Sehän on joulukuu(si)

Blääh. Olen viettänyt viime päivät sängyn pohjalla ja sohvan nurkassa. Liikunta on tarkoittanut käppäilyä jääkaapille tai kaapin perukoille piilotetun suklaalevyn luo. (Laitan sen joka kerta yhtä taakse kaappiin ja otan vain pari palaa kerrallaan. Toistan kuviota noin kuusitoista kertaa, kunnnes levy on syöty) Raivostuttava flunssakierre iski minuunkin, enkä viihdy tässä olotilassa yhtään sen paremmin kuin kukaan muukaan. Mikä siinä onkin, että Netflix-sarjoja on älyttömän kiva katsoa aina muulloin paitsi pakon edessä?

DSC06340

Yritän ajatella positiivisesti, ja sängyn vieressä pitkään seisonut lehtikasa on pienentynyt jo puoleen. Rästimeilit on nyt hoidettu ja pyykkivuorikin on inhimillinen. Eilen uhmasin kohtaloani yhden palaverin verran (minä tosin palaveerasin Hietsun kauppahallissa ja palaveriseurani Hakaniemen vastaavassa…) ja tänäänkin kävin nappaamassa rasian Wiener Nougatia. Pitäähän ihmisen raitista ilmaa saada!

Sitä paitsi, nyt on joulukuu! Jouluihmisen kulta-aika ja juhlan paikka. Eilen tännekin kannettiin (viimein) minikuusi sisään ja pääsin koristelemaan. Korkeutta kapistukselta löytyy saman verran kuin leveyttäkin, molempia noin metri. Pieni ja pyöreä, sellainen on meidän pikkusöpöliini. Jos ihan totta puhutaan, se on aikamoinen rumilus, muotopuoli ja muutenkin vähän hassun näköinen. (Kamera ei kaunistanut tätä, joten en uskaltautunut laittamaan yhtään kuvaa. Ehkä vielä ennen joulua…) Joulumielen se kuitenkin tuo kaikessa hellyttävyydessään. Sopii sohvan viereen kuin tatti otsaan.

DSC06354

Minä jatkan nyt paketointiurakkaani. Jouluradio saa soida taustalla. Maha pullistelee lempisuklaistani. Teemuki vaihtuu aina välillä glögilasiin. Nokka vähän vuotaa, mutta vuotakoon. Isompiakin murheita voisi olla.

 

Ihanaa joulukuuta tyypit! Nauttikaa!

nimmari

ps. Olen tehnyt yhden uuden vuoden lupauksen jo nyt. Rakastan uuden oppimista ja itseni kehittämistä, mutta laiskuus vie välillä voiton itsensä haastamisesta. Nyt sen päätin. Opettelen kuvaaman. Rakastan esteettisyyttä, kauniita asioita, nätisti sisustettuja koteja, kaikkia ihanuuksia, joita en ole tietenkään pystynyt tallentamaan muualle kuin mieleni syövereihin. Nyt askel uuteen on jo otettu. Lainasin itselleni Sonyn kaunottaren ja tänään olen jo harjoitellut ja kuvannut kaikkea mahdollista kynttilälyhdyistä koristetyynyihin… Oppia ikä kaikki!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *