Mitä tapahtui rilluttelijalle?

Jotain kummaa minulle on tapahtunut, kun havahduin äskettäin siihen, etten ole käynyt baarissa sitten aikoihin. Minä, vanha rilluttelija! Ei ole kauaakaan, kun ravasin baanalla helposti pari kertaa viikossa ja olin vakuuttunut, että viikot ovat lepoa, viikonloput elämää varten. Ikä ei ilmeisesti tule yksin, nimittäin näin tämäkin paatunut juoppo on rauhoittunut. Olen löytänyt koti-iltojen ihanuuden ja kotiviinin helppouden. (En siis tarkoita sitä itse tehtyä litkua, vaan kotisohvalla nautittua lasillista, kahta. Okei, joskus olen ottanut kolme, mutta silloin on ollut kalenterissa seuraava päivä tyhjää täynnä!)
thumb_DSC07529_1024

thumb_DSC07506_1024

Viime perjantaina kutsuimme ystäviä kylään, kokkasimme jotain ihanaa, pientä, helppoa ja takuuvarmaa ja joimme (ehkä vähän liikaa) viiniä. Bravuurikseni alkaa pikkuhiljaa muodostua kampasimpukat, joita rakastan ja jotka ovat ainakin toistaiseksi onnistuneet poikkeuksetta! Vähän valkosipulia ja chiliä pannulle, noin 45 sekkaa per puoli ja vähän suolaa pinnalle. Yhtäkkiä kotikeittiö tuntuu ihan fine diningilta ja syömäseurue huokailee ihastuksesta. ”Täydellinen kypsyys kampasimpukoissa” on hunajaa korville. Okei, jos ihan rehellisiä ollaan, pintaan tarttui vähän mustia kikkareita, mutta kukaan ei huomannut mitään. Pelkästään kampasimpukoiden tarjoamisesta dinnerillä saa ekstrapisteitä. Mä lupaan.

thumb_DSC07509_1024

thumb_DSC07503_1024

thumb_DSC07502_1024

thumb_DSC07507_1024

thumb_DSC07501_1024

thumb_DSC07511_1024

Koska eräs seurueen jäsen oli hurahtanut uuden vuoden lupauksessaan vielä terveellistä tammikuutakin pahemmin ja aikoo nyt olla koko vuoden syömättä sokeria (ei käy järkeen – tai ainakaan makunystyröihin), päätin tarjota jälkkäriksi jotain vähän terveellisempää Virpi Mikkosen ”Kiitos Hyvää – Pikaruokaa” -kirjasta. Suklaavanukas osui tällä kertaa lähimmäs oikeaa herkkua ja kun mukaan laittoi vähän maapähkinävoita (tiedän, kaloreita koko kylälle), niin huttu maistui ihan Snickersiltä! Jokin ilta aion kokeilla myös kolmen raaka-aineen suklaakakkua kirjasta. Kuvat ovat syötävän hyviä, joten en suosittele iltalukemiseksi. Muuten menee yösyönniksi.

thumb_DSC07614_1024

thumb_DSC07619_1024

thumb_DSC07500_1024

thumb_DSC07527_1024

Ihana ilta, ihania ystäviä! Jostain syvältä kuitenkin kumpusi myös pieni into tanhuamaan. Kuulen jos humpat korvissani ja karaokappaleet soivat päässäni (kaikki Ressun biisit kelpaavat laulettaviksi). Minun taitaa kuitenkin tehdä himppusen mieli kinkeröimään! Hahaah! En olekaan mummoutunut! Täältä tullaan Helsingin yö, ehkä jo tulevana perjantaina!

nimmari

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *