Mitä tekisit yhdellä vapaalla tunnilla?

Ai että mitäkö olen tehnyt viime aikoina? No radiota! Sitähän minä. Sitä mitä rakastan! Oon saanut taas tavata huimia tyyppejä ja kuulla aikamoisia tarinoita. Jos sulla on yksi ylimääräinen tunti aikaa vaikkapa tulevana viikonloppuna, niin nappaa kuppi kahvia ja istahda kuuntelemaan. Sillä tapaa nostalgisesti tekemättä mitään muuta. Arjen luksusta, lupaan.

Mä oon ihan pähkinöinä vieläkin, että sain elävän legendan, Kymppitonnin Riitta Väisäsen vieraakseni! Elämäni erikoisin haastiskokemus ihan epäilemättä! Jotenkin hän sai mut lukemaan lapsuuden iltarukouksen ääneen ja muutenkin jorinoimaan ihan ohi suun. Jotain aivan järisyttävän viehättävää tässä naisessa on. Mä huomasin itsekin aivan riittaväisästyväni hänen seurassaan. Riitan haastistunti löytyy täältä.

tp1Viikkoa aiemmin jorinoitiin taas Marcon kanssa, Butsibum-Bjurströmin siis. Odotin paljon, sain enemmän. Olen tavannut Marcon muutamia kertoja ja tiedän hänen olevan inspiroiva puhuja. Se, millaisen jäljen tuo tunti minuun jätti, oli kuitenkin yllätys. Kyyneleiltä ei vältytty – tietenkään kun kyseessä on suurien tunteiden ihminen. Sellainenhan itsekin olen. Keskitien kulkeminen on välillä vaikeaa…

Eniten mua kosketti Marcon sanat vahvuudesta. Siitä, miten vahvuuteen liittyy aina myöskin heikkoutta, ja pelkoa romahtamisesta. Silloin kun ne omat vahvuusmuurit sortuvat, ei jäljelle jää oikein mitään. Siksi kai moni vahva persoona onkin sisältä aika riekaleinen tai ainakin joutunut käymään läpi melkoisia tunnemyrskyjä. Mä aion kuunnella Marcon haastattelun vielä uudelleen. Niin paljon ajateltavaa se antoi mulle. Toivottavasti sinäkin kuuntelet sen täällä.

tuijamarcoJa entäpäs Tomi sitten. Ihanaa, että meidän Australian asukki saatiin hetkeksi Suomeenkin. Pakko myöntää, että olen joutunut jahtaamaan tätä kiireistä miestä kissojen ja koirien kanssa, että häneltä viimein löytyi rakonen istahtaa alas. Bisnesmies, yrittäjä henkeen ja vereen. Pysähtyminen tuntuu olevan aika vaikeaa. Näitä teemoja pyöriteltiin. Tämän ajan teemoja. Kuuntele, mä sanon vain. Varsinkin jos sussa itsessäsi virtaa pisarakin yrittäjäverta. Ymmärrät kyllä miksi. Tomin kanssa käydyt keskustelut täällä.

tomibjork300817Ensi keskiviikkona jatketaan. Vappu Pimiä tulee tarinoimaan mun vieraaksi silloin klo 13!

Ihania podcast-hetkiä!

nimmari

ps. Ottaisin supermieluusti vastaan myös vierasehdotuksia! Kenen tarinan sä haluaisit kuulla?

Tekeekö kiire ihmisestä tärkeämmän?

Kaiken aikaa on hirveä kiirekiirekiire. Kuinka usein kuulet itsesi vastaavan kysymykseen ”mitä kuuluu”, että kiirettähän sitä. Sitä ainaista. Hulinaa on ja vilinää. Ei ole aikaa omille ajatuksille, eikä oikein ehdi mitään. Huhhuijakkaa, kun väsyttää. Tuleepa tärkeä ole, kun on kiire koko ajan. Saa juosta pää kolmantena jalkana, painaa hiki hatussa.

thumb_P8270084_1024Jotenkin maailma on vähän vinksahtanut ja kiireen hokemisesta on tullut synonyymi tärkeydelle ja merkityksellisyydelle. Kun on kiire, on olemassa. Jotenkin sitä kuvittelee, että se oma kiire tekee itsestä vähän tarpeellisemman ja halutumman.

Kyllähän minäkin oon ajatellut, että mun onni tulee siitä tekemisen meiningistä, että saa tehdä ja toteuttaa, olla mukana siisteissä jutuissa. Että mulle on tärkeää tuntea itseni tärkeäksi, ihan niin kuin tosi monelle muullekin. Että on ihanaa, kun saa tehdä. Ja onhan se tietenkin. Mä nautin siitä, että saan toteuttaa itseäni töissä, olla luova, innostaa ihmisiä, kertoa ja kuunnella tarinoita. Ja olen huomannut olevani parhaimmilani silloin, kun tehtävää on paljon. Olen ajatellut, että olen tehokas. Pienessä paineessa saan paljon aikaiseksi. Ja olen tosi kiitollinen, että olen saanut tehdä paljon, ei liikaa, mutta paljon.

thumb_P8270072_1024Olen joko-tai-ihminen. Mä teen töitä niin maan hitosti ja sitten kun pidän lomaa, niin makaan vain ja nautin. Elän noista lomahetkistä, tankkaan akut ja sitten jaksan taas painaa sitä ”superkiireistä arkeani”. Yksi ystäväni ilmoitti äskettäin, että hän haluaa tehdä sillä tapaa töitä, että hän ei välttämättä kaipaisi lomaa laisinkaan. Laiskan ihmisen puhetta, ajattelin ensin. Ja mitä enemmän ajatusta mietin, sitä järkevämmältä se alkoi vaikuttaa.

Viime viikkoina mulla on ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ollut vähän iisimpää arkea. Mulla on ollut aikaa ajatella ja miettiä, ahdistua ja stressata. On ollut aikaa ajatella niitä juttuja, joita oikeastaan elämääni toivon. On ollut aikaa miettiä, mitä haluan tehdä. On ollut aikaa ahdistua vapaa-ajasta ja tekemättömyydestä. On ollut aikaa stressata tulevasta.

Olen kirjoittanut todo-listoja, olen välillä pyörinyt öitä ahdistellen ja jännittäen. Pitkän duuniputken jälkeen vähän rauhallisempi arki iski vasten mun kasvoja kuin myrskytuuli. Ja varmistetaas nyt vielä, että ei, mä en todellakaan makaa päiviä pitkiä kotosalla. Teen töitä siinä missä ennenkin ja ihan mukavaan tahtiin. Mutta kun on tottunut hiihtämään järjettömässä kiiremoodissa kaiken aikaa 24/7 ja pysähtymään lähinnä silloin, kun on pakko nukkua, niin tavallinen arkitahti tuntuu kummalliselta, ahdistavaltakin. Pelottaa, että nytkö ne työt loppuivat. Mitä elämässä tapahtuu seuraavaksi? Ajattelin jo mielessäni, että yrittäjyys olikin minulle vain pikkiriikkinen saippuakuplan poksahdus.

thumb_P8270105_1024

thumb_P8270097_1024Ja sitten yhtäkkiä, kaiken tämän ajatushullunmyllyn jälkeen mun mieleen päätti laskeutua rauha. Sillä tapaa salamaniskunomaisesti, niin kuin mulle usein kaikki isot oivallukset ja tuntemukset tulevat. Se on jännää, että mä venyn ja paukun ja tuskastelen usein tuntemusteni kanssa äärimmilleen ja sitten kun ajatukset läikähtävät yli, ne myös selkiytyvät hetkessä. Sillä tapaa mä olen selviytynyt eroistani. Olen ensin itkenyt, huutanut, kärsinyt ja jonakin iltana oivaltanut jotain ihan pientä ja aamulla herännyt vähän valmiinpana uuteen. Sillä tapaa mä olen päättänyt elämäni isot työkuviot, irtisanoutumiset sun muut. Olen ensin pohtinut ja miettinyt ja kironnut päättämättömyyttäni ja yhtenä päivänä se päätös on sitten vain tupsahtanut valmiina toteutettavaksi. Ikään kuin ne oikeat ajatukset odottaisivat sitä hetkeä, että on niille itse valmis. Että mielessä on pieni tila jollekin uudelle.

Ja nyt tuon ajatussotkun jälkeen musta alkoikin yhtäkkiä tuntua hyvältä, että on aikaa. Ahdistuksen ja stressin fiilikset vaihtuivat innostukseen ja inspiraatioon. Tuli sellainen hassu fiilis, että ehkä mä olen ansainnut hetken vähän rennomminkin. Että ehkä mä voin nauttia elosta näinkin, vaikken juoksekaan otsa hiessä paikasta toiseen. Tuli tosi kiitollinen olo, että ymmärsin viimein, että voin nauttia myös vähän rauhallisemmasta tekemisestä.

thumb_P8270075_1024Yhtäkkiä mun päähän on pulpahtanut miljoona ajatusta, jotka haluan toteuttaa. Asioita, joita mun täytyy toteuttaa. Mulla on satatuhatta ideaa, joita toivon pääseväni tekemään. Yhtäkkiä niin oma kuin ystävien ja tuttuvien kiirevouhotus tuntuu vähän turhantärkeältä. Vähän harmittaa, että meiltä ihmisiltä jää niin hirvittävästi kokematta, kun on aina vain se perhanan kiire. Unohtuu ajatella ja miettiä kaiken sen kiireen keskellä. Yhtäkkiä tuntuu hyvältä ajatukselta olla menemättä someen ja unohtaa fomo.

Sellaista juttua mä olen tässä miettinyt, että vaikka pidän tekemisestä ja touhotuksesta, en pidä lainkaan kiireestä. Se ei taida viedä mua koskaan mihinkään.

nimmari

Ps. Luen paraikaa Anna Perhon uutta Antisäätäjä-kirjaa. Antaa paljon eväitä näiden kiireasioiden miettimiseen.

Kuvat: Pupulandian Jenni 
Blazer: Ellos
Housut: KappAhl
Mun tän hetken lempparikorut: Efva Attling

10 + 1 syytä mennä metsään

Eräjorma-Pehkonen täällä moi. Olin Aamukahvilla-Henriikan kanssa metsässä yöpymässä, tarkemmin sanottuna Nuuksiossa siis. Mulle tää on aikamoinen ylpeilyn aihe, vaikka Henskahan ravaa metsikössä harva se päivä. Röyhistelen rintamusta täällä vieläkin. Meillä meni hienosti ja meillä oli ihanaa.

Nyt todisteusti eräjorman tittelin suoritettuani voin suositella samaa sullekin. Tässä vähän reilut 10 syytä, jotka tulivat mieleen ihan tuosta noin vain.

thumb_P9054012_1024

thumb_P9043611_10241 Seikkailu
Ulkona yöpyminen on kuin pieni lomamatka tai seikkauluretki. Ei kovin pelottava, mutta vähän jännittävä kuitenkin. Muutaman kerran hihkaisin innosta, sillä eihän sitä joka päivä pääse telttaa pystyttämään. Ja makuupussiin kääriytyminen juuri silloin, kun pikkiriikkisen alkaa paleltaa, on i-ha-naa. Sitä paitsi: tämän lähemmäs seikkailu ei voi tulla. Metsää on aina ihan vieressä.

thumb_P9043801_1024

thumb_P9043831_1024

thumb_P9043826_10242 Eläinmaailman ihmeet
Mä en ole purkissa kasvanut. Olen kasvanut Iisalmessa. Olen landepöllö, maalaistyttö. Silti mä meinasivähän innostua superkiiltävän sittisontiaisen nähdessäni. Ja huusin aika kovaa, kun näin elämäni ensimmäisen vauva-Kyyn.

3 Luonnollisuus
Muutama päivä meikittömänä ja ilman peiliä tekee hyvää iholle ja mielelle. Mun meikki oli mukana kannettu Aqualan L perusvoide. Olisin selvinnyt ilman sitäkin, mutta tuntui kivalta olla hyvin varautunut. Tosin pari kertaa nauroin kippurassa itselleni, kun erehdyin poseeraamaan siellä täällä kuvaavalle Henskalle. ”Taidat kuvitella olevasi vähän söpömpi kuin oletkaan”, hän totesi. Oikeassa oli, mä tajusin, kun näin kuvat kameran ruudulta. Nauroin ääneen.

thumb_P9043762_1024

thumb_P9043780_10244 Nuotio
Kuinka usein pääset muuten henkesi pitimiksi sytyttämään nuotion? Mä voisin katsella tulta koko illan. Ehkä ainoastaan järvimaisema vie voiton tästä. Se on kuin luonnon oma Netflix.

thumb_P9033579_1024

thumb_P9043629_1024

thumb_P9043628_10245 Ruoka ja eväät
Ne eivät maistu missään maailman kolkassa paremmilta. Mä lupaan. Ei meillä ollut kovin kummoista tonnikalariisisörsselssöniä, ja olisin voinut syödä sitä saavillisen. Jokainen lusikallinen oli gourmeeta. Jokin ulkoilmassa tekee sen, että kaikki maistuu paremmalta.

thumb_P9053984_1024 6 Sienet ja muut metsän antimet
Kerättiin suppilovahveroita sellainen söpö pikkusaalis ja kärvennettiin se illalla nuotiolla. Kanttarellit ja suppikset on mun suosikkeja, enkä muita oikein uskalla poimiakaan. Vaikka muistelen edelleen lämmöllä, miten pikku-Tuija lähti aikanaan reippaasti Äiti ja Iskä Pehkosen matkaan sienimetsään ja sieltä keräiltiin vahveroita sun muita. Miten mun alkoi just tehdä mieli sienipitsaa…

thumb_P9043901_1024

thumb_P9043845_10247 Mukana kannetut herkut
Mä kannoin mukanani pari suklaarommileivosta ja olin taivaassa.

8 Tuoksut
Pysähdyin monta kertaa nuuhkimaan milloin mitäkin. Vähän tunkkaista savua nuotiolla, ihanan raikasta vihreää metsää, puhdasta rauhoittavaa lampea. Kahvikaan ei voisi tuoksua paremmalta kuin itse keitettynä aamun leirinuotiolla. Eikun hetkinen. Kaverin keittämänä tuoksuu vielä paremmalta. Kiitos Henriikka. <3

thumb_P9043689_1024

thumb_P9043716_1024

thumb_P9043786_10249 Metsästä saa energiaa
Meillä on ihan käsittämättömän upeita maisemia, mielettömän puhdas ja ainutlaatuinen luonto ihan tuossa kulman takana. Ei kai me vain unohdeta nauttia siitä ja vaalia sitä? Päivä ulkona tekee ihmeitä. Olo on ihan järjettömän energinen täältä palattua. Eikä tarvitse olla eräjorma. Mäkin selvisin.

thumb_P9043882_1024

thumb_P9043889_102410 Kotiinpaluu
Oma suihku tuntuu luksukselta ja oma pesukone on yhtäkkiä arvossa arvaamattomassa. Harvoin olen myöskään kapsahtanut niin tyytyväisenä omaan sänkyyn ja puhtaisiin lakanoihin

+ 1 Yllättävät keskustelut kaverin kanssa
Iltanuotion hämärissä saa aika tunnelmalliset keskustelut aikaan melkein mistä tahansa. Ehkä tosi tutusta ystävästäkin voi oppia vielä uusia puolia?

thumb_P9033542_1024

Mehtäläisen viikonloppua toivottelen.

nimmari

Suurin osa kuvista Henskan ottamia, muutama myös mun.