Vanhemman omaloma, itsekästä vai oikeutettua?

Olen saanut osakseni hieman hämmentyneitä katseita kertoessani, että lähden viikon mittaiselle joogalomalle yksin ilman perhettäni. Monelle vanhemmalle ja etenkin äidille vanhemman omaloma tuntuu vieraalta ajatukselta ja tunnen, että ratkaisuani pidetään itsekkäänä ja erikoisena.

Olin ehtinyt haaveilla omasta joogalomasta jo parisen vuotta, ennenkuin siihen löytyi sopiva hetki, ja se hetki on nyt! Viimeinen vuosi on ollut melkoista haipakkaa kahden tutkinnon ja yrityksen starttaamisen kanssa ja näiden lisäksi, lapset, koti ja arki ovat vaatineet oman panoksensa. Lähes jokainen viikonloppu on ollut joko opiskelua tai työtä, eikä aikaa omalle itselle tai omille ajatuksille ole juuri ollut. Voisi sanoa, että olen levon tarpeessa.

Lapseni ja mieheni ovat aivan mahtavia, viihdyn heidän kanssaan todella hyvin, joten kyse ei siis ole siitä, ettenkö haluaisi viettää lomaani perheeni kanssa vaan, että minulla on tarve ja oikeus keskittyä välillä vain itseeni. Toki ikävöin perhettäni ollessani heistä erossa, mutta sen kestää kun tietää, että pian taas tavataan. Matkustamme pian taas ulkomaille perheen kanssa ja silloin loma muotoutuu lasten toiveiden mukaiseksi ja se suunnitellaan heidän ehdoillaan. En voisi käyttää kaikkia lomiani yksin matkusteluun, mutta yksi omaloma vuodessa on mielestäni ihan kohtuullista.

Joogaretriitti Portugalin Ericeiraan

Olen aiemmin lomaillut ystävieni kanssa, mutta tällä kertaa lähdin lomalle aivan yksin. Tosin tiesin etukäteen, että kyseiseen joogaretriittiin on tulossa parikymmentä muutakin suomalaista joogan ystävää, mutta joita en ole aiemmin tavannut. Tämä on hyvinvointiloma isolla Hoolla! Tällä lomalla on ohjattua joogaa kaksi kertaa päivässä sekä yhteiset ruokailuajat, mutta muuten voin itse päättää miten päiväni vietän. Ehkä menen pitkälle kävelylle meren rantaan, ehkä teen hikitreenin salilla, ehkä kirjoitan, luen ja otan valokuvia. Yksin lomaillessa voin itse määritellä mitä teen, milloin ja kenen kanssa, mikä on mahtavaa!

Vanhemman omaloma, eronneen etuoikeusko?

Monet tuntemani eronneet äidit ja isät lomailevat ilman lapsiaan, sehän on tietysti ihan ymmärrettävää, kun lapset viettävät lomia toisella vanhemmalla. Mutta onko äidin (tai isän) omaloma vain yksinhuoltajien oikeus? Saako parisuhteessa elävä lähteä yksin lomalle ilman lapsia ja puolisoa? Mielestäni saa ja pitää! Itse olin esikoiseni luota yön pois ensimmäisen kerran hänen ollessaan noin 2 kk ikäinen ja isä pärjäsi oikein hyvin. Sen jälkeen omia pikku irtiottoja on ollut meillä molemmilla vanhemmilla säännöllisesti.

Nainen, invalidisoitko puolisoasi?

Vaikka elämme jo 2010 -lukua, niin työssäkäyvät äidit ottavat mielestäni edelleen liikaa vastuuta perheen asioista, kuten ruoanlaitosta, siivouksesta ja pyykkäyksestä, miksi on näin? Saatetaan kyllä ajatella, että ollaan tasapuolisia vanhempia, mutta käytännössä ei kuitenkaan anneta miehen ottaa vastuuta, vaan raadetaan marttyyrina ja pysytään hiljaa. Miksi mieheltä ei useinkaan vaadita samaa panosta kotitöissä kuin naiselta? Miksi kotitöitä pidetään edelleen ns. naisten töinä?

Kannustan kaikkia äitejä (myös pikkulasten!) lähtemään edes yöksi tai kahdeksi pois kotoa, jolloin mies pääsee kokeilemaan siipiään arjen pyörityksessä. Ehkä isä hoitaa asiat hieman eri tavalla kuin äidin tekeminä, mutta onko olemassa vain yhtä ja oikeaa tapaa? Mitä sitten, jos isän vastuupäivinä kotona syödään aina spagettibolognesea ja sukat ovat eri paria, ei kai se maailma siihen kaadu? Äläkä sorru valmistamaan ruokia etukäteen valmiiksi ja invalidisoi miestä jo ennenkuin hän on edes saanut mahdollisuuden yrittää! Kyllä, ruoanlaitto kuuluu jokaisen vanhemman velvollisuuksiin ja oikeuksiin. Kaikki tuntemani miehet osaavat lämmittää uunin ja keittää vettä, ei se ruoanlaitto vaadi kuitenkaan kovin kummallisia taitoja. Tässä hyvä vinkki isänpäivänlahjaksi, jos nimittäin se ruoanlaitto ei suju – osta puolisolle lahjaksi ruoanlaittokurssi!

Tasapainoisempaa arkea toivotellen,