”Siis mitä sä oikeastaan teet työksesi?”

Aika usein multa kysytään, mitä mä oikeastaan teen työkseni, että millaisia työpäiväni todellisuudessa ovat. Teen siis elääkseni mediaa, radiota ja tv:tä. Rakastan radiota. Sitä mä olen tehnyt jo aika pitkään. Töllö taas on tullut mukaan kuvioihin puolisentoista vuotta sitten. On ollut niin siistiä oppia siitäkin. Varsinainen duuni kuitenkin pitää sisällään aika paljon sellaista työtä, mikä ei näy ulos.

_MG_4656_web

Mä teen siis kaikennäköistä mediaan, juontamiseen, toimittajan hommeleihin liittyvää. Tällä hetkellä mua työllistää eniten Tuija Tähtien Kanssa -ohjelma ja keskiviikon henkilöhaastattelut radion puolella. TV:ssä pyörii myös Suomen Ihanimmat Häät, mutta se kuvattiin kasaan jo syksyllä, joten välillä itsekin meinaan unohtaa olevani mukana ohjelmassa!

Ihaninta on se, että päivät ovat vaihtelevia ja saan tehdä päällekäin monia erilaisia projekteja. Se tietenkin tarkoittaa myös ihan konkreettisesti paljon hommia, kun jokaiseen projektiin pitää aina paneutua uusilla aivonystöillä.

Yle Puheelle teen siis keskiviikkoisin henkilöhaastisohjelmaa, jossa tunnissa piirtyy radioselfie haastateltavasta. Ja yllättävän paljon niitä taustoja saa lueskella etukäteen, että on oikeasti kartalla toisen elämänkulusta ja myös itse varmalla fiiliksellä, että tunnin suora lähetys hoituu. Varsinkin, jos kyseessä on vaikkapa poliitikko tai pitkän uran tehnyt artisti, riittää juttuja kyllä luettavaksi. Mä taustoitan haastateltavia aina useampana päivänä etukäteen, mikä tarkoittaa esimerkiksi googlettelua, vanhojen artikkeleiden lukemista ja Ylen omien arkistojen matskuihin paneutumista. Kaivan etukäteen pari haastateltavalle läheistä tyyppiä ja sovin puhelinhaastikset heidän kanssaan, jotta livetilanteessa haastateltava kuulee itse, kun joku lähipiiristä kuvailee häntä. Aika hauskoja reaktioita on tullut itkukohtauksista huutonauruun. Ja tietenkin kirjoittelen haastiksen rakenteen ja kysymykset etukäteen, vaikka tilanne aina viekin mukanaan. Olen kuitenkin oppinut, että rennoin ja luontevin haastattelu syntyy silloin, kun itsellä on niin varma olo, että uskaltaa rauhassa poiketa sivupoluillekin.

_MG_4661_web

_MG_4692_web

Mun keskiviikot ovatkin tällä hetkellä aikamoista hulinaa, sillä radiohommien jälkeen suuntaan suoraa päätä Tuija Tähtien Kanssa -kuvauksiin ja ilta menee nauhoittaessa studio-osuuksia vieraan kanssa ohjelmaan. Kalenterin osalta keskiviikot näyttävät suurin piirtein tältä:

8.30 Herätys, nopsa aamupala ja menoks. Olen superuninen aamuisin ja huono herääjä.

9.30 Ylelle. Kuppi kahvia ja kuulumisten vaihtoa tuottajani Hanskun kanssa. Käydään läpi vielä päivän haastista.

10.30 Ensimmäinen puhelinhaastis ja sen leikkaus.

11 Toinen puhelinhaastis ja sen leikkaus.

12.12 Piipahdus Yle Puheen suorassa lähetyksessä kertomassa päivän vieraasta.

12.40 Vieras saapuu. Somekuvat. (Ihan aina tää ei mee minuutilleen nappiin. Tiukimmillaan haastateltava on saapunut paikalle noin 15 sekuntia ennen tunnarin alkua. Aika piinaavia sekunteja ovat odotellessa. Puheella kun ei voi laittaa hätävaroiksi biisiä soimaan. Mutta koskaan kukaan ei ole jättänyt tulematta ilmoittamatta.)

13 – 14 Suora lähetys.

14.10 Vauhdilla syömään.

14.30 Kyyti Angelin studiolle. Vedän matkan aikana aina syvään happea ja yritän resetoida aivoni uuteen. Usein olen aika syvällä vieraan maailmassa ja yhtäkkinen hyppäys tanssiin ja ihan toiseen vieraaseen käy aivojumpasta.

15 – 16 Maski. Samalla käydään läpi kässäriä. Jossain välissä on tsekattu vaatteet kuntoon. Yleensä juon alkuun rauhassa kahvin ja uppoudun vasta sitten kässärin ja päivän vieraan pariin. Tai rauhassa ja rauhassa. Olen aika usein saanut kuulla olevani meikkituolissa kuin väkkärä. Joku on kutsunut 2000-luvun Riittä Väisäseksi. Hän ei kuulemma malta olla hetkeäkään paikallaan.

16 – 19 Tuija Tähtien Kanssa studiokuvausten nauhoitus. Paikalla on aina joku TTK-henkinen vieras kertomassa omista muistoistaan ja analysoimassa viikon polttavia aiheita. Tää on kivaa hommaa.

19.30 Kotiin. Tässä vaiheessa olen yleensä niin rättipuhkipoikki, ettei aivotkaan enää raksuta. Olen antanut itselleni luvan laiskotella keskiviikkoisin ja tilata iltaruoat Foodoralla kotiovelle. Ja kyllä. Tällöin nappaan aina myös taksin himaan. Se on mun arjen luksusta keskiviikkoisin.

_MG_4827_web  _MG_4749_web

Aika usein mä huomaan miettiväni päivän päätteeksi, miten onnellinen olen, että saan työkseni tehdä ihania juttuja, toteuttaa itseäni, tavata huipputyyppejä ja oppia siinä samalla niin mediasta kuin elämästäkin. Sen mä kuitenkin olen myös huomannut, että välillä on pakko ottaa happea ja ajatella ihan muita juttuja. Viime syksy oli mulle opettavaista aikaa ja tein itselleni lupauksen, että joka viikko pyhitän yhden päivän ihan vain itselleni. Pidän vapaapäivän. Aika helposti kotonakin koneella häärisi illat pitkät ja hupsvain, yhtäkkiä kello käykin jo puolta yötä.

_MG_4840_web

_MG_4798_web

Niin ja niistä muista päivistä. Koska tämä ei suinkaan ole se kaikista perinteisin. Osa päivistä on pelkkää suunnittelua ja valmistelua. Milloin suunnitellaan radio-ohjelmaa, milloin juontokeikkaa. Välillä istun koko päivän kotona koneella kirjoittamassa ja taustoittamassa.

Harvoin sitä varmaan miettii, että eiväthän vieraatkaan sinne lähetyksiin pyytämättä ilmesty, ja se onkin aikamoinen palaveri se. Ensin mietitään sopivat vierasvaihtoehdot, sitten kaivetaan heidän yhteyshenkilöiden yhteystiedot, laitellaan meiliä, soitellaan, sovitaan, mietitään, lopulta toivottavasti saadaan päivä ja aika sovittua. Ja vasta sitten varsinainen työ voi alkaa.

Välillä ryntään palavereihin tai palaverista toiseen. Mulla on huono taipumus aikatauluttaa päiväni vähän liian tiukalle. Ikään kuin lentäisin paikasta toiseen, enkä muista, että siirtymätkin vievät oman aikansa. Opettelen, opettelen.

Niin ja sähköposteja mä vihaan. Nytkin iso liuta odottaa vastaamista. Ihan karmea aikasyöppö tuo koko härveli. Puhelimella selviäisi niin paljon nopeammin.

_MG_4774_web

Tässä duunissa on myös sellainen jännittävä puoli, että hirveän pitkälle etukäteen en tiedä tulevasta. Toisaalta, uskon sen tekevän mulle lopulta vain ihan hyvää. Ei tätä elämää niin pitkälle voi muutenkaan suunnitella.

Tajuan muuten tätä kirjoittaessani, että tähän duuniin sisältyy ihan hirveästi juttuja meikkituolista tunnekuohuoihin ja sähköposteista juontokortteihin. Taisin avata vasta murto-osan. Jos on jotain, mitä vielä haluaisit tietää, niin kerrothan!

nimmari

Kuvat otti supertaitava Fotonokan Anthony Ubaud, joka juoksenteli yhden keskiviikon mun mukana.

Kommentit
  1. 1

    Reetta sanoo

    Heippa Tuija!

    Olipa mielenkiintoista, kun avasit yhtä arkipäivistäsi ja kerroit työtehtävistäsi hieman enemmän. Sulla on ainakin monipuolinen työ ja saat olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä! Sitten vastapainoksi saat istua kotona koneen ja kahvikupin kanssa suunnittelemassa ja taustoittamassa tulevaa. Ja vastaamaan niihin samperin sähköposteihin!

    Mulla heräsikin kysymys, että mikä/mitkä koulutukset sulla on (elämänkoulun lisäksi) tämän kaiken takana?

    Työniloa ja aurinkoista kevättä!

    • 1.1

      Tuija Pehkonen sanoo

      Heips Reetta.
      Kiva, kun laitoit viestiä. Mä oon käynyt Helsingin yliopiston ja olen siis koulutukseltani filosofian maisteri. Pääaineena mulla oli puheviestintä.

      Kivaa kevättä!
      Tuija

  2. 2

    Katariina sanoo

    Olipa todella mielenkiintoista. Varmasti välillä on rankkaa ja tulee ajateltua, että ”mitä hittoo mä oon tekemässä”, mutta varmasti tuo työ myös antaa sinulle paljon. 🙂 Mulla tuli sellanen kysymys mieleen, että ois todella mielenkiintoista kuulla sun koulutuksista. Mitä kaikkia kouluja olet käynyt ja miten lopulta päädyit juuri tuolle alalle? Tsemppiä kevääseen!

    • 2.1

      Tuija Pehkonen sanoo

      Heissan Katariina,
      Ja joo. Kyllä mä usein aina mietin, että mihin kaikkeen sitä itsensä tän työn kanssa laittaa. 😀 Mä tosiaan oon lukenut Helsingin yliopistossa itseni maisteriksi puheviestinnästä. Matkani tälle alalle vei aika monen mutkan kautta lopulta. Voisin kirjoittaa vielä jokin toinen kerta tekstin siitä. Tarinan opetus kuuluu: sinnikkyys palkitaan! 🙂

      Tuija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *