Oma pieni kenkätaivaani

Tiedäthän ne haaveet ja asiat, jotka lupaat toteuttaa sitten kun olet iso, vastuullinen aikuinen. Olisi niin ihanaa, että olisi  perhe, mökki ja oma ranta, pieni porkkanamaa, viikottain kotona käyvä siivooja ja valtava vaatehuone. Sellainen, jonne kaikki laukut ja korkkarit mahtuvat kauniisti esille ja mekot roikkuvat sileinä värijärjestyksessä. No omassa vaatevarastossani värit ovat lähinnä mustaa, mustaa ja mustaa. Ja jos oikein sateenkaareksi haluaa pukeutua, voi valita harmaata tai valkoista. Sellainen pukeutuja mä olen.

Tuija-koti-0617-4Mutta niihin unelmiin. Isoa, vastuullista aikuistan musta ei vielä ole tullut. Ei sellaista taida olla näkyvissäkään vielä, ja nuo kaikki unelmatkin on toistaiseksi toteuttamatta. Toivottavasti ne toteutuvat vielä! Lähimmäksi olen päässyt tuota porkkanamaata, kun kerran kasvatin kolme tomaattia parvekkeellani. Kerran mulla on ollut chiliruukku keittiössä. Se kasvi ei tosin kauaa elänyt. Yritystä kuitenkin riitti – hetkeksi.

Tuija-koti-0617-1
Keväällä muuttaessani uuteen kotiini tajusin, että siellä olisi auttamattoman vähän säilytystilaa kengille. Muuten kyllä viihdyn superhyvin ja asunto on i-ha-na. Tää on ihan koti. Mutta eihän siitä mitään tulisi, jos puolet kengistä jäisi sängyn alle jätesäkkeihin. Ja kyllä, tarvitsen näitä kaikkia. Älä edes ajattele, että voisin supistaa varastoani tämän enempää. Tietenkin mä laitoin ylimääräiset kirpparikamoihin. Siltikin kenkiä on aika paljon.

Tuija-koti-0617-2

Tuija-koti-0617-3Ratkaisu löytyi mun lempiputiikista, Dotsista. Kukapa nainen ei olisi joskus haaveillut omasta, lasiovisesta korkkarikaapista?! Nyt mulla on sellainen. Ihan ikioma ja ihana! Tarttui mukaan ihan melkein kuin vahingossa ja tää on mun eka baby step kohti sitä valtavaa vaatehuonetta, oma pikkiriikkinen kenkätaivaani. Kaikki kauneimmat kengät nätisti ojennuksessa ja osana sisustusta. Uusimmat marjapuuronpunaiset Sargossat tietenkin etunenässä.

Tuija-koti-0617-19

Tuija-koti-0617-18Viiletin muuten ne päällä pippaloissa pari viikkoa takaperin. Toimivat yhtä hyvin kuin kultaiset kaverinsa. Mä en käsitä, miksi kaikki kenkävalmistajat eivät voisi tehdä yhtä mukavalestisiä kenkiä? Eihän siinä ole järjen hippustakaan, että me naiset maksamme itsemme kipeäksi kymmensenttisistä Jimmy Choon ”tossukoista”, joita ei sitten voi pitää missään muualla kuin tuolla hyllyn päällä koristeena. Ennen Sargossiin tutustumista ajattelin, että korkeat korot ja mukava lesti on yksinkertaisesti mahdoton yhtälö. Ei muuten ole. Ja sanon tän nyt julkisesti: ei enää huonoja korkkareita mulle. Sargossan kenkuleilla pystyn käpsimään koko illan ja vielä baarista himaankin. True story.

Ai niin ja yksi juttu vielä. Sekosin vähän siellä Dotsissa. Ostan sieltä useimmiten vaatetta, mutta jestas, mikä sisustusparatiisi tuo kauppa onkaan. Palaan tähän ja lupaan vinkata muutamat herkkuset, jotka nappasin mukaan uuteen kotiini. Huuh. Jos haluat seota houkutuksista, niin alet ovat paraikaa käynnissä ja Dotsin uusi nettikauppakin on juuri sopivasti avattu…

Shoppailuterkuin,

nimmari

 

Äiti neuvoi kaiken tarpeellisen

Miten monta kertaa olet miettinyt, että olisi pitänyt kuunnella ystävän ohjeita? Aika monesti varmaan olet myös jälkikäteen todennut, että omat vaistot olivat oikeassa, jos niille vain olisi antanut mahdollisuuden. Vielä useammin olet varmaan miettinyt, että olispa kuunnellut äitinsä ohjeita. Mä ainakin olen. Mitä vanhemmaksi elää, sitä useammin näihin tilanteisiin ajautuu. Mutta kai meistä jokaisen on kuitenkin tehtävä omat virheemme ja opeteltava joitain asioita ihan kantapään kautta.

nettikoko_janitaautio_TUIJAPEHKONEN_IMG_0547

Laura Närhen uusi biisi  ”Joo Joo Äiti” sai mut hymyilemään.

Kun olin kahdeksan
Mä kysyin minne joudutaan
Sitten kun kuolemme
Ja hautaan meidät laitetaan
Ja äiti sanoi että
Siellä meitä odottaa…

Ja sit mä kysyin
Mikä musta tulee isona
Ja onko pakko tehdä
Jonkun kanssa vauvoja
Ja äiti kertoi että
Hommassa on jujuna…

Lopuksi äitini kuiskas
Elämä ei ole raskas
Hyvin kun nukut
Ja muistat et…

Aina kun keli on viilee
Lämpimät sukat on tärkeet
Sitä ei anneta anteeks
Jos….

Joo joo äiti kertoi kaiken tarpeellisen
Joo hän kyllä kertoi kaiken oleellisen
Joo joo äiti kertoi kaiken tarpeellisen
Mut kuunnellut, kuunnellut, kuunnellut en

nettikoko_janitaautio_TUIJAPEHKONEN_IMG_0555

nettikoko_janitaautio_TUIJAPEHKONEN_IMG_0541

nettikoko_janitaautio_TUIJAPEHKONEN_IMG_0535-2

Hei ja puhutaan nyt ihan totta, kun tälle linjalle lähdettiin. Ettei vaan mene ihan jeesusteluksi. Nimittäin niin hyviä ja toimivia kuin ne äidin neuvot ovatkin, niin kyllä mä olen monta monituista kertaa myös miettinyt, että onneksi en ihan jokaisessa hetkessä ole uskonut Äiti Pehkosta. Olisi jäänyt monta hauskaa tarinaa kokematta. Viimeksi viikonloppuna Ruisrockissa.

Kun äiti sunnuntai-iltana soitti ja vastasin festareiden käheyttämällä äänelläni, sain pienen ripistyksen. Ehkä ansaitusti. Mun äiskä ei nimittäin ole koskaan neuvonut rilluttelemaan monta iltaa putkeen tai salakuljettamaan juomia yhtään minnekään. Hän ei koskaan muistanut sanoa, että välillä on ihan ok tanssia pöydällä tai vetää DJ:n piuha puhelimeen ja laittaa omat musat baarissa soimaan. Hän ei ikimaailmassa olisi neuvonut hoilottamaan bussissa Hausmyllyn biisiä tai hyppäämään sillä hassunhauskalla ihmisiä taivaantuuliin ampuvalla jojottimella. En siis itsestäni puhu, ystävien tarinoita kuullut, että niinkin voi joskus pitää hauskaa. Kiitos Äiti Pehkonen neuvoista. Niiden ja elämän välillä täällä tasapainoillaan.

Ihanaa elämän kesää!

nimmari

Paita: KappAhl
Kuvat: Janita Autio

Näinkö tää elämä meneekin?

Olin siskoni perheen luona muutaman päivän Tampereella. Jossain välissä mua alkoi naurattaa. Samaan aikaan kun syötin kauravelliä kymmenkuiselle kummipojalleni, kerroin siskolleni suu vaahdossa viime viikonlopun tapahtumapläjäyksen. Sitä velliä oli muuten ympäriinsä. Totesin vain jossain vaiheessa ääneen, että tähän on tultu. Mä täytän ihan pian kolkytkaks ja olen edelleen tai ehkä oikeammin taas kerran tilanteessa, jossa mulla ei ole vakkarityötä, ei perhettä, ei velvollisuuksia, ei vastuuta muusta kuin itsestäni. Mä viiletän mennä ja tulla oman mieleni mukaan, kun siskollani taas on pikkuinen suloinen vauva, perhearki ja vellit pitkin pöytiä ja lattioita. Eihän tän elämän näin pitänyt mennä. Onneksi olen yhden asian tässä elämässä oppinut. Ei näitä asioita kauheasti kannata lähteä vertailemaan. Elämä menee polkujaan, eikä siihen aina voi itse vaikuttaa, millaisiin tilanteisiin ajatutuu. Siihen sen sijaan voi, miten niihin tilanteisiin ja tuntemuksiin sitten suhtautuu. Ja onneksi sitä suuntaakin poluilla voi aika usein muuttaa.

Tuija-asut-0617-1412 vuotta sitten, parikymppisenä mä olisin ennustanut, että mullakin on perhe, iso kerrostaloasunto ja järkevä työpaikka. Silloin pidin yli kolmekymppistä ikäloppuna ja ajattelin, että suurin osa elämän hauskuudesta olisi jo takanapäin. Ainoastaan illalliskutsuja ystäväperheiden kanssa ehkä. No ei menneet neiti Pehkosen ennustukset ihan nappiin.

Vaikka toivonkin elämääni paljonkin noita tasoittavia asioita, perhettä ja vakautta, mä jäin myös miettimään, miten paljon olen nauttinut elämäni hetkistä juuri nyt ja juuri tällaisena. Välillä olen painanut duunia puolilleöin viikkotolkulla ja unohtanut vapaapäivät. Välillä olen rimpsutellut ja humpsutellut ei kaksi, ei kolme, vaan neljä kertaa viikossa. Kunhan ei jää tavaksi, niin ei takuuvarmasti haittaa. On ollut niin hauskaa, että päässä on jyskyttänyt vielä seuraavanakin päivänä. On ollut ihania kohtaamisia, keskusteluita, uusia tuttavuuksia ja vanhojakin. On kippistelty syystä ja syyn vierestä. Elämälle!

Tuija-asut-0617-13

Tuija-asut-0617-12Ikinä ei tiedä, mitä kulman takana odottaa. Elämällähän on aina tapana yllättää sekä hyvässä että pahassa. Siksi yritän nauttia juuri niistä asioista, joita nyt voin tehdä ja joista iloita. Voin lähteä extempore matkalle itsekseni tai viettää päivän kotona rötväten ja leivoksia syöden. Voi rillutella ja hullutella niin paljon kuin kunto kestää. Ja nyt taas on tuon viimeksimainitun aika.

Tänään suuntaan Suomen Turkuseen, Ruisrockiin tietenkin. Rimpsuttelut saavat siis tänä viikonloppuna luvan jatkua. Haluan nähdä ainakin Kygon, Stormzyn, Kaija Koon, Alman, Kasmirin, Sonnyn, Pariisin Kevään ja Anatuden. Erityisesti Anatuden! Olen vielä vähän kahden vaiheilla, suuntaanko kotiin jo sunnuntaiaamupäivästä vai jaksanko jatkaa maanantain puolelle saakka. Mutta sunnuntainahan siellä on aivan järjettömän kova kattaus. Mac Miller, Jenni Vartiainen, Vesala, Milky Chance, Travis Scott… Äsh. Ihan liikaa kovia. Keikatkin menevät päällekäin.

Tuija-asut-0617-15

Tuija-asut-0617-16Ja parastahan tässä on se, kun festarihumuun pääsee mukaan, niin puolet keikoista unohtuu ja kotiin raahaudutaan silti hymyssä suin ja tyytyväisenä. Mä laitan tavoitteeksi nähdä edes kolmanneksen suunnitelluista. Ja pitää ihan törkeän hauskaa! Käsi ylös, kuka muu tulossa Ruissiin?

Täältä tullaan Turku ja festaririlluttelut!

nimmari

Mekko: KappAhl (saatu tv-kuvauksiin)
Kuvat: Karoliina Jääskeläinen