Rintakompleksi, painokompleksi, kaksoisleuka…

Jäin viimeisen kirjoitukseni jälkeen miettimään omaa suhdetta vartalooni ja muutenkin ulkonäkööni. Oikeastaan olin mielestäni aika rohkea uskaltautuessani kameran eteen ilman rihman kiertämää. Olisikohan minusta ollut tähän kymmenen tai edes viisi vuotta takaperin? Tuskinpa vain…

tuija-6

Teininä minulla oli rintakompleksi. Kuvittelin, että olisin onnellisempi, jos olisin ihan aavistuksen povekkaampi. En minä koskaan ole jättiläismeloneista haaveillut, enkä edes mangoista, mutta ajattelin, että puolikkaat veriappelsiinit tekisivät elämästäni jotenkin hauskempaa ja minusta muiden silmissä viehättävämmän.

Treenasin paljon ja mitä enemmän urheilin, sitä litteämmiksi muotoni kävivät. Peilasin ja peilasin, puristelin rintojani muhkeammiksi ja käytin push up -liivejä. Laskeskelin ja säästin rahaa. Kuinka paljon tarvitsisin, että voisin hankkia silarit?

Parikymppisenä stressasin ulkonäöstä ja painosta ihan hirveästi. Minulla oli mielestäni liian möhköt käsivarret, liian pehmeä vatsa ja pyllykin vähän roikkui. Kaksoisleuka ärsytti. Ylipäätään minusta tuntui, että kiloja on liikaa ja ihan väärissä paikoissa. Miten kuvissa Hollywood-tähtien reidet tuntuivat tekevän loven, kun minun taas suihkivat ja lähmivät yhteen. Ei kovin sensuellia.

Treenasin välillä ihan hurjia määriä. Kahdeksan, yhdeksän treenikertaa viikossa oli ihan normaalia ja en nyt puhu mistään kevyistä kävelylenkeistä. Ei, kun minä tyttö treenasin, tein sen täysillä. Sixpackin kuvat silmissä tein 100, eikun 200 toistoa vatsalihasliikkeitä. Herkkuja rakastin jo tuohon aikaan, mutta tyytyväisimmilläni olin silloin, kun pystyin niistä kieltäytymään. Söin hirvittäviä määriä puuroa Pilttien kera. Vauvansoseet ja puuro sisälsivät mielestäni kaikki tarvitsemani ravintoaineet ja juuri sopivan niukasti kaloreita. Paastosin mielelläni päivällä, jos illalla odotti ravintoladinneri.

tuija-4

tuija-5

Nyt kolmekymppisenä kaikki on helpompaa. En tietenkään pysty sanomaan kaksikymppiselle Tuijalle, että otahan iisisti. Näytät ihan kivalta, eikä sinussa ole piiruakaan ylimääräistä. Eikä tarvitsekaan. Luulen, että nuo kaiken maailman kompleksit ja vääristyneet käsitykset itsestä kuuluvat kasvamiseen ja aikuistumiseen (Hyi, mikä sana!). Kantapään kautta, niinhän sitä sanotaan.

Mutta olen oppinut nauttimaan ulkonäöstäni ja ennen kaikkea arvotamaan itseäni juuri tällaisena. Mitä sitten, etten saa lihaksikkaita käsivarsia tai sixpackia vatsaan vaikka treenaisin kuinka? Minulla on kuitenkin käynyt onni geenien suhteen, sillä en myöskään liho kovin helposti, vaikka mutustelisin herkkuja mielin määrin. Olen oppinut katsomaan kuviani muualtakin kuin siitä ainoasta mielestäni suotuisasta kuvakulmasta ja pitämään näkemästäni. En enää puhaltele huulistani ankannokkaa kuvaustilanteissa, vaikka suutani ei voi hyvällä tahdollakaan kuvailla muhkeaksi. Ja luojan kiitos en ikuna kuuna päivänä ottanut tekotissejä! Nykyään rakastan v-aukkoisia paitoja, jotka näyttävät kivoilta pienten tisujen kanssa. Voin kulkea ilman rintsikoita topin alla näyttämättä härskiltä. Ja juokseminenkin on helppoa ilman hölskyntää.

tuija-7

Kyllä mua silti jännittää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mulla on tosi kuiva iho ja huomaan jo nyt rypistyväni monia ikäisiäni enemmän ja nopeammin. Luulen, että mun silmäluometkin alkavat vanhemmiten lurpsottaa. Laskeutuvat luomet vai miksikäs niitä kutsutaan? Ja entäs pylly? Sen pyöreyden eteen saa jo nyt kyykätä niin perkuleesti. Mitähän se mahtaa olla viiden tai kymmenen vuoden päästä? Yritän kuitenkin muistaa, että jokaisen rypyn eteen on tehty paljon ja opittu vielä enemmän. Enhän mä haluaisi enää ajatuksiltanikaan olla mustavalkoisen mahdoton parikymppinen Pehkonen.

Ja vielä yhtä juttua mä toivon kovasti. Toivon, että voisin vanheta arvokkaasti. Näyttää superrouvalta ja joskus sitten rautamummolta. Sellaiselta, joka käyttää punaista huulipunaa ja huolehtii aina kynsistään. Aika näyttää.

nimmari

Kuvat: Karoliina Jääskeläinen / Valoon Photography
Kengät: Sorel Footwear (saatu)
Takki: Ellos (saatu)

Kommentit
  1. 2

    Henni sanoo

    Vitsit että sä oot ihana nainen. ❤ Ja miten hyvin toi hiustyyli pukee sua, kunnon Jumalatar😎

  2. 3

    Lilli sanoo

    Tiijätkös… Kun näin mainoksen Tanssii Tuijan kanssa, niin mykistyin kauneudestasi! Itselläni on pienet tissit, mutta tuon mainoksen näkemisen jälkeen tajusin että ne on just hyvät! 👌 😊 Emme tarvitse hinkkejä ollaksemme kuumia! Kiitos sulle! ❤

  3. 4

    Kari Karvinen sanoo

    Yle Puheen vankkumaton fani fani fani, Tuijan ohjelmia kuunellessa tulee sellainen hyvä fiilis, no tietysti juuri siksi kun tekijänainen minäänsä tyytyväinen siellä ihanalla äänellään ottaa kuulijan mukaan.
    Menestystä matkallesi elämän retkiin;)

    • 4.1

      Tuija Pehkonen sanoo

      Kiitos Kari! Se Yle Puheen radio-ohjelma on mulle itselleni tosi tärkeä juttu!

      Tuija

  4. 5

    sanoo

    Ihana postaus 🙂 Oon huomannut saman, että vähän, kun tulee vuosia lisää, niin muuttuu itseään kohtaa hyväksyvämmäksi. Innolla odotan, josko tulevien vuosi(kymmenten) aikana pääsisi eroon kaikista komplekseista 😀

    • 5.1

      Tuija Pehkonen sanoo

      Heips Niina Maria,
      Se on justiin näin! Ihanaa, että vanheneminen on näin helpottavaa! 🙂

      Tuija

  5. 6

    Taija sanoo

    Itse tässä iässä olevana nuorena käyn juuri parhaillaan noita samaisia ajatuksia mitä sinä kävit. Tekstisi pisti hymyn huulille rohkeudestasi jakaa tämä teksti ja olen siitä kiitollinen.❤

    • 6.1

      Tuija Pehkonen sanoo

      Heips Taija,

      Mä lupaan, se helpottaa! 🙂 Huippu juttu, jos tästä oli edes himppasen apua!

      Tuija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *