Tottelemattomuutta oppimassa

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai kuinka? Olen tehnyt koko syksyn lähtöä Jani Leinosen Tottelemattomuuskouluun. Hienosti sain tätäkin siirrettyä ihan viime tippaan, ja nyt viimein se on tsekattu. Kasattiin pieni tyttöporukka ja saatiin siinä mielessä spesiaalikohtelua, että Leinonen itse lupautui esittelemään näyttelyään meille ja kertoilemaan sen taustoista.

Ensi alkuun kirosin mielessäni, että mitäkuuluiden jälkeen varmistelin heti selustaani toitottamalla, kuinka ”minä en sitten ole mikään taideihminen enkä ymmärrä näistä mitään”. Juntti, kirosin mielessäni samoin tein. Osaisimpa joskus ajatella ennen kuin pulautan kaiken ulos. Näin Leinosen ilmeestä, että hän on kuullut saman itsensä vähättelyn noin 352 580 kertaa. Ja mitä siihen taiteilija voi vastata? Että jokainen meistä ymmärtää omalla tavallaan, ettei tarvitse yrittää ymmärtää ja blaa blaa blaa. Multahan nuo litaniat menivät ohi suun, koska keskityin omaan ärtymykseeni.

thumb_DSC08047_1024

thumb_DSC08051_1024

Se hälveni pian. Niin mielenkiintoisia tarinoita tuossa retrospektiivissä oli nähtävillä. Kirjaimellisesti. Minusta esillä olevat teokset olivat nimenomaan tarinoita. Sieltä löytyy se kuuluisa Ronald-pelle, erilaisten tuotteiden hautuumaa sekä ihan konkreettinen koulu; tottelemattomuuskoulu.

Turinoimme pitkät tovit säännöistä, jotka estävät meitä tekemästä haluamaamme; peloista, joiden takia emme uskalla tehdä oikein; epäuskosta siihen, että yksittäinen ihminen pystyisi vaikuttamaan.  Tivasimme tietenkin laista ja laittomuuksista, mutta kyllä Leinonen vaikutti oikein kunnon kansalaiselta – tottelemattomalta sellaiselta toki.

thumb_DSC08039_1024 thumb_DSC08033_1024

thumb_DSC08064_1024

thumb_DSC08071_1024

Minulla ei ole pakkomiellettä löytää taiteelle sen suurempaa merkitystä, enkä oikeastaan tiedä, mikä on syytä ja mikä seurausta. Silti jotenkin minusta on alkanut tuntua, että maailmankaikkeus yrittää kannustaa minua vähän tottelemattomammaksi. Kannustaa siihen, ettei aina kaikkia ja kaikkea tarvitsisi kumarrella. Että nyt viimein, kolmenkympin kantturoissa on aika alkaa uskoa itseensä niin paljon, ettei tarvitse pelätä, vaikka olisi ihan yksinään eri mieltä kuin kaikki muut.

Tarinoimassa, taiteileimassa ja tottelemattomuutta oppimassa ehtii vielä käydä.
Kaksi päivää aikaa. Näyttely loppuu siis 31.1. Mene. Suosittelen.

nimmari

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *