Kerro, kerro Emilia, miksi rakkaus satuttaa?

EDIT: Piti tulla jälkikäteen lisäämään pari sanasta. En yleensä kommentoi minusta kirjoitettuja höpöhöpöjuttuja, mutta pakko selventää nyt sen verran, että kirjoitan tässä rakkaudesta ja sen herättämistä tunteista ylipäätään, en juuri nyt läpikäymistäni asioista. 🙂

Rakkaus riipii syvältä. Satuttaa. Ihastuttaa. Vihastuttaa. Hymyilyttää. Naurattaa. Saa meidät onnellisiksi. Saa meidät pois tolaltaan. Sekoittaa pään. Tekee meistä keskittymishäiriöisiä. Tekee meistä sekopäitä. Tuo esiin parhaat tai sitten pahimmat puolemme.

tuija_emilia_sydanEiköhän jokainen ole kokenut nuo tunteet. Se on äärimmäisen ihanaa ja addiktoivaa parhaimmillaan, ihan kamalan repivää ja maanista pahimmillaan. Mä olen ainakin kokenut molemmat ääripäät. Olen uinut niin syvissä vesissä, että olen joinain hetkinä ihan oikeasti luullut turtuvani tuskaan. Olen romahtanut eron jälkeen niin pohjalle, etten ole meinannut päästä sängystä ylös. Koko maailma on tuntunut merkityksettömältä. Olen terapioinut, ulvonut öitä ja päiviä. Silmät turvonneena olen miettinyt, miten voin tai jaksan ylipäätään lähteä ihmisten ilmoille. Olen soittanut sata kertaa ystävilleni ja puinut samat asiat läpi: ”Miksi, miksi, miksi?”

Olen myös pomppinut pilvilinnoissa, uskonut, toivonut ja rakastanut niin pirusti. Olen hymyillyt aamusta iltaan ja ajatellut vain Sitä Oikeaa. Olen mennyt asioiden edelle, suunnitellut häitä, kihlausta, perhettä, rakentanut siltoja maailman ääriin. Niitä siltoja on horjutettu, niitä on romahdellut, niitä on rakennettu uudestaan hyvällä ja huonolla menestyksellä. Ainakin voi sanoa, että on yritetty enemmän kuin tarpeeksi.

Ja kyllä. Usein olen miettinyt, että mikä hitto on tuo tulenpalava voima, joka saa minut voimaan välillä niin älyttömän hyvin ja välillä niin perkutin huonosti?! Ymmärtäisinpä vähän enemmän, niin pystyisin ehkä vähän hallitsemaankin tunteitani. Mutta jos olet aiempia tekstejäni lukenut, tiedät kyllä mun olevan suurien tunteiden ihminen. Ei musta tasaista tallaajaa tule mitenkään päin yrittämällä. Kaikki tuntuu aina ja paljon. Silti mä yritän ymmärtää niin rakkautta kuin muitakin isoja asioita.

tuija_emilia_selfie3

tuija_emilia_pusu3Viimeksi olen yrittänyt saada vastauksia kysymyksiin Vuorisalmen Emilian kanssa ja hänen Sekaisin Lovesta -kirjaansa lukemalla. Emilia tulikin vieraakseni Yle Puheelle ja paitsi että yleisemmin rakkaudesta, ehdittiin jutella myös Empun omista kokemuksista.

Rakkauden ammattilainen kuulostaa kuulemma liian mahtipontiselta. Emilia on mieluummin rakkauden tutkimusmatkailija, vaikka rakkaustohtorina me taidamme parhaiten hänet tuntea.  Jotenkin mua ainakin rauhoitti kuulla tieteellistä faktaa asioille, yrittää ymmärtää näitä maailman isoimpia juttuja kemian tai biologian kautta. Eihän ne sitä kaikkea tietenkään selitä, mutta antavat vähän perspektiiviä asioille. Ja isojen asioiden äärellä helpottaa myös kuulla ja ymmärtää, että ne ovat universaaleja. Me kaikki painimme lopulta aika samanlaisten rakkaushuolien ja onnenhetkien kanssa. Molemmat ovat onneksi ja valitettavasti ohimeneviä.

Emilian ja mun juttutuokion pääset kuuntelemaan täältä. Sopii ihan hyvin esimerkiksi sunnuntai-brunssin seuraksi.

tuija_emilia_pusu2

Niin ja se tärkein juttu. Voi hyvänen aika kuinka kiitollinen mä olen siitä, että mulla on upeita, rakastettavia ja rakastavia ihmisiä ympärilläni.

Pelkkää lovee,

nimmari

Kommentit
  1. 1

    Artsi sanoo

    Tunteet tulee ja menee. Rakastaminen on antamista, ei vaatimuksia itselle ja toisille. Ei ihmiset toimi niin kuin sinä haluat. Ei rakkautta voi vaatia keneltäkään. Jos rakastat pyyteettömästi, et voi ikinä satuttaa itseäsi, etkä toista.

    • 1.1

      Tuija Pehkonen sanoo

      Ei kai kukaan rakkautta ole yrittänytkään vaatia, vai mitä Artsi? Ihan fiksuja sä kirjoitat.
      Tosin mä taas ajattelen, että rakkaus ja rakastaminen myös satuttaa jollakin tapaa aina ja kaikkia.

      Tuija

      • 1.1.1

        Artsi sanoo

        Fromm kertoo tästä kirjassaan, Rakastamisen vaikea taito. Omaa lasta on suht helppo rakastaa pyyteettömästi. Mua sattuu joskus kun nainen lähtee omille teilleen. Miksi sattuu? Koska mulla on vaatimus. Et saa mennä jne. Jos rakastan, annan ihmisten olla vapaita. Mutta kun se on vaikeaa. Iskee pelko. Kiintymyssuhde teorian mukaan kysymme jatkuvasti, olenko minä hyvä? Jos rakastamme ensin itseämme, niin silloin ei tarvitse hakea tuota vastausta itsen ulkopuolelta. Ei tämä ihan helppoa ole, mutta aina tuo The Nainen on luokseni tullut. Se tuntuu hyvältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *