Tässä mä olen

Olen aiemminkin paljastunut olevani todo-listojen ystävä. Jos sitä nyt ystävyydeksi voi kutsua. Tiedäthän sen tekemättömien asioiden listan, joka pitenee päivä päivältä? Sinne mä olen listannut ei-niin-kauniisen riviin asioita hammaslääkärikäynnistä äitille soittamiseen ja meilien lähetyksestä kaiken maailman kirjenkuorien ostamisiin. Parasta on tunne, kun saa jonkin asian valmiiksi ja pääsee vetämään viivan tehtävän yli suorituksen merkiksi. Silloin voi olla tyytyväinen, levähtää ja hupsistarallaa huomata, että on siirryttävä seuraavaan kohtaan, sillä lista on ehtinyt jo ensimmäistä hommaa tehdessä kasvaa parilla uudella asialla.

tuija-pehkonen-5

Jo jonkin aikaa todo-listallani on ollut merkintä ”uudet promokuvat”. Ja viimein viime viikolla sain ihanan tiimin kasaan ja pääsimme kuvailemaan. Mähän vihaan olla kameran edessä ja olen paatunut ajatukseen, että minulla on vain yksi ilme. Myönnän, olen yrittänyt harjoitella peilin edessä, selfiekameran kanssa, olla ajattelematta kuvaustilannetta laisin… Siltikään se ei tunnu olevan minun hommaani.

Jotain kummaa Karkki eli kuvaaja Karoliina Jääskeläinen sai kuitenkin aikaan ja yhtäkkiä kuvasaaliina oli kasa hyvin erilaisia ja ihania kuvia. Ilmeitäkin tuntui riittävän. Oli paljon hymyilevää, vähemmän hymyilevää, pohtivaa, vakavaakin. Taputan vieläkin käsiäni yhteen! Jotenkin hän sai mut relaamaan täysin! Tilannetta varmasti edesauttoi, että meikki ja tyyli tuntui juuri omalta, kun Home At Last- blogin supertaitava Taru oli taikonut mut kauniiksi. Ymmärtävätköhän miehet koskaan, miten tärkeää on, että meikki on omannäköinen ja -tuntuinen?

Kai ikäkin alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan siten, että omat vähemmän kivat kohtansa alkaa vain hyväksyä. Enää liian kapeat huulet eivät haittaa. Turha niitä on pullistella tai duckfaceilla. Eivät siitä miksikään muutu kuitenkaan. Mininenäänikin olen tottunut. Se on kuitenkin minun ihana nöpönenäni. Ainokainen kaiken lisäksi. Ja kasvoni ovat epäsymmetriset, mutta ihan kivat kuitenkin. Elämä tekee tehtävänsä. Ihanaa. Miten sitä silloin parikymppisenä ei tajunnut olla tyytyväinen siihen, mitä on?

tuija-pehkonen-1

Tästä tuli mun suosikkikuva. Siinä näkyvät niin silmärypyt kuin kaksoisleukakin, mutta kuva on täynnä onnea, iloa ja aitoutta. Halusin sen ehdottomasti mukaan. Tommoinen mä olen. Enkä aio lopettaa hymyilyä, naurunrätkätystä tai ilmeilyä, vaikka eräs plastiikkakirurgi minulle sitä kerran suosittelikin. Olen kuulemma sen verran ilmeikäs, että otsani rypistyy ikäistäni herkemmin. Eihän mun tarvitse edes sanoa tähän mitään?

tuija-pehkonen-7

tuija-pehkonen-9

tuija-pehkonen-2

tuija-pehkonen-6

Kiitos niin paljon supernaiset Karoliina ja Taru. Näitä uskallan suositella, jos haluat tuntea itsesi kauniiksi!

Love, love, love!

nimmari

Tsekkaa lisää kuvaaja-Karoliinasta täältä ja meikkaaja-Tarusta täältä.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Ihana Tuija! <3
    Täällä kans yks ilmeikäs – parikymppinen vasta – mutta ensimmäisen ilmeotsaryppynsä hankkinut jo!

    Ei silti koskaan lakata nauramasta ja ilmeilemästä, eletään ja annetaan elämän näkyä! 🙂

  2. 2

    sanoo

    Aivan ihanat kuvat! Ja mieletön asennemuija! Oot todellinen esikuva niin nuorille kuin vähän vanhemmillekin <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *