväsaikaan: kaupungin keskusta-alueet ovat aamuisin maagisia. Aurajokiranta on suosikkini niin aamuisin kuin päivisinkin.

img_5371

Aamut ovat elämän parasta aikaa!

Rakastan myös hiljaisia aamuhetkiä kahvikupin ja sanomalehden parissa, kun ulkona on vielä hämärää. Se on omaa aikaani. Toisille tämä aika koittaa vasta esimerkiksi sen jälkeen, kun lapset on saatu unille.

img_5104

Aamutreenaus antaa virtaa koko päiväksi: työpäivä sujuu ilman nuupahduksia ja keskittymiskyky on parempi. Minun tulee tehtyä myös terveellisempiä ruokavalintoja niinä päivinä, joina olen liikkunut jo aamulla. Eniten tahdonvoimaa aamulla liikkuminen vaatii pimeinä, kylminä ja märkinä kuukausina. Itselleni aamut ovat kuitenkin jo niin osa rutiineja, ettei niitä tule jättäneeksi väliin vain kehnon ilman takia.

img_5926

Aamutreenauksen myönteisen vaikutuksen ovat todenneet myös treeniryhmäni naiset, jotka viikosta toiseen kerääntyvät Kello Kuuden aamutreeneihin Turun urheilupuistoon. Moni itseään epäilevä on näiden treenien myötä löytänyt itsestään uuden puolen – aamuihmisyyden- , mutta useimmiten se on vaatinut hieman totuttelua. Joukossa on myös kaltaisiani, joille aamu on paras hetki liikkua, ja ehkä myös ainoa mahdollinen kiireisten aikataulujen vuoksi.

img_4753

Aamuilu vaatii veronsa. Nukkumatti nykii yleensä hihasta viimeistään yhdeltätoista, myös viikonloppuisin. Ihmetellen katson ulos ikkunasta ja näen ilta/yölenkkeilijöitä, jotka painelevat menemään katulamppujen loisteessa. Minä jo fiilistelen, mitä syön seuraavana aamuna aamiaiseksi. Olemme luontaisesti erilaisia.

img_4546

Jos haluaisit aloittaa aamutreenaamisen, kannattaa tapa opetella rauhallisesti pienin askelin. Aluksi 15-20 minuuttia esim kävelyä tai venyttelyä/joogaa riittää. Aamuisin kannattaa välttää kaikkein raskaimpia treenejä. Urheiluvarusteiden valmiiksi laittaminen ja niiden päälle pukeminen heti herättyä auttavat liikkeellelähtöä. Syö jotain pientä, juo vettä. Itse en käynnisty ilman kahvia, mutta kun ovi takanani aamuisin sulkeutuu, tiedän jo, että tästä päivästä tulee hyvä. Kaikki aamun ansiota. Näin uskon.

Onhan teitä muitakin? Onhan.

<3 Anna

Lue myös: Ulkotreenauksen ihanuudesta ja ajankäytöstä ja siivoojan palkkaamisesta

Kuvissa aitoja aamuihmisiä.

 

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Voi vitsi miten inspiroiva teksti! ♡ Mä aina haaveilen, että musta tulisi aamutreenaaja ja uskon, että vielä joskus tuleekin! 🙂 Se fiilia on kyllä niin huippu, kun on liikkunut jo aamulla!

    • 1.1

      annasaivosalmi sanoo

      Kiitos Karoliina! Aamutreenaus on varmaan jossain määrin opeteltavissa. Näin uskon. Elämäntilanteet myös ohjaa: on ollut aikoja, jolloin muualta ei treeniin ole aikaa löytynyt, kuin aamuista. Kiitos myös itsellesi inspiroivasta blogista ja instasta.

  2. 2

    Titta sanoo

    Aamut ovat minunkin parasta aikaa. Mikään ei voita tunnetta kuin istua aamulenkin jälkeen pöydän ääressä puurolautanen ja kahvikuppi nenän edessä. Keli kuin keli, koiran on päästävä aamulenkille. Alkuun tein pienempiä lenkkejä, mutta nykyään kun olen alkanut pitämään tästä aamurutiinistani, teen 30-60 min aamulenkkejä.

    • 2.1

      annasaivosalmi sanoo

      Kiitos kommentista. Oi, kuulostaa niin hyvältä! Mahtavaa, että olet oppinut uuden rutiinin ja oppinut pitämään siitä. Aurinkoista syksyä!

  3. 3

    Erja sanoo

    Oi mikä ihanan postaus…ja täytyy sanoa et hep!!! tääl on kans yksi aamukukkuja 🙂 Tuli niin ikävä Turkua kun muistan kun aamuisin lähdin juoksee Koroisen/ Aurajoen rantaa eipä ollut paljon porukkaa mut se fiilis! On niinku saanut päivän kunnolla käyntiin sekä sen liikunnan pois ”päiväjärjestyksestä” vaikk eihän se ole se paha-asia 😉 vaan liikunnan ihanuus!!! ja lomalla oltiin sit ulkomaat/kotimaat niin tämä kukkuja lähtee muut vetää zzzzz
    Sinun blogia ja instaa on niin ihana seurata tulen nii hyvälle tuulelle ja hiukan tätä Turku ikävääkin loivetaa kun nään sinun jouksevan Aurajoen lankkusiltaa pitkin… jatkathan samaaan malliin…KIITOS!!!
    Terkkuja Turkuun!
    -Erja

  4. 4

    Lotta sanoo

    Täällä toinen, jolla koira on opettanut jonkinlaiseksi aamuihmiseksi! Arkiaamuina, varsinkin jos töissä pitää olla klo 7, lenkit jäävät vain 10-20min pituisiksi, mutta jos on koulupäivä ja koulu alkaa klo 9->, ehtii ja jaksaa hyvin tehdä pidemmänkin kierroksen! Vklpsin nukutaan myöhään, eli max yhdeksään

    Kiitos Anna ihanasta blogista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *