Voiko ihanammin päivä enää alkaa…

Alkaispa aamut aina näin. Lämpimällä, pehmeällä kahvikupposella tai kahdella ja rouskuvilla croisanteilla… Totuus on ihan toinen. Tämä viikko on viimeviikkoiseen tapaan ryysätty ihan täyteen. Miten mä olenkin ehtinyt lupautua mukaan tähän kaikkeen?! Myönnän, minulla on ongelmia ajanhallinnan kanssa. Olen oppinut radiossa rakastamaan sekunteja ja kuvittelen edelleen, että kolme minuuttia on pitkä aika. Biisin aikana kun sitä ehti juosta niin jääkaapille, vessaan kuin vierasta vastaanottamaankin. Tapojensa orja. Onneksi kalenteri armahtaa ensi viikolla.

thumb_DSC08538_1024

Keskiviikkoinen radiopäiväni on muuten tällä viikolla tuplaradiopäivä. Olen lupautunut mukaan YleX:n uuteen iltapäiväohjelmaan tuplatälleille! Siis treffit tiedossa keskiviikkona klo 15!

thumb_DSC08516_1024

thumb_DSC08528_1024

thumb_DSC08514_1024

Energistä viikkoa!
nimmari

ps. Kuvien aamuhetkestä on kiittäminen Dallmayria ja Marsaanaa. Kahvikupposia hurahti kahvitastingin aikana yhteensä neljä. I-ha-naa!

Kiitollinen

Ihanaa ystävänpäivää, ystävät. Vaikka rakastan ällömakeaa romantiikkaa, vaahtokarkkeja ja vaaleanpunaisia ruusuja, olen aina jotenkin unohtanut ystävänpäivän. ”Jenkkiläistä hömppää”, olen ajatellut. Tänä vuonna yllätyin, kun postista tupsahti perinteinen ystävänpäivätervehdys! Ihana, vanha kunnon postikortti! Toinen ystävä kiikutti minulle leivoksen ja kolmas toi sydänsuklaata. Yksi toi jopa ryppyvoidetta. Alan pikkuhiljaa kuulemma tarvita sitä… Moni on toivotellut ihanaa ystävänpäiväviikonloppua jo etukäteen ja tänään ystävänpäivätekstarit ovat lämmittäneet mieltä. Apua, en kai mä ala retkahtaa joulun lisäksi tähänkin?!

thumb_thumb_IMG_8558_1024_1024  thumb_thumb_IMG_8041_1024_1024

thumb_thumb_DSC06876_1024_1024

Tämä päivä minun oli tarkoitus uhrata töille, suunnitella kooooko päivä keskiviikkoista Antti Reinin haastattelua ja paneutua ensi viikonlopun Salppurin kisojen juontoihin. No, olen minä molempia tehnyt jokseenkin tunnollisesti. Mutta kyllä suurin osa ajasta on mennyt vanhoja kuvia selaillessa – melkein silmäkulma kosteana. Ihania otoksia vuosien varrelta, vähän tärähtäneitä kuvia ja sitäkin tärähtäneempiä tyyppejä. Muistoja, joista yhtäkään en ollut unohtanut, mutta jotka palautuivat taas mieleeni entistä kirkkaampina. Kiitos, kiitos, kiitos maailman ihanimmat ystävät, että saan jakaa teidän kanssa kaiken. Flow-festarit, Maltan reissut, ravintolaillalliset, korismatsit, Iisalmen kotiseututapaamiset, Elle gaalat, kissanristiäiset, Pori jazzit, koti-illat, karhun pennun kohtaamiset. Rakastan teitä!

PicMonkey Collage PicMonkey Collage 3 PicMonkey Collage 2valkea

Ihanaa ystistä, muruset! <3 Kiitollinen olo.

nimmari

 

Pieni merenneito vai sinivalas?

Ei ihan oma mielikuva vastannut taas todellisuutta. Mielessäni sukeltelin sulavana merenneitona pitkin Mäkelänrinteen uintikeskuksen ratoja CrossXSwim -tunnilla, mutta kuvat paljastivat totuuden. Miten mä voinkin näyttää vedessä, uimalakki päässä pandan ja sinivalaan risteytykseltä? Nauroin ääneen, kun näin otokset. Ja mitäpä sitä peittelemän. Tässä on totuus. Mutta ennen kuin alat hekottaa, niin vedäppä itse suikulalakki päähän ja pandalasit naamalle. Sitten allasta ees taas huimilla sykkeillä. Mukaan pullari, vesipallo, lauta, mitä vielä. Jo alkaa posket punottaa ja naaman näkkäri vääntyä väärään suuntaan. Tässä siis todellisuutta filttereiden ja meikkikerrosten takaa. (Toisaalta, muutaman viikon päästä Maikkarilla starttaava Huippujengi vie kyllä minusta viimeisetkin hienostuneisuuden rippeet. Siellä mennään räkä poskella ja itku kurkussa – ihan kirjaimellisesti!) Ja jos haluat oikein kunnon naurut, hyppää tästä suoraan alinpaan kuvaan. Siinä päivän piristys, ole hyvä. Siinä mä olen täynnä intoa, valmiina uuteen starttiin…

thumb_DSC08427_1024

Ihailen ihmisiä, jotka näyttävät kuvassa kuin kuvassa ja tilanteessa kuin tilanteessa luonnollisilta ja uljailta. Minä taas näytän… noh… en ihan niin uljaalta.

Mutta olipahan hauskaa. Sanon vaan, että pitkästä aikaa löysin todellisen inspiraation ihan upouudesta lajista! Meitä oli kokeilutunnilla vain muutama, mutta sitäkin tehokkaammin siellä polskittiin. CrossXSwimm -treeni tehdään siis sekä altaassa että altaan reunalla. Voima, kestävyys ja uiniktekniikka kehittyvät tässä. Ensin vedessä allasta ees taas, välillä potkuja, välillä käsivetoja, välillä sukellusta. Sitten reunalle ja hyppimään, punnertamaan, kaikkea ärsyttävää, mutta niin tehokasta. Keskisykkeeni taisi olla lähempänä miljardia. Pelkästään vedestä itsensä ylös pukeltaminen tuntuu raskaalta. Mutta eipä ehtinyt miettiä tunnilla ajan kulua tai kyllästymistä!

thumb_DSC08395_1024

thumb_DSC08416_1024

thumb_DSC08429_1024

thumb_DSC08387_1024

Lähetin tunnin jälkeen Martinalle viestin ja kyselin, että missä voisin kouluttautua ohjaajaksi. Tää meni suoraan vanhan uimari(valmentaja)n sydämeen. Ja kyllä, mä oon tosiaan hulluina nuorina vuosina uinut kilpaa (jos olet ihmetellyt leveitä harteita ja lihaksikkaita käsivarsiani), ja ehkä vielä suuremalla sydämellä valmentanut aikanani. IU, eli Iisalmen Uimarit oli seura. Muistan kuin eilisen.

En malta odottaa, että tunnit alkavat urakalla pyöriä uintikeskuksissa ja pääsen mukaan. Ihan mahtava idis kehittelijöiltään Martinalta, Cajanderin Mimiltä ja Hiltusen Annelta (vanha valmentajani ja Iisalmen neiti siis) tämä laji.

thumb_DSC08446_1024

thumb_DSC08479_1024

Hyviä treenejä tyypit!
Ja uusia treenivinkkejä otetaan vastaan mieluusti! Anyone?

nimmari