Museoimaan vai viinille?

En voi väittää olevani maailman kulturellein tyyppi, vaikka tykkäänkin pitää itseni ajan tasalla ympärillä tapahtuvista asioista ja ilmiössä. Muutaman kerran vuodessa käyn katsastelemassa näyttelyitä tai piipahdan galleriassa. Edellinen kerta taisi olla alkuvuodesta Leinosen Tottelemattomuuskoulussa ja pari viikkoa takaperin hurautettiin Martan kanssa pitkästä aikaa Designmuseoon katsastamaan näyttelyn avajaiset. Okei, treffien perimmäinen tarkoitus oli juoruta kaikki viimeaikojen kuulumiset ja käydä nautiskelemassa lasillinen (kaksi tai kolme?) viiniä. Kolme kärpästä yhdellä iskulla. Tai oikeammin neljä, sillä Designmuseossa starttasi samaan aikaan kaksi mielenkiintoista kotimaisten suunnitelijoiden näyttelyä. Yläkerrassa pääsee näkemään Eero Aarnion muotoilua ja alakerrassa on esillä muotisuunnittelun jättäneen Daniel Palillon töitä.

thumb_DSC_0213_1024

thumb_DSC_0226_1024

thumb_DSC_0203_1024

DSC_0224

Ylhäältä löytyy siis upeita, klassisia suomalaisia designhelmiä! Suosittelen. 83-vuotias professori ja sisustusarkkitehti Aarnio on yksi suomalaisen designin kansainvälisestikin tunnetuimpi nimiä. Näyttelyssä pääsee katsastamaan muotoilua uran varrelta 50-luvulta nykyhetkeen.

thumb_DSC_0193_1024

thumb_DSC_0191_1024

Mielenkiintoinen on myös alakerran Palillo-maailma. Inspiraatio maalauksiin ja veistoksiin on syntynyt Palillon halusta tehdä tulevaisuuteen, vuoteen 2045 sijoittuva vaatemallisto. Nämä työt ovat kirjaimellisesti ihmeellisiä.

thumb_DSC_0238_1024

thumb_DSC_0233_1024

Tunnustan muuten, että napattiin Martan kanssa viinilasilliset jo näyttelyn kahvilassa ja kohdattiin kavala pettymys, kun näyttelytiloihin ei (tietenkään!) saanut tuoda mukanaan juomia. Siinä me sitten törötettiin Palillon näyttelyn edessä laseinemmme ja päätettiin istahtaa sivupenkeille ryyppäämään viinimme ensin pois. First things first. Hienostuneet taidemaailman ihmiset näyttivät välillä pahaa silmää, mutta me katselimme seinille ja olimme kuin Anne ja Ellu konsanaan.

nimmari

ps. Juuri tällä reissulla unohdin kamerani matkasta, mutta onneksi Sonyn superhyvä kännykamera pelasti – taas. Mullahan on siis käynnissä kuvauksen opiskeluvuosi ja olen myös lainannut superhyvän Sonyn a5100 -kameran projektia varten. Kyllä mä opin pikkuhiljaa. Vuoden päästä olen jo aikamoinen kikkailija kuvien kanssa, kuulkaas!

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *