Welcome to my life

Tämmöstähän tää elämä on. Välillä löydän itseni Barcelonasta ilman hotellia, kun olen varannut (ja maksanut) sen toiselta puolen maata. Välillä syön juon aamiaiseksi smoothiekoneessa survoutuneen korkin. Tässä taannoin olin hyvin asiallisessa palaverissa, kunnes toinen läsnä olleista miehistä kysäisi vaivaantuneena, että kuuluukohan paitani olla siten kuin se nyt on. Nappi oli pompsahtanut oikein mojovasti auki ja siinähän mä seisoskelin tissiliivit tanassa odottamassa pääsyä ison pomon puheille. Harvoin punastelen, mutta tässä kohtaa helahdin paloautoksi.

thumb_PB060860_1024Nyt olen hermoillut puolittain kipeänä, puolittain terveenä melkein viikon. Omaa tyhmyyttä, mitäpä muuta, kun lähdin viime viikolla pikkuisen flunssaisena treenaamaan. Nyt ei olla treenattu viikkoon. Eikä räkävanalle näy loppua. Mistä ihmeestä sitä riittääkiin loputtomiin? Gröhöm, ei tarkempia detaljeita, lupaan.

Eilen vietin koko aamun ja päivän kotona yökkäriin ja villasukkiin pukeutuneena kotikoneella töitä naputellen. Ihan kauhean hirveästi teki mieli jotain hyvää, eikä kaapissa tietenkään ollut mitään. Eipä siinä, kätevänä emäntänä päätin tietenkin tekaista köyhiä ritareita, kun kaapissa sattui olemaan paahtoleipää, vaahterasiirappia ja munia. Tulokset näette kuvasta. (Huomaa myös kauniin rento blogiruokakuva, jossa villasukat vilahtava huolettomasti.)

french toastIhan nappiinhan se meni, ainakin melkein. Leivät unohtuivat pannulle juuri kriittisiksi hetkiksi. Mua nauratti ääneen ja teki mieli raivota itselleni. Piipahdin hetkeksi makkarissa leipien paistuessa ja jäin kiinni johonkin typerään tekstiviestiinsomeenmeilisotkuun ja mitänäitänyton. Siitäpä neidolle ylikypsä paahteinen french toast. Hyvä muistutus taas siitä, miten olisi ihan hyvä keskittyä aina yhteen asiaan kerrallaan. Ja siitä, että nää nykyajan aikasyöppöpuhelimet kaikkine härveleineen ovat kuin pieniä pirulaisia! Tai sitten me käyttäjät ollaan, ihan kummin tahansa.

Kodissani leijaili harmaa sumupilvi ja savun tuoksu ja ihanien french toastien sijaan päädyin nakertamaan raakaa inkivääriä paranemisen toivossa. Ei vienyt makeantuskaa, mutta toivottavasti vie taudin. Tämmöstä tää mun arki on. Aina.

thumb_PB060857_1024

Puspus,

nimmari

Kuin juna, joka puksuttaa eteenpäin

Löytäisipä itselleen sellaista tasaisuutta ja varmuutta, että ei ihan pienistä hätkähtäisi. Ei huojuisi, vaikka maailma ympärillä vähän sekoaisi ja maa jalkojen alla tärisisi. Olisipa sellainen juna, joka puksuttaa vaan eteenpäin huolimatta siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Että Perun vuorilla kiivetessä keskittyisi vain ja ainoastaan siihen kiipeämiseen, eikä mihinkään muuhun turhaan tai ylimääräiseen. Uskaltaisipa silti aina välillä hypätä uuteen ja olla rohkea, luottaisi siihen, että elämä ja asiat järjestyvät kyllä. Voisipa keskittyä olennaiseen, eikä antaisi ajatusten harhailla sinne tänne.

23262181_10156720681777542_2015141456_oMä olen vähän väkkärä. Olen joskus tainnut kirjoittaa, että mussa on tosi vahvasti kaksi puolta. Mussa on se reipas, villi, tekeväinen ja iloinen puoli. Se puoli, joka musta näkyy ulospäin ja päällepäin. Se kuplivainen säkkärä, joka tohottaa menemään. Se puoli on itsevarma ja ryhdikäs, eikä se puoli pelkää sanoa ajatuksiaan ääneen. Se puoli tykkää painaa duunia jos nyt ei sata lasissa, niin ainakin yheksääviittä. Se tykkää välillä pippaloida ja hullutella. Jatkotkin on jees.

Mutta sitten on myös se toinen puoli, joka ei ehkä ulospäin heti näy. Se herkkä ja pehmeämpi puoli. Se puoli, joka tarvitsee omaa aikaa ja rauhaa, etteivät kierrokset nouse liian koviksi. Se, joka jää miettimään ja pohtimaan asioita, stressaantuu jos ei lepää. Se, joka aistii ihan liian tarkasti asioita ympärillään ja kaipaa koti-iltoja viltin sisällä. Välillä se puoli miettii, pohtii ja aistii niin paljon, että on vaikea keskittyä olennaiseen. Siitä puolesta tulee levoton ja rauhaton, jos sen yrittää jättää huomiotta.

23314452_10156720681737542_855521483_oJäin miettimään itseäni, kun olin saanut Harkimon Leenan vieraakseni radioon. Kun Leena astuu huoneeseen, on kuin itse Varmuus olisi saapunut sisään. Hän tulee sillä tapaa tyynen rauhallisesti, tekemättä itsestään numeroa, tyylikkäästi. Hänen saapumisensa ei jää huomaamatta, eikä hän hätkädä huomiostaan, niin kuin ei tunnu hätkähtävän juuri mistään.

Hän on nimittäin se juna, joka puksuttaa eteenpäin, se tasaisen varma ja vakuuttava nainen, jota kuvailin tuohon alkuun. Hän ei ole huojunut, vaikka elämässä ja uralla on tullut vastaan kaikennäköistä. Hän on jatkanut tasaisen varmasti eteenpäin kivikoissa ja kiivennyt vuoristossa varmoin askelin. Me tutustuimme Perussa Huippujengin kuvauksissa ja samaan aikaan, kun minä hermoilin milloin missäkin taudissa ja kärsin koti-ikävästä, Leena otti päivän kerrallaan ja kiipesi meistä kaikista pisimmälle. Hän on tasaisuudestaan huolimatta kuitenkin uskaltanut tehdä urallaan myös hyppyjä uuteen, tuntemattomaan ja tyhjän päälle, ja rohkeutta jos jotain, mä arvostan.

Leena Harkimo on ihan huima nainen, ja monesti koetan ihan pikkiriikkisen muistaa itsekin pitää yllä leenamaista asennetta. Siinä mulla on vielä opittavaa. Tuota tasaista rauhallisuutta mä koetan vähän elämässäni opetella, että mun kaksi erilaista puolta pysyisivät tasapainossa keskenään. Siksi olin superiloinen, kun Leena tuli mun vieraaksi kertomaan tarinaansa.

Jos haluat kuulla Leenasta lisää, niin Yle Areenasta, täältä löytyy meidän koko keskustelu.

nimmari

Mun suosikkipaikat Helsingissä

Kun muuttaa pikkiriikkisestä Iisalmesta Helsinkiin, on paljon nähtävää ja koettavaa. Siitä on aikaa, herranjestas sentään 12 vuotta. Vai enemmänkin? En halua laskea. Tulisi liian nostalginen (ja vanha) olo. Mähän usein edelleen ajattelen olevani aika cool, kunnes tajuan tietämättömyyteni tän päivän tubetähtistä ja viimeisimmistä hiteistä. Tai ylipäätään löydän itseni tilanteesta, jossa päivittelen ”nykyajan nuorisoa” tai kuulen puhuvani meidän sukupolvesta. Jestas. Vastahan mä itse sain yo-lakin päähän ja maailma oli täynnä mahdollisuuksia.

Tuija-Asut-1017-19Onneksi mahdollisuudet eivät ole kadonneet minnekään. Maailma on niitä täynnä. Ja silloin yo-lakki päässä, Helsinki tuntui mun mielestä maailman siisteimmältä mahikselta. Pikkukaupungin jälkeen nimittäin pelkästään se, että kotikaupungissa tapahtuu ja on juttuja, mistä valita, tuntuu etuoikeudelta. Sittemmin olen huomannut, että valinnan mahdollisuus sinällään riittää tuomaan onnellisuutta. Aina ei ole pakko tehdä tai toteuttaa. Kuulostan laiskahkolta, mutta musta on kiva tietää, että voisi tehdä, jos haluaisi.

Olen sillä tapaa turvallisuushakuinen, että päädyn usein niihin samoihin suosikkipaikkoihin, jotka olen hyväksi havainnut ja joissa viihdyn. Okei, nyt olen luvannut Kalliossa asuvalle ystävälleni, että lähdemme jokin ilta katsastamaan sinne puolelle kaupunkia vähän rosoisempaa yöelämää. Mistäs sitä tietää, vaikka innostuisin.Tuija-Asut-1017-15

Tuija-Asut-1017-22Mua pyydettiin tekaisemaan MyHelsinki -sivuille lista suosikkipaikoistani Helsingissä. Tässä niistä muutama:

Levain
Kun muutin Punavuoreen, päätin että tutustun ympäröivään ravintolatarjontaan paremmin. Tämä tyssähti vähän alkuunsa, kun naapurista löytyi Levain, josta saa maailman parasta leipää kotiin vietäväksi, herkkuaamiaista ja hyviä viinejä. Ainoa miinus, että paikka menee kiinni jo ysiltä. Toivon joka kerta täällä käydessäni jatkoaikaa. Jos säkin tekisit samoin, niin ehkä he lopulta uskoisivat?

Allas Sea Pool
Rakastan uimista ja lämmittelin vanhan harrastuksen alkuvuodesta. Yleensä treenaan Mäkelänrinteen uimahallilla, joka toimii myös ihan mahtipontisen hyvin ja jossa on myös viidenkympin allas. Se tekee uimarille pro-olon. Mutta jos uintitreeneihin kaipaa elämyksellisyyttä ja kokemuksellisuutta, ei ole Allas Sea Poolin voittanutta. Ihanan tunnelmallinen erityisesti pimenevinä syysiltoina ja mahtavan raikas kirpeinä syysaamuina. Täältä saa myös hyvät salaatit ja lounassafkat. Toimii täydellisenä palaveripaikkana, jos ei jaksa kömpiä uintitreenien jäljiltä minnekään muualle. Eikä tarvitse selitellä uimalasien jättämiä pandakarhuja silmien ympärillä.

Grotesk
Tällä mä taisin asua kesän. Se terassi on niin upea. Aina hyvä tunnelma ja hauskoja tyyppejä. Olenkohan tullut vanhaksi, kun tunnen itseni Täti Tättäräiseksi useimmissa Helsingin baareissa? Täällä sitä ongelmaa ei ole.

Erottaja
Kyllä vain. Mulla on pahe laulaa karaokea silloin tällöin parin viinilasillisen jälkeen. Tämä ei ehkä ole paikka, jonne mentäisiin jatkamaan iltaa gaalaillallisen jälkeen pitkässä mekossa, mutta tämä on paras paikka laulaa Rafaelin Enkeliä, Ressun klassikoita ja Daadadaadaa. Ne kaikki on taidettu kajautella Erottajan yössä kerran jos toisenkin.

Farang
Mun lemppari alusta saakka. Ruoka ei ole koskaan mennyt hutiin. Kyllä Tomi on guru.

Tavastia
Helsingin paras keikkapaikka, jossa keikkojen alkua ei tarvitse odotella puolilleöin. Jestas, on taas kulunut liian pitkä aika viimeisestä kerrasta täällä.

Egg
Myönnetään, tää on ihan uusi tuttavuus. Olin joogaamassa siinä naapurissa Bay Helsingissä ja tulin extempore piipahtamaan täällä lounaalla. Ihan järisyttävän hyviä munakkaita ja pan cakeseja. Kannattaa ottaa molemmat.

Tuija-Asut-1017-21

Tuija-Asut-1017-23Mitä mä unohdin listasta? Auta.

nimmari

Vaalenpunaisista vaaleanpunaisin takki: KappAhl
Kumpparit: Hunter
Kuva: Karoliina / Valoon Photography