Tilaisin näitä juhatapioita, kiitos.

”Lisää tällaisia Juha Tapioita maailman naisille. Mistä näitä tulee?” Näin viestitti ystäväni Juha Tapion haastiksen kuultuaan. Ja pakko myöntää, mulla oli ihan sama fiilis haastattelun jälkeen.

Yritin kaivamalla kaivaa miehen julkisuuskuvasta säröjä, pahan pojan menneisyyttä, jotain viitteitä kaikesta siitä, mistä miehissä meitä on varoitettu. Ei löytynyt etukäteen, eikä kyllä tuon tunnin keskustelun jälkeenkään.

thumb_DSC_0219_1024
Ystävällinen, lempeä, ajatteleva, fiksu. Ehkä noilla sanoilla mä kuvailisin miestä. Eikä siinä mitään poikkeuksellista sinällään ole. Maailmahan on kilttejä poikia pullollaan. Mutta kun usein he ovat sitten niin kovin mitäänsanomattomia. Näin kai me ollaan totuttu ajattelemaan. Pahat pojat kiinnostavat. Ja sitten sellaiset, jotka ovat jotenkin rikki ja riekaleina. Saadaan sitten paijata heidät puhki, eikun siis ehjiksi. ”Ehkä juuri minä olen se, joka korjaa tuon ja muuttaa kaiken.” Useammin taitaa kuitenkin tulla rätti kasvoille ja ”Ehkä ei, sinäkään et korjaa häntä”.

Ihmisyydessä on jotain, mikä saa meidät kaikki toimimaan aika lailla samaan tapaan. Rakkausongelmat, sydänsurut, kaikki ne eniten haavoittavat ja riipivät asiat ovat universaaleita ja kaikille tuttuja. Ei kai rakkauslauluja oltaisi muuten tuollaista määrää kirjoitettu.

Siitä Juha Tapionkin laulut usein kertovat – rakkaudesta. Mutta jotenkin eri kulmasta, kuin riipivät erobiisit ja mahdottomasta rakkaudesta kertovat tarinat. Usein näissä on toivoa, valoa, kestävää onnea. Ai niin. Ja eihän Juha Tapiokaan tietenkään täydellinen ole. Mies tunnusti nimittäin, että laittaa rakkauden sanat biiseihinsä nimenomaan siksi, ettei aina saa sanottua kaikkea ääneen. Äsh, jotenkin liikkistä sekin, eikö?

”Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan”

”Anna minun nähdä sun kasvosi nähdä kuinka valosi loistaa
anna minun kuulla sun äänesi kuulla kuinka ilosi soi
anna sateen huuhtoa surusi anna tuulen helmoja nostaa
tänään on tullut sun päiväsi nyt on sinun vuorosi loistaa”

thumb_DSC_0209_1024Ja mitä tulee miehen kiltteyteen ja kunnollisuuteen, Juha Tapio tuntuu todella olevan molempia. Mutta mitäänsanomaton hän ei ole, eikä huomaamaton tai lämpimän maidon makuinen. Juu ei. Hän on mies, jonka saapuessa paikalle alkavat naisten jalat lyödä loukkua. Enkä mä ole vielä tähän päivään mennessä onnistunut selvittämään, mistä tuo joidenkin harvojen kantama karisma oikein on peräisin. Sen aistii, mutta sitä on mahdoton selittää.

Näitä herroja tarvitaan lisää. Lisää Juhatapioita Suomen naisille! Kunnollisia, ihania miehiä, joiden särmä tulee ihan jostain muualta kuin sisäisestä rikkinäisyydestä tai testosteroninkatkuisesta uhosta.

Tilaisin näitä siis pikalähetyksellä, kiitos!

Niin ja sen haastattelun pääset kuuntelemaan tästä. Sillä jos mun sanat ei vakuuttaneet sua miehen arvomaailmasta, niin ehkä hänen omat sanansa vakuuttavat. Ehdittiin jutella arjen ja artistiuden ristiriidoista, keikkailevan miehen arjesta ja arvoista. Ja sekin tuli selväksi, että Juha Tapio ei oikein koe brändinrakennusta omaksi jutukseen. Kuuntelehan nyt. Ota tunti aikaa itsellesi. Ja mielelläni mä kuulen myös, mitä mieltä olit tästä!

thumb_DSC_0212_1024

Keskiviikkoterkuin,

nimmari

ps. Tänään klo 13 Yle Puheella mun vieraana boss lady Maria Veitola! Kuuntelehan, jos on mahis!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *