Maalaistyttö maailmalla osa II

Maailma on ihmeellinen paikka. Viimeisen puolentoista viikon aikana se on näyttänyt mulle ihan uusia ja aikamoisen upeita puoliaan. Mun ensimmäinen reissu Jenkkeihin oli niin hieno. Tunsin itseni kärpäsen kakan kokoiseksi. Tulee mieleen se biisi lapsuudesta: ”maailmassa monta on ihmeellistä asiaa”. Vietin siis reissun ystävien luona San Franciscossa. Tämä reissu oli…

goldengate

thumb_PA210678_1024

thumb_PA210638_1024

thumb_PA210666_1024

thumb_PA210661_1024… Niin maistuva, että välillä mahaan sattui ravintolasta kotiin kävellessä. Söin tryffelivegepitsaa, kahden lämpimän cookiesin väliin tungettuja jätskipalloja, donitseja aamiaiseksi, munakoisopekonia sandwichin välissä ja tarjottimen kokoisen annoksen salaattia. Söin niin paljon kakkuja, että isäntäväki pelkäsi mun saavan sokerimyrkytyksen. Melkein taisin sen saadakin. Suklaakakkua, juustokakkua, suklaamaapähkinäjuustokakkua… Nautin jokaisesta suupalasta ja kotiin palattuani aamiaiseksi maistuu taas vihersmoothie ja kaurapuuro. Suosittelen erityisesti Los Angelesin Butcher’s Daughter -kasvisravintolaa illalliselle sekä Rose Garden –ravintolaa brunssille.

thumb_PA210608_1024

thumb_PA200594_1024… Niin inspiroiva, että melkein hämmennyn. Samaan aikaan huolet ja stressinaiheet kaikkosivat, mutta mieli täyttyi kaiken maailman ihmeellisyyksistä. En ole koskaan missään nähnyt niin värikästä väkeä kuin Losin Venice Beachia tallaillessa. Mulla loksahteli suu auki kaiken aikaa ja olo oli kuin elokuvissa. ”Täällä voi olla ihan mitä tahansa ja ihan millainen tahansa”, kuulin itseni sanovan. Iltaa kohden meno meni mulle melkein liian villiksi. Yksin tuolla ei ehkä olisi ollut kovin turvallinen olo.

… Niin rentouttava, että nukuin paremmin kuin aikoihin. Ilmeisesti mun sisäinen rytmi on aina ollutkin jenkkiajassa, sillä viimeistään kympin aikaan alkoi mukavasti haukotuttaa ja yleensä viimeistään puoli yhdentoista aikoihin olin nukkumassa. Se, että aamulla olin kasilta jo virkeänä ja muutamana päivänä suuntasin suoraan tekemään aamutreeninkin salille, ei ole lainkaan tapaistani. Saisipa tämän rytmin siirrettyä Suomeen.

thumb_PA190584_1024

thumb_PA170381_1024… Niin mieleenpainuva, ettei haittaa, että kamerasta loppui akku melkein heti Losiin saavuttua. Laturi oli kyllä mukana, mutta adapteri unohtunut himaan. Kaikki ne kuvat on painettu mieleen, vaikkeivat kameran rullalle olekaan tallentuneet. Se mieletön rantamaisema ja upea auringonlasku. Kyllä niitä kuvia kelpaisi esitellä. Nyt on vain kännykkäkameralla räpsityt otokset, mutta ei nämä kuvat mun mielestä ihan heti lähde pois. Ja se taitaa kuitenkin olla tärkeintä.

… upeita pieniä hetkiä täynnä. Maailma näytti tällä lomalla parhaat puolensa. Pääsin joogaamaan katedraaliin. Hyvin sanfranciscolaista kuulemma. Ihan järisyttävän rauhoittava kokemus. Löysin maailman siisteimmän jogurttijäätelökioskin, jossa rasvattomia jogurttijätksimakuja oli minttusuklaasta cookiesiin, ja jossa jätskikuppiin sai kerätä niin paljon strösseleitä, marjoja, karkkeja ja kastikkeita kuin mieli teki! Ihmettelin siellä täällä olevia upeita paperiputiikkeja, jotka olivat täynnä unelmakirjasia ja maailman siisteimpiä postikortteja. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni merileijonia.

thumb_PA190538_1024

thumb_PA190536_1024

thumb_PA180427_1024… Niin hämmentävä, että on vaikea pukea sanoiksi kaikkea kokemaani. Olin suurimman osan ajasta San Francisossa, johon ihastuin täysin. Yllätyin siitä, että kaupunki tuntui edes jokseenkin hallittavalta kokonaisuudelta myös turreturilaiselle, jonka suuntavaisto on olematon. Törkeän kallis kaupunki ja tietenkin houkutuksia täynnä. Ihmisten ystävällisyydestä San Francisossa jäi tosi hyvä mieli. Ensimmäinen viikonloppu vietettiin Yosemiten kansallispuistossa, jonka luonto oli henkeäsalpaavan kaunis, suorastaan käsittämätön. Toisena viikonloppuna suunnattiin Losiin, joka oli yhtä valtavan suurta elokuvaa. Mun mieli ei oikein edes pystynyt ottamaan vastaan kaikkia niitä ärsykkeitä, sitä väriloistoa, kulttuurien kirjoa, upeita kauppoja, makeita ravintoloita, aurinkoista ja ruuhkaista rantabulevardia ja rantoja toisensa perään. Välillä jostain pauhasi räppi, heti perään kadunkulmassa oli katusoittaja tai –laulaja, isompia kokoonpanojakin näkyi siellä täällä. Yksi lauloi aivan karmealla tavalla, toinen oli niin hyvä, että sitä kuuntelisi mielellään vaikka levyllisen. Miten tähän kaikkeen pitää suhtautua?

thumb_PA210603_1024

Onnellinen olo. Ihanaa. Kotiinpaluu on aina juhlaa, mutta nyt haluaisin jo pian takaisin maailmalle.

nimmari

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *