Peruna kerrallaan

Yhtäkkiä syyskuu vaihtui lokakuuksi. Ehdin piipahtaa ystäväporukalla Ranskassa nauttimassa kesän viimeisistä auringonsäteistä ja tuhlaamassa loppuvuoden budjettini unelmieni laukkuun. En voi mitään. Myönnettävä kai on, että merkkilaukut ovat se mun heikkous. Ei siitä pääse mihinkään. Ansaitsin muutaman päivän irtioton (ja ostokseni), siellä se kamala kahden viikon hässäkkäputki oli takana. Unohdin, että toinen odottikin jo kulman takana. Kiirekiirekiire.

”Hengitä”, totesi taksikuski. ”Älä ota mukaasi pahaa stressiä. Nauti kivoista jutuista, joita saat tehdä ja keskity yhteen asiaan kerrallaan.” Fiksu mies.

thumb__DSC2027_1024

Välillä huomaan, että unohdan kaiken juoksenteluni keskellä nauttia niistä jutuista, joita saan tehdä ja kokea. Suoritan vaan. Teen, teen ja teen. On jo niin karmea kiire seuraavaan paikkaan, seuraavaan tapaamiseen, seuraavaa mekkoa sovittamaan. Havahduin yhtenä päivänä siihen, että päässäni surisi. En ehdi, on kiire, hässäkkä päällä. Hikikarpalot kimposivat otsalle ja sydän tykytti. Ajatukset karkailivat huomiseen, ylihuomiseen, ensi viikkoon. Se ja tämä ja tuokin pitäisi ehtiä hoitaa. Myöhästynkö, osaanko, ehdinkö, jaksanko?

Siinä se ongelma olikin. Eihän minulla ollut mitään hätää siinä hetkessä, niiden hommien kanssa. Senkun istuisin ja hengittelisin, hoitaisin asian kerrallaan, eläisin päivän kerrallaan. ”Peruna kerrallaan”, kuten ystävälläni on tapana todeta. Huomisen asiat hoidan huomenna, ensi viikon asiat ensi viikolla.

Miten itsestäänselvä, mutta samalla niin karmean vaikea asia.

thumb__DSC2024_1024

Hengitä Pehkonen. Sen olen yrittänyt pitää mielessä. Kun ajatukset karkailevat ja harhailevat, keskityn hengittämään. Palaan tähän hetkeen ja siihen, että kaikki on oikeastaan aika hyvin juuri nyt. Kiire on pääni sisässä ja pääsee valloilleen, jos alan miettiä kaikkia odottavia asioita ja tekemättömiä töitä. Juuri nyt on hyvä. Minua auttaa myös ajatus siitä, etten onneksi tee työkseni aivokirurgiaa. Siinä ammatissa virheet, unohtelut tai myöhästelyt olisivat aika katastrofaalisia. Minä teen viihdettä ja mediaa, eikä se voi mitenkään olla kuolemanvakavaa. Aika harvan ihmisen duuni on oikeasti kuolemanvakavaa.

Maanantaina aletaan kuvata taas uutta projektia. Kuvauspäivistä tulee hirmuisia. Toivottavasti muistan kuitenkin nauttia ihmisistä ja asioista, joita kohtaan. Toivottavasti muistan olla kiitollinen, että pääsin osalliseksi tähän projektiin. Sitten on tulossa gaalajuontoa, I Love Me -messuja, kiinnostavia vieraita Yle Puheen keskiviikoissa. Ai niin, mutta peruna kerrallaan. Nyt keskityn tähän hetkeen je hengitän.

thumb__DSC2028_1024

thumb__DSC2029_1024

Hengitä hyvä ihminen. Hengitä.

nimmari

Kuvat otti Marta, jonka blogissa suosittelen viipyilemään hetken – jos et siellä jo ole käynyt!
Vaatteet ovat Second Femalen. Niitä, kuten monia muitakin ihanuuksia saa DOTSista.

Kommentit
  1. 1

    Anniina sanoo

    Tutulta kuulostaa! Omalla kohdallani ei työ- vaan opiskeluhommia tuppaa kasaantumaan, kun innostun nappailemaan mielenkiintoisia kursseja ja aloittamaan uusia kokonaisuuksia. Vaikka kaikki ovatkin mielekkäitä ja minun itseni haalimia, niin välillä sitä vain havahtuu siihen, että ”Hei, nyt pitää priorisoida näitä juttuja ja tehdä yksi asia kerrallaan – eikä kymmentä yhtä aikaa” 😀

    Niin kuin itsekin sanoit, että senhän pitäisi olla ihan helppoa, keskittyä vain yhteen asiaan/työhön/juttuun kerrallaan, mutta yllättävän haastavaa se toisinaan vaan on, kun mieli siintää jo huomisessa ja ensi viikossa! Ei kai se auta kuin harjoitella tätä keskittymisen taitoa 🙂

    • 1.1

      Tuija Pehkonen sanoo

      Tsemppiä Anniina. Ei tämä elämänhallinta aina helppoa ole, eikä ihanaa, mutta yritetään silti nauttia. Ollaan aika etuoikeutettuja monessa suhteessa ja ylipäätään siinä, että saadaan täällä tallustella! 🙂

      Tuija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *