Silotellusta arjesta ja täydellisistä mokkapaloista

Ei mene aina kuin Stömsössä. Blogien silotellusta arjesta puhutaan paljon  ja ihmetellään, mikseivät ihmiset halua paljastaa sotkuisia nurkkiaan ja hämäriä kaapinperukoitaan. Aika jännä, ettei ole itsellekäään tullut mieleen noita kuvailla tänne…

Paljastan nyt kuitenkin, millaista se kauniiksi siloteltu arki meillä mahtoi olla, kun päätämme poikaystäväni kanssa viettää arjen laatuaikaa kaksin ja sain hänet piiiiitkän keskustelun päätteeksi houkuteltua avukseni leipomaan. (Voit kuvitella keskustelun yhteisen leipomisen hyvistä puolista ja onnellisista muistoista…)

thumb_DSC08246_1024

Kuvittelin antavani HYVIN selkeitä ohjeita, kuten: ”Laita viisi desiä jauhoja astiaan. Lisää siihen ruokalusikallinen vaniljasokeria ja saman verran leivinjauhetta. Mittaa kuppiin 2 desiä maitoa…” Kunnes yhtäkkiä huomaan kaiken, niin maitojen kuin jauhojen olevan sekaisin samassa astiassa. Tajusin samoin tein, että minun olisi paras pyytää miekkoseltani apua ainoastaan tehtäviin, joissa on mahdotonta epäonnistua ja joita yksinkertaisesti ei voi tulkita väärin. Esimerkiksi ”Avaatko uunin luukun”. Loppu sujui ihan hienosti. Illan päätteeksi pellillinen strösselittömiä mokkapaloja odotti vain kuvaamista.

Mutta koska kyseessä on meidän isäntä, oli hän päättänyt hiipiä salaa pellillisen luo ja ihan oma-alotteisesti itse leikellä vielä kostean mokkapalalevyllisen hakkelustyylillä palasiksi. Siis veitsellä sahaten. Siten, että kaikki kovettunutkin kuorrutus varmasti repeäisi paikoiltaan. ”Tästä oli tarkoitus ottaa kuvia blogiin!”, parahdin ja repesimme samoin tein nauruun.

”Minä ihmettelinkin, miten se noin sotkuisesti leikkaantuu”, kuului selitys. Ei siinä hakkuun ja temmellyksen lomassa sitten tullut mieleen ensimmäisen viillon jälkeen kysäistä, että onko homman tarkoitus sujua tähän malliin. Ei suinkaan. Meidän isäntä hakkeloi koko pellillisen ja ihmettelee sitten, että miten siitä nyt tuonnäköistä jälkeä tuli.

Onneksi tulossa ei ollut vieraita. Hakkeloitu mokkis maistuu ihan yhtä hyvältä kuin kauniimpi puoliskonsakin. Ei tässä ole voinut kuin nauraa. Namskista.

nimmari

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *