Äiti <3

Hyvää äitienpäivää kaikki maailman äidit ja mummot. Omistani olen tosi onnellinen. Tein muuten kerran kokeeksi faceappilla testin, miltä näyttäisin vanhana ja kuvasta tuli tismalleen mummoni näköinen. Voi olla, että siihen väliin mahtuu vielä vaihe, jossa taas muistutan Äiti Pehkosta. Saas nähdä.

IMG_7332

IMG_6234Äiti Pehkonen ja mummoni asuvat molemmat ihan liian kaukana. Tapaamisia ei kerry vuodessa ainakaan liian montaa. Äitiä olenkin yrittänyt houkutella etelämmäksi, että nähtäisiin vähän useammin. Iisalmeen kestää autolla tai junalla hurruuttaen kuutisen tuntia, joten ihan muutaman tunnin visiiitille ei sinne saakka malttaisi lähteä. Huono omatunto kalvaa jatkuvasti, mutta seuraavat matkaliput on onneksi jo varattu!

FullSizeRender (1)

FullSizeRender

Kiitollisuutta, sitä mä tunnen vahvasti. Kiitos Äiti Pehkonen ja Mummo Pehkonen.

<3 <3 <3

nimmari

Olen kiitollinen, koska…

Kreikan auringon alla makoillessa lueskelin kasapäin lehtiä, jotka olivat jääneet multa työsuman vuoksi pinoon sängyn vierelle. Matkalaukkukin painoi kuin mikäkin, kun roudasin karmean nipun mukanani. Tykkään lukea, mihin arjessa jää tietenkin aivan liian vähän aikaa. Yleensä mulla on reissuilla mukana kasapäin kirjoja, mutta nyt olin pakannut mukaan onneksi vain pari. Muuten olisin joutunut maksamaan lisäkiloista lentoon lähtiessä.

nettikoko_janitaautio_TUIJAPEHKONEN_IMG_0174-2

nettikoko_janitaautio_TUIJAPEHKONEN_IMG_0189Alati kasvavan lehtipinon uumenissa sängyn vieressä lukuvuoroaan oli jo tovin odotellut myös Jutta Gustafsbergin ja Harriet Piekkolan kirja henkistymisestä ja rauhoittumisesta. Kirja on helppo laittaa siihen höperölaariin, mutta ainakin itse kaipaan silloin tällöin muistutuksia myös pysähtymisen tärkeydestä ja elämän arvojärjestyksestä.

Monilta osin kirja oli mulle vähän diippi, mutta muhun kolahti Jutan sanat kiitollisuudesta ja siitä, miten helposti keskitymme pieniin arkisiin ongelmiin sen sijaan, että muistaisimme olla kiitollisia kaikesta siitä hyvästä, mitä meillä on. Olivatpa ne sitten isoja tai pieniä juttuja.

Olen joskus kirjoitanut kiitollisuuslistaa, siis kirjannut ylös kaikenmaailman asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi ja kiitolliseksi. Listalla on ollut asioita lempisuklaasta läheisiin, hyvistä treeneistä lapsuusmuistoihin. Kaikkea maan ja taivaan väliltä. On niin paljon juttuja, joista saa olla kiitollinen.

Kun pitkästä aikaa ryhdyin kirjaamaan asioita, jotka tekevät mut onnelliseksi, huomasin lähinnä listaavani mulle tärkeitä ihmisiä. Ehkä se johtui siitä, että tätä listaa kirjoitin Kreikassa – pienen välimatkan päästä kun asiat näyttävät ja tuntuvat aina vähän erilaisilta. Kaukaa näkee lähelle, kuten sanotaan. Vaikka olin reissussa hyvän ystävän kanssa, totta kai kaipasin läheisiäni.

nettikoko_janitaautio_TUIJAPEHKONEN_IMG_0157-3

nettikoko_janitaautio_TUIJAPEHKONEN_IMG_0183-2Olen kiitollinen…

… Siskostani, joka asuu lähellä, mutta silti liian kaukana. Monen ulkomaanvuoden jälkeen olen onnellinen, että sain hänet takaisin Suomeen. Koska tahansa voin hurauttaa junalla puolessatoistatunnissa Tampereelle.

… Siskon pikkuisesta seitsenkuisesta Atte-pojasta, joka mullisti meidän kaikkien maailman. Mä olen ylpeä täti!

… Äiti Pehkosesta, joka on opettanut, että kävipä elämässä miten tahansa, kotiin saa aina tulla.

… Iskästä, joka osti aikanaa pikku-Tuijalle kaikista parhaimmat saunajätskit ja – herkut.

… Rytmimunan tytöistä (Juu, nimi ihan itse aivoriihen tuotoksena keksitty), jotka ovat tässä ihan vieressä, lähellä ja puhelinsoiton päässä aina. Ja tulevat aina olemaankin. He eivät koskaan kyllästy kuuntelemaan samoja juttuja ja jokaikinen on onnellinen toisen onnesta. He ovat maailman parhaat munaset.

… Possen tytöistä. Tutustuimme aikanaan adidasheimossa eli juoksuryhmässä, jossa valmistauduttiin puolimaratoniin. Käteen jäi tuosta aika paljon enemmän kuin osasi kuvitellakaan. Meidän watsupp-rinki riehuu edelleen ahkerasti päivittäin ja nauran usein ääneen näitä lukiessa. Suurimmaksi osaksi siksi, että olemme kaikki neljä niin täydellisen erilaisia ja silti niin täydellisen yhteensopivia.

… Iisalmen tytöistä. Siis niistä ihmisistä, jotka ovat olleet elämässäni jo lapsuudessa ja nurouudessa, nöhneet ja kokeneet murrosiän kolhut, ekat kännit, muutot omaan kotiin, seukkajutut ja muut. Ja että kaikki nämä vuodet, eri kaupungit ja maat, erilaiset elämät eivät ole pystyneet meitä erottamaan. Onhan se ihan huippua.

nettikoko_janitaautio_TUIJAPEHKONEN_IMG_0216

nettikoko_janitaautio_TUIJAPEHKONEN_IMG_0193

Tajuan tätä kirjoittaessani, että voisin jatka listaa vaikka kuinka. Voisin kirjoittaa niin monesta upeasta ihmisestä, josta olen kiitollinen. Osa on viipynyt elämässäni hetken, osa kauemmin ja osa on tullut jäädäkseen. Kaikki he ovat arvokkaita ja jokainen kohtaaminen omalla tavallaan tärkeä. Kiitollisuutta tyypit. On ihan hitosti juttuja, jotka pakottavat olemaan onnellinen!

nimmari

Kuvat: Superkuvaaja Autio, joka on muuten huippu tyyppi hänkin.
Pitsiunelmapaita: KappAhl

Pari pientä sattumaa: superkallista skumppaa ja aamutohveleita

Olenhan kertonut, että rakastan kuplivaa. Voisin juoda sitä aamubrunssilla, lounaalla, illallisella ja tietenkin illan rimpsutuksissa. Siinä vaiheessa, kun moni ystäväni toteaa vaihtavansa valkkariin, mä olen vasta pääsemässä vauhtiin. Varsinkin, jos tarjolla on hyvää shampanjaa. Ah, elämän luksusta ja pieniä iloja.

Viime aikoina olenkin todennut muutamaan otteeseen, että otan mieluummin lasillisen hyvää shamppista kuin puoli pulloa huonoa skumppaa.

thumb_image00086_1024

thumb_image00087_1024No, tätä periaatetta päätimme noudattaa, kun saavuimme kauan odotetellu lomallemme Rodoksen ihanaan Casa Cook -hotlaan. Ekana puhelua huonepalveluun ja kuohuvaa kehiin:

”Hei pitäiskö ottaa ihan pullollinen, kun on kuitenkin eka päivä? Tässähän se menee sivussa.”

”No joo. Pelataan varman päälle ja otetaan Möttöstä. Ei se voi kovin kallista olla.”

”Ei se todellakaan mitään sataakahtakymppiä maksa! Hahahaah!”

Ja niin päätimme tilata pullon kuohuvaa katsomatta listaa tai kysymättä hintaa. Ja arvaatko, paljonko se pullo maksoi? No justiinsa tuon kyseisen satakakskybää! Eihän siinä sitten voinut kuin nauraa. Ahneesta päästä kärsii koko lompakko. Tämän jälkeen tilasimme shamppiksemme laseittain. Ja itseasiassa yritettiin kyllä sopeutua myös paikallisiin valkkareihin, mutta niin jano meillä ei ollut, että ihan tosissamme oltaisiin pystytty juomaan niitä. Pahoittelut kaikille kreikkalaisten viinien ystäville…

thumb_image00095_1024

thumb_image00099_1024Niin ja näitä kommelluksia riitti reissussa pilvin pimein. Me naurettiin naamat kippurassa itsellemme ekan kerran jo lentokentällä, kun törmäsimme sovitussa paikassa aamutuimaan TISMALLEEN identtisessä vaatetuksessa. Molemmat olivat pukeneet ylleen tummansinisen Second Femalen kukka-asun, valkoiset tennarit ja musta nahkatakin. Saimme menomatkan aikana vastata aikas moneen kertaan kysymykseen siitä, olemmeko siskoksia. Emme, puimme vain vahingossa toisistamme tietämättä täysin samat tiimiasut yllemme.

Enkä edes ala kertoa siitä, kuinka käännytimme alkudrinkit takaisin baaritiskille ja pyysimme niihin lisäyksen alkoholia… Tarjoilija ei ilmeisesti koskaan ollut kokenut vastaavaa. Sen verran hämmentyneeltä hän näytti. Tai kuinka lomafiiliksissä lähdin vanhassa kaupungissa kadulle käpsyttelemään hotellin aamutohveleissa! Siis tiedäthän, niissä valkoisissa, jotka odottavat aina muovitettuina hotellihuoneessa aamutakin vieressä. Mä todella olin lomamoodissa ja näitä sattumuksia reissussa riitti. Puuh.

thumb_image00092_1024Tarinan opetukset:

1. Elämä on yllätyksiä täynnä. Älä edes yritä varautua niihin.

2. Jos on mahdollista tilata shampanjaa, tee se. Varmista kuitenkin hinta etukäteen, vaikka olisit reteällä tuulella.

3. Tiimiasut eivät sovi koskaan, missään minnekään. Eivät edes polttareissa. Mutta ne herättävät aina ja kaikkialla huomiota. Jos plussapuolia etsitään, saavat myös aikaan vahvan yhteenkuuluvuuden (tai häpeän) tunteen.

nimmari