Uskallatko unelmoida?

Olin heti vuoden alkuun keikalla, jossa tarkoitus oli puhua nuorille yrittämisestä ja omasta urapolustani tähän saakka. Kuten tavallista aihe karkaili sinne sun tänne ja tulin samalla paljastaneeksi heille urani kiusallisimpia hetkiä (Kaverini oksensi muistiinpanojeni päälle. Kyseessä tietenkin ensimmäiset viikot NRJ:llä ja muistiinpanoissa käsin kirjoitettuna kaikki se tekninen info, mitä esimerkiksi radiolähetyksen tekemiseen tarvitaan) ja tunnustaneeni aika hurjia opiskeluaikojen kinkereitä (Saatoin vähän yllyttää heitä samaan.)

thumb_DSC08494_1024

Kerroin myös, että minusta piti tulla presidentti. Lapsena esitin haaveeni pontevasti ja itse siihen todella uskoen. Aikuiset tirskahtelivat ympärillä haaveilleni ja pikkuhiljaa kasvaessani myös minusta ajatus alkoi tuntua mahdottomalta. Unelmani pienenivät, realistisoituivat. Ihan samoin, kuten kävi astronautti-Antille, ballerina-Bellalle ja keksijä-Kaisalle. Kun haaveet ja unelmamme ovat muille liian suuria, alamme itsekin uskoa niin olevan. Sitä mukaan kun kasvamme, unelmammekin pienentyvät – tai pahinta, unohtuvat kokonaan. Kun asiat tuntuvat mahdottomilta, on helpompi antaa vain olla. Ja hyvähän se on, että elämästä oppii. Mutta voi kumpa voisimme säilyttää uskon unelmiimme ainakin mielissämme, oman päämme sisällä. Tai emme ainakaan luopuisi niistä siksi, ettei joku toinen halua uskoa niihin.

thumb_DSC08519_1024

Minäkin olen matkan varrella törmännyt useaan unelmanmurskaajaan, sellaiseen ihmiseen, joka pelkää itse menettävänsä jotain, kun joku toinen tavoittelee tai mikä pahinta – saavuttaa – omia unelmiaan. Olen törmännyt ihmisiin, jotka ovat kertoneet, etten voi päästä haaveammattiini esimerkiksi siksi, etten ole ollut valmis tekemään ilmaista työharjoittelua tai siksi, ettei minulla ollut oikeita suhteita ja verkostoja. Olen kuullut olevani vääränlainen, väärännäköinen, liian iloinen, liian nuori, liian sitätätäjatuota. Jossain vaiheessa aloin itsekin uskoa näitä ihmisiä, kovetin itseäni ja sitten minusta tulikin liian hankala.

Jos jotain olen oppinut, niin sen, että omat unelmat on kuitenkin loppupeleissä toteutettava ja niihin on uskottava ihan itse. Välillä on puristettava niin maan perkeleesti otsa hiessä ja tehtävä vain, vaikka omakin usko meinaisi horjua kaiken keskellä. Välillä on hyvä hellittää, joskus luovuttaakin. On ihan ok todeta, että jokin asia jota halusimme, ei enää tunnukaan oikealta tai sen saavuttaminen vaatii liikaa ponnisteluja ja uhrauksia muulta elämältä. Kunhan ne ovat omia päätöksiämme. Kunhan kukaan muu ei ole saanut meitä menettämään uskoamme itsemmee ja unelmiimme.

thumb_DSC08500_1024

En enää haaveile pääsystä presidentiksi. En oikein usko, että olen tarpeeksi kiinnostunut poliittisista asioista tai että olisin kovin hyvä siinä hommassa. Sen sijaan haaveeni omasta radio-ohjelmasta on jo toteutunut. Samoin oman asunnon ostaminen. Ihan pian pääsen mukaan juontamaan omaa lempiohjelmaani telkkarissa. Monta muutakin isompaa ja pienempää haavetta on jo toteutunut. Ihan vastikään havahduin eräässä haastattelussa siihen, etten uskaltanut vastata toimittajan kysymykseen omista unelmistani. Mistä minä enää uskaltaisin unelmoida, kun kaikki on jo ylittynyt moninkertaisesti, ajattelin. Jälkikäteen minua harmitti. Uskon kuitenkin siihen, että asiat ja unelmat alkavat toteutua, kun ne uskaltaa ihan ensiksi sanoa ääneen.

thumb_DSC08491_1024

Tälläkin hetkellä unelmoin ihan hirveästi. Haaveilen, että minulla olisi joskus perhe ja kesämökki, haaveilen kanoista pihamaalla ja omasta vaatehuoneesta. Haaveilen matkasta Austraaliaan ja Jenkkeihin (en ole koskaan käynyt kummassakaan) ja siitä, että pääsisin eläkkeelle viisvitosena. Haaveilen, että saisin joskus tehdä myös tv:n puolella omaa keskusteluohjelmaa, ja että hyvä työputki jatkuisi. Haaveilen (ja uskon), että oppisin ottamaan vähän rennommin ja luottamaan enemmän tulevaisuuteen. Haaveilen joskus vielä kirjoittavani kirjan. Kun alan tarkemmin miettiä, minulla on vaikka kuinkamoisesti vielä unelmia toteutettavani. Onneksi! En meinaa malttaa odottaa, että pääsen toteuttamaan niitä!

<3

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *