Maailman suloisin mytty

Elämässä ei ole nyt maailman helpoin tai mukavin vaihe meneillään. Lohtua kaiken keskelle tuo se, että vanhasta tottumuksesta tiedän, kuinka nousuja seuraa laskut ja toisinpäin. Välillä pitää ihan kirjaimellisesti tarpoa paskassa päästäkseen taas eteenpäin, mutta eihän se kivaa ole. Itsensä tunteminen helpottaa niinä hetkinä, kun on kaikista kurjinta. Tiedän, mitkä asiat minua auttavat eteenpäin ja mitkä taas hankaloittavat oloani entisestään. Yritän olla armollinen itselleni ja toisaalta myös muistutan näkemään ja katsomaan. Ympärillä on paljon ihania asioita.

thumb_DSC_1406_1024

Yksi sellainen putkahti elämääni viime lauantaina. Vähän synkähkön syksyn alkuun saatiin kunnolla auringonpaistetta, kun minusta tuli maailman suloisimman, terveen pikkupojan täti! En malta pysyä aloillani. En malta odottaa, että pääsen näkemään hänen kasvunsa. Nyt sairaalassa odotti vain suloiset kippuravarpaat ja pikkiriikkiset sormet. Sydäntäriipivän itkun kuulin jo puhelimen välityksellä. Olen niin onnellinen tuosta pienestä siskonpojasta, jonka elämässä haluan olla vahvasti läsnä. Viedä tämän myttyrän Lintsille, uimaan, jätskille, mitä ikinä. Ja pääsisimpä jo ostelemaan joululahjoja…

<3 Pakahdun rakkaudesta.

nimmari

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *