Sara Forsberg aka SAARA

Tää tarina on ihan käsittämätön. Yhdessä yössä Pietarsaaren Halppiksen kassalta Losiin ja maailman maineeseen. Jiiänee, jiiänee. En viitsi toistaa, koska me kaikki jo tiedetäänkin se. Itsevarmuus hänellä on ihan käsittämätön, asenne mieletön ja jos jotenkin kaiken tuon pyörityksen keskellä on mahdollista pitää järki päässä ja jalat maassa, on Saara tainnut onnistua siinäkin. Ja mä aina unohdan, että kyse on vähän yli parikymppisestä neidosta.

thumb_Sara-Maria-Forsberg-1_1024

En mä olis uskaltanut lähteä tohon tapaan maailmalle kakskymppisenä. Olin aikamoinen arkajalka silloin vielä. Ja kolme viikkoa SEN videon julkaisun jälkeen Saara muutti jo Hollywoodin kupeeseen. Sen jälkeen on tullut vaatemallistoa, leffoja, Star Warsin örkkikieltä, en mä meinaa edes pysyä mukana.  27.5 tulee kolmen biisin EP ja myöhemmin tänä vuonna levy. Tunnen itseni ihan mummeliksi, kun huomaan ajattelevani, että kyllä nämä nykyajan nuoret sitten rohkenevat…

Parasta Saarassa on se, ettei hänen tekemisissään tai unelmissaan ole rajoja. Mikään ei ole mahdotonta. Vähän kuin pieni lapsi, joka ihan oikeasti uskoo, että hänestä voi tulla astronautti tai presidentti. Samanlaisen asenteen on tämä mimmi pystynyt omaksumaan ja sitä energiaa hän tuntuu puskevan ympärilleen. Turha meidän on itse itsellemme rajoja asettaa. Parempi kääriä hihat ja alkaa toimia unelmien (vai pitäisikö sanoa tavoitteiden) eteen.

Ympäripyöreitä päiviä ja hurjasti duunia. Elämä kaukana perheestä ja lähimmistä. Sen Saaran ura on vaatinut. Totuus paljastui siinä vaiheessa, kun Saara kuunteli hiljaa isänsä ikävöiviä sanoja puhelimen päästä ja kyyneleet vierivät silmäkulmasta. Mulla silmäkulma kostui jo siinä vaiheessa, kun etukäteen soitin Saaran isälle ja hän puhelun lopuksi pyysi kertomaan tyttärelleen terveisiä. Pietarsaareen kun tytäe ei töiltään tällä reissulla ehdi.

thumb_Sara-Maria-Forsberg-4_1024

thumb_Sara-Maria-Forsberg-3_1024

Koko haastattelu löytyy taas täältä. Inspiroi mua vähän samaan malliin kuin Armanin haastis. Toivottavasti inspiroi suakin.

Pus!

nimmari

Pidä läheisistäsi kiinni

Hyvää äitienpäivää äiti ja mummo. Ja kaikki maailman äiskät ja mummot. Terveiset Iisalmesta, jossa piipahdin halaamassa omiani ja syömässä pienen ähkyn itselleni.

Jollain tapaa ihana, lämmin äitienpäivä herättää myös vuosi toisensa jälkeen haikeutta. Luulen, että aika moni muistaa tänään äitejään pilven reunalla tai vielä surullisempaa, teillä tietämättömillä. Ikä. Se on se, joka saa ajattelemaan asioita vähän muutenkin kuin vain omasta perspektiivistä. Silti haluan ajatella, että äitien- ja isukkien päivät ovat hyviä asioita. Hyviä juttuja on syytä muistaa ja juhlistaa silläkin uhalla, etteivät kaikki niistä samalla tavalla voi nauttia.

DSC_0300

Itsekin sain pienen tai oikeastaan aika suuren säikähdyksen, kun kävimme kahvittelemassa jo yhdeksänkymmenen rajapyykin ylittäneen Helvi-mummon luona. Mummo kopsahti kaatua ja löi päänsä tietenkin siihen ainoaan ränninkulmaan, joka lähimailla oli. Siitäpä kiidettiinkin kahvitteluitten jälkeen suoraan sairaalaan ja tikattavaksi. Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä ja silmäkulman tikkauksella. Nyt äitienpäivää vietettiin silmä mustana ja otsa tikattuna, mutta loppujen lopuksi melko hyvässä kunnossa kuitenkin. Minäkin pysyin rauhallisena niin kauan, että mummo oli saatu turvallisesti ensin sairaalaan ja sitten takaisin kotiin. Sitten valtasi kauhu ja säikähdys puski pintaan. Aloin tietenkin miettiä, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua. Pikkuenkelit olivat matkassa ja onneksi mitään pahempaa ei tapahtunut.

thumb_DSC00423_1024

Muistutus siitä, että läheisistä kannattaa pitää tiukasti kiinni. Välillä meistä jokainen horjahtelee ja tarvitsee tukea.

Onnea äipät. Ja kiitos kaikesta. <3

 

 

 

Pesänrakennusvimmasta

Keväisin ja syksyisin se valtaa. Hullu pesänrakennusvimma. Talvet hujahtavat kynttilän valossa ja kesät terassilla, mutta kevätauringon pilkottaessa yhtäkkiä omat nurkat alkavat näyttää vähän väljähtäneiltä ja vaaleansävyistä sisustusinspiraatiota puskee ympäriltä. Vähän sama kuin kesän päätyttyä ja iltojen pimentyessä. On taas kiva käpertyä kotiin ja laitella nurkkia kuntoon.

Olisinpa joskus iso ja rikas. Niin, että voisin ostaa ja sisustaa itselleni vaikkapa tällaisen kodin. Inspis löytyi tällä kertaa Marimekko-kodista. Yhtälailla se voi löytyä kukkakaupasta tai sisustusblogeista. Ah, lottovoitto, tule jo!

thumb_DSC09658_1024

thumb_DSC09659_1024

Ensiavuksi lottovoittoa odotellessa ajattelin ostaa maaliputelin ja maalata rähjäisen kaapin ja TV-tason remonttireiska-meiningillä. Valkoiseksi tietenkin. Kaipaan valoa! En ole tee-se-ite-naisia, mutta nyt aion yrittää. Peukut pystyyn ja maalinpoistoaine valmiiksi viereen…

thumb_DSC09636_1024

thumb_DSC09645_1024

thumb_DSC09653_1024

thumb_DSC09646_1024

Aurinkoista viikonloppua!

nimmari