Armollisuutta ja rohkeutta vuodelle 2018

Eihän se vuodenvaihde mitään konkreettista uutta sivua elämässä käännä, mutta tuntuu hyvältä välillä nollata kovalevyä. Ketäpä ei houkuttaisi ajatus puhtaasta pöydästä, uudesta alusta, uusista mahdollisuuksista? Mitä tulee niihin konkreettisiin uudenvuodenlupauksiin, niin taidan skipata tältä vuodelta. Sen sijaan, että aloitan tiukan kuntokuurin tai lopetan sokerin, olen tehnyt ylipäätään elämässäni lupauksen, että yritän olla rohkea elämää kohtaan ja armollinen itseäni kohtaan. Varsinkin tuon jälkimmäisen opettelu on aika tavalla kesken.

Kyllä mä edelleen olen se tyyppi, joka piiskaa itseään eteenpäin, eikä juuri pysähdy nauttimaan työn hedelmistä. Lisää, enemmän, kovemmin, paremmin, mä huudan usein itselleni pääni sisällä. Mikään ei ole tarpeeksi ja aina voi vaatia itseltään vielä vähän enemmän. Viime aikoina olen miettinyt, että ehkä olen välillä liiankin ankara itselleni. Eikö joskus voisi kohdella itseään kuin hyvää ystävää, taputtaa olalle silloinkin, kun kaikki ei suju justiin oppikirjan mukaan. Kaikkihan me välillä mokaillaan ja lepsutaan.

kuva 1Ja mitä siihen rohkeuteen tulee, niin sitä mä olen paljon miettinyt viime aikoina. Olen aina ihaillut rohkeita ihmisiä ja arvostanut rohkeita päätöksiä. Olen aina ajatellut itse olevani se turvallisuushakuinen keskitien kulkija, ehkä vähän väheksynytkin omaa rohkeuttani. Minua kun ei benjihypyt tai laskuvarjot kiinnosta ja epävarmuus ylipäätään saa mut tuntemaan oloni ahdistuneeksi – koski se sitten ihan mitä tahansa.

Sitten kumautin vähän itseäni, muistutin armollisuudesta, kielsin itseäni tiukasti olemaan vertailematta muihin ja käskin katsomaan tilannetta sivusta.

kuva 4

kuva 3Joku viisas on joskus sanonut, että rohkeus ei tarkoita sitä, etteikö pelottaisi. Se tarkoittaa sitä, että yrittää ja tekee siitä huolimatta.

Ja hetkinen, mähän olen se tyyppi, joka irtisanoutui vakituisesta työpaikastaan ja hyppäsi tyhjän päälle. Mä olen se tyyppi, joka pyörittää nykyisin arkeaan yrittäjänä, vaikka epävarmuus on aina kammoksuttanut. Mä olen se tyyppi, joka vihasi juoksua ja otti kuitenkin vastaan haasteen puolimaratonista. Mä olen se tyyppi, joka lähti kiipeämään vuorelle, vaikka kärsiikin korkeanpaikankammosta. Mä olen se tyyppi, joka on lähdössä yksin kuukaudeksi Australiaan. Eikös mussa siis ole rohkeutta aika paljon jo nyt? Mitä jos taputtelisin itseäni vähän olalle ja olisin hetkisen ylpeä.

Aika pian mä saan opetella näitä molempia juttuja, rohkeutta ja armollisuutta ihan kaikessa rauhassa, omissa oloissani. Suuntaan ihan justiin kohti Australiaa ja lomaa ihan itseni seurassa! Kyllä mua jännittää tuo reissu ihan himputisti, ja vaikken konkreettisia uudenvuodenlupauksia ole tehnytkään, tuntuu hyvältä katsella mennyttä ja tulevaa pienen välimatkan päästä. Summata kaikkea tapahtunutta ja rakentaa mielessään pohjaa uudelle, tulevalle.

kuva 2Vuosi 2017 muistutti elämän yllätyksellisyydestä. Siitä, että mikään ei ole varmaa, paitsi epävarmuus. Työn alla on vielä oppia nauttimaan siitä jännittävyydestä, jota elämän yllätykset tuovat mukanaan. Toivottavasti vuosi 2018 tuo mukanaan jos nyt  ei varmuutta – sitä kun ei taida tässä elämässä saada mistään – niin kykyä nauttia hetkistä ja olla murehtimatta mennyttä tai tulevaa. Vähän lisää armollisuutta ja rohkeutta olla jatkossakin rohkea. Näitä toivon minulle, kiitos. Toivon myös, että vuosi 2018 tuo mukanaan ainakin unelmieni seikkailun maailman toisella puolella ja paljon uusia ajatuksia.

nimmari

Kuvat otti supersupertaitava Janita Autio.
Vaatteet: Second Female / Dots…

Vuosi 2017 kuvina

 

Tämä oli hyvä vuosi ja tapahtumarikas vuosi. Vuonna 2017…

… Vietin uskomattoman villin ja hauskan kesän, eikä huono sää haitannut menoa laisin.

DSC_7664

26177609_10156893510127542_1967330683_o

IMG_7473

… Matkustin Pariisiin, Rhodokselle, Barcelonaan ja Jenkkeihin.

thumb_DSC00182_1024

thumb_PA140089_1024

thumb_image00049_1024

…Tein paljon haastiksia. Työntäyteinen vuosi.

tuija_kansi

… Töiden seurauksena join enemmän kahvia kuin koskaan.

thumb_725A9562_1024

… Lämmittelin vanhan harrastukseni uinnin, ja löysin siitä itselleni todellisen henkireiän.

valipalaa

… Tein telkkariohjelmia. Vuoden aikana nähtiin Suomen ihanimmat häät, Tuija Tähtien Kanssa, Kesäterassi ja Rankat Duunit.

RD_small-17

tanssii-tahtien-kanssa-2017-ryhmakuva

thumb_IMG_8015_1024

… Tein Yle Puheelle keskusteluohjelmaa, jossa sain kuulla käsittämättömän hienoja tarinoita.

thumb_DSC_0189_1024

thumb_tuija_lenita_selfie2_1024

tuija_granlund210617

… Sain olla mukana tekemässä uskomattoman upeita tapahtumia. Juonsin ja puhuin enemmän kuin koskaan.

24946232_10156824400317542_2049257823_o

IMG_5257

… Löysin Porvoosta aasitilan, mun paikan rauhoittua.

thumb_DSC00550_1024

… Muutin uuteen kotiin.

Tuija-koti-0617-9

Tää elämä on ihan käsittämättömän hieno juttu ja nää hetket on ainutlaatuisia. Toivottavasti niitä on tulossa paljon lisää! Tervetuloa 2018!

nimmari

Kippis vuodelle 2017 – mitä oikein tapahtui?

Johan on ollut vuosi! Sanotaan se suoraan, 2015 oli ihana, upea, rakkauden, töiden, uusien haasteiden vuosi. 2016 oli kusta ja paskaa. 2017 taas on ollut ihan mahdoton vuosi. Tuntuu, etten ole ihan vielä ehtinyt ajattelemaan ja käsittelemään kaikkea, mitä vuosi on tuonut tullessaan, mutta pian mulla on aikaa miettiä mennyttä ja tulevaa, kun suuntaan unelmaani toteuttamaan Aussimatkalleni.

Nyt on tilinpäätöksen aika.

Jos vuosi 2017 saisi alaotsikoita, ne olisivat työ, hauskanpito ja itsenäisyys. Niistä mun vuosi on koostunut. Yksi elämäni hienoimmista vuosista ja myös yksi rankimmista vuosista. Olen tosi tyytyväinen, että olen saanut kokea ja käydä läpi tämän kaiken, mutta myös helpottunut vuoden vaihtuessa uuteen.

3Töiden kannalta tämä oli elämäni vuosi. Hypin kiitollisuudesta tasajalkaa, kun ajattelen, mitä kaikkea olen päässyt tekemään. Yksi unelmani kävi toteen, kun pääsin mukaan tekemään Tanssii Tähtien Kanssa –tuotantoa ja sain Tuija Tähtien Kanssa -ohjelman Maikkarin lauantai-iltoihin.

Yksi hauskimmista työproggiksista ikinä on ollut viime kesänä tehty Kesäterassi -haastisohjelma. Saatiin nauttia kollegani Lorentz Backmannin ja supertuottaja Lotan kanssa Allas Sea Poolista jokapäiväisenä työympäristönä ja meistä muodostui aikamoinen tiimi.

Syksyllä telkkarissa näytettiin myös Viivin kanssa tehty Rankat Duunit -ohjelma. En olisi ihan heti arvannut, että tulen vuoden aikana tapaamaan 16 oman alansa superammattilaista ja kokeilemaan 16 eri ammattia. Ohjelmasta jäi syvä kiitollisuus siitä, että saan tehdä juuri sitä työtä, jota rakastan. Ja tietenkin käsittämätön kiitollisuus siitä, että maailma on täynnä erilaisia ihmisiä, joilla jokaisella se oma unelma-ammatti on vähän erilainen.

5

26179002_10156893255047542_1856620059_oRadion puolella olen päässyt haastattelemaan ihmisiä, joita ihailen ja kunnioitan. Olen kuullut tarinoita, jotka tsemppaavat minua ja toivottavasti monia muita eteenpäin. Jokainen noista keskusteluista on jättänyt muhun jonkin jäljen ja saanut ajattelemaan. Peräti 41 vierasta, jotka ovat halunneet jakaa tarinansa mun kanssa ohjelmassani. Henkka Hyppönen, Riitta Väisänen, Peter Franzen, Sofi Oksanen, Jarkko Nieminen, Lenita Airisto, Antti Holma. Miten onnekas mä olen, että olen saanut heidät vieraakseni? Esa Saarisen haastattelulla taisin elää koko kuukauden. Sain myös äskettäin mahtavia uutisia jatkosta, nimittäin ohjelmaa kuullaan myös keväällä 2018, heti kun Aussireissultani palaan helmikuun lopulla!

Vuoden aikana ehdin myös muuttaa. Uusi koti tuntuu todella kodilta. Hyvä ystäväni Tiina auttoi sisustamaan tämän juuri sellaiseksi, että viihdyn. Oma turvapaikkani, jossa on välillä kippistelty aamun tunneille saakka. Oma koti.

Tämä on ollut myös ystävyyden vuosi. Ei ole mennyt päivääkään, ettenkö olisi ajatellut, miten etuoikeutettu olen, että mulla on ympärilläni välittäviä, huolehtivia ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, joista haluan pitää huolta ja jotka pitävät musta huolta. Sellaisia, jotka hyväksyvät mut tällaisena, eivät tuomitse. He uskovat muhun niin paljon, että jos omat ajatukseni horjuvat, niin nämä kyllä nostavat mut pystyyn.

4

2

1Näiden tyyppien kanssa mä olen myös saanut viettää elämäni hauskimman vuoden. Kukapa olisi vuosi takaperin uskonut, että vuodesta 2017 tulee rilluttelun vuosi?! Pöydillä en ole tanssinut, mutta suurinpiirtein kaikkea muuta olen päässyt tekemään. On ollut etkoja, jatkoja, juhlia, tansseja, terasseja – satoi tai paistoi, festareita. Välillä on ollut käpäkin, eli känni päällä, ja sitte olen taas ryhdistäytynyt ja raahannut itseni lenkkipolulle tai salille. Ei makeaa mahan täydeltä, mutta välillä olen saattanut pitää pari herkkupäivää putkeen. Jestas, mulla on olut hauskaa! Pari kertaa aamun eka ajatus on ollut poistaa instastorysta edellisillan hulluttelut, mutta eipä tässä suurta vahinkoa ole päässyt käymään. Tai jos totta puhutaan, ei vahinkoa laisin. Tänä vuonna on nostettu malja elämälle ja huudettu tosi kovaa KIPPIS!

Tuntuu, että ihmisenä olen ottanut tämän vuoden aikana aikamoisia hyppäyksiä itseeni. Olen löytänyt uudestaan itsevarmuuteni ja olen saanut nauraa itselleni enemmän kuin koskaan. Itkut ovat jääneet vähemmälle, mutta nekin kuuluvat elämään. Olen viimein oppinut, miten paljon omaa rauhaa ja yksin olemista tarvitsen, ja olen oppinut nauttimaan siitä. Olen oppinut pitämään itsestäni aiempaa enemmän ja nauttimaan omasta seurastani. Oloni on avoimempi, rohkeampi ja vahvempi kuin aikoihin.

6Kippis tälle vuodelle. Kippis upealle vuodelle, kasvun vuodelle, hienoille työmahdollisuuksille, ahkeruudelle, itsensä hyväksymiselle, onnistumisille. Kippis myös niille vaikeuksille, jotka kasvattivat. Ja ennen kaikkea, kippis tulevalle!

nimmari

Kuvat musta maailman ihanimman Anni Hautalan kanssa otti maailman ihanin Janita, eli Janita Autio.