Once upon a time in Barcelona…

Kello 3.30 auto starttasi kotini edestä lentokentälle. Klo 5.40 lennettiin jo kohti Barcelonaa. Ysiltä olimme aurinkoisessa Barcassa.

Minä ja hyvä ystäväni oltiin odotettu tätä reissua kuin kuuta nousevaa. Oltiin naurettu jo etukäteen niille sattumuksille, joita tulisimme kokemaan. Oltiin aitettu rahaa säätöön, että voisimme shoppailla oikein kunnolla ja nauttia välillä cavan sijasta myös shamppista.

thumb_DSC00182_1024

thumb_DSC00160_1024Harkittiin aika pitkään, raskitaanko todella ottaa se upea, linnaa muistuttava viiden tähden hotelli, joka vaikutti taivaalta. Siellä ei olisi kuntosalia, eikä todellakaan raaskittaisi ottaa 37 euron aamiaista, mutta haluttiin nauttia oikeasta luksuksesta ja varattiin se hotla. Maksettiin lasku tietenkin etukäteen. Peruutusoikeutta ei olisi. Ei se mitään. Ei me tätä hotlaa haluttaisi perua. Se oli selviytynyt voittajaksi kaikista niistä upeista hotelleista, joita vertailimme. Tämä olisi matkamme kruunu.

Laukut tulivat ajallaan ja hyppäsimme taksiin. Jostain syystä kuski oli ihan pihalla. Hän ei oikeastaan puhunut englantia, mutta toisteli vain ettei hotellimme olisi Barcelonassa. Mä yritin sanoa, että aja nyt vain sinne. Jossain vaiheessa pinnakin meinasi palaa. Miten ihmeessä kuski on niin hankala? Päätettiin soittaa hotellille. Antakoot sieltä ohjeet typerälle kuskille.

thumb_DSC00138_1024 thumb_DSC00186_1024

thumb_DSC00193_1024

thumb_DSC00136_1024

thumb_DSC00127_1024 Karu totuus valkeni vasta siinä vaiheessa, kun langan toisessa päässä ihmeteltiin, olimmeko tosiaan Barcelonassa. Sieltä kun olisi hotelliin matkaa tuommoiset 900km. Kyllä. Noin yhdeksän tuntia autolla tai vaihtoehtoisestit lento Madridiin ja sieltä junalla tai bussilla tuohon tuppukylään. Ei oikein tiedetty, olisko pitänyt itkeä vai nauraa. Valittiin jälkimmäinen. Tekevälle sattuu ja mitänäitänyton.

Pyydettiin kuskia heittämään meidät Barcan keskustaan ja mentiin ensimmäiseen kahvilaan, joka löydettiin. Kahvit ja cavat pöytään ja sitten miettimään vaihtoehtoja. Päädyttiin siihen, että yritetään saada jokin kiva hotla keskustasta, eikä lähdetä matkaamaan lyhyellä lomallamme toiselle puolelle Espanjaa. Vähän sadateltiin, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut antaa tän tapauksen pilata lomamme. Sitä me ei tehtäisi. Tästä jää hyvät tarinat jälkipolville kerrottavaks.

thumb_DSC00194_1024Arvaa, miten lopulta kävi? Se oli yksi elämämme lomista. Meillä oli hauskaa niin paljon, että mahaan sattuu vieläkin. Majoitus järjestyi jokaiselle yölle sitten lopulta. Välillä oli vähän mutkia, välillä valvottiin puoli kahteen eikä silti koko kaupungista löytynyt vapaata hotellia, hostellia tai ylipäätään mitään yöpymispaikkaa. Välillä löydettiin itsemme sattuman kautta 27.ssä kerroksessa sijaitsevalta upealta altaalta, välillä majoituttiin sviittiin normihuoneen hinnalla (tarinamme herätti aika kovasti sympatiaa).

Pari kertaa meinasin dropata syviin vesiin. Sitten muistin, että tää on vain elämää ja jos siitä selviää rahalla ja luottokortilla, on kyse aika pienistä vahingoista.

Voi elämä ja elämän reissu. Virheistä oppii. Vois sattuu kelle vaan.

Ai niin. Tällä reissulla opin myös sen, etten koskaan laita läpsykkäitä jalkaan pidemmälle kävelylle. Molemmat jalat ovat edelleen täynnä rakkuloita. Tosin todellinen ystävä vaihtaa tietenkin kanssasi kenkiä tuossa tilanteessa. Siitäkin huolimatta, että hän on kokoa 35, kun taas oma räpylä näyttää neljääkymmentäyhtä. Siitäkin selvittiin kiroilematta.

thumb_DSC00166_1024nimmari

Ps. Tältä matkalta ei juuri nappailtua kovin montaa kuvaa. Yleensä se on merkki onnistuneesta reissusta.

Pps. Ravintolasuositus ylitse muiden. Mene ihmeessä syömään Cal Pepiin. Jouduttiin odottelemaan pöytää tunti ja jokainen suupala oli odotuksen arvoinen. Jestas, mitä safkaa!

Kommentit
  1. 1

    Katariina sanoo

    Voihan vitsit mikä juttu 😀 noh, helpompaa se on kun osaa nauraa koko jutulle ja heittäytyä niihin olosuhteisiin mitkä on. 🙂 ihania kuvia <3 !!!

    • 1.1

      Pekka sanoo

      Totta! Turha itkeä, jos maito on jo kaatunut ja sillä pilata loma muutenkin. Tällanen positiivinen asenne pitäis iteki muistaa vastoinkäymisten kohdalla. 😀

      • 1.1.1

        Riina sanoo

        MoikkA Tuija,

        Voisitko tehdä postauksen ruokavaliostasi ja etenkin liikunastasi? kuinka paljon liikkuit ja mitä harrastat? Minulla on niin täydellinen kroppa? Kuinka paljon teet työtä kroppasi eteen?

        • 1.1.1.1

          Tuija Pehkonen sanoo

          Heip Riina. Kiva, kun laitoit viestiä. Ja tietenkin voisin tehdä. Itseasiassa sellainen on työn alla ja tulossa toivottavasti melko piakkoin. 🙂

          Terkuin,
          Tuija

      • 1.1.3

        Tuija Pehkonen sanoo

        Heipsan Katariina.
        Ja näinhän se justiin on. Pieniä nämä murheet lopulta on. 🙂

        Ihanaa kesää!
        Tuija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *