Legendaarisen miehen seurassa

Ai ai. Mä muistan lapsuudesta Ruusun Ajan, puhuvan koiran ja Esko Ruususen, siis Jukka Puotilan. Muistan hänen imitaationsa ja monet, monet leffaroolit. Ja vaikka en koskaan ole katsonut jaksoakaan Kotikatua (!), enkä tunne Pertti Mäkimaata, mulle Jukka Puotila on elävä legenda.

thumb_DSC_0424_1024

Ja on hän sitä monelle muullekin. Puotila totesi yleisönsä olevan pitkälti samanikäisiä hänen kanssaan ja heidän ikään kuin vanhenneen yhdessä. Mä mietin, että kyllä mäkin olen tuota matkaa kulkenut, vaikka muutaman vuosikymmenen nuorempi olenkin. Hymy kuvissa kertonee, miten mielissäni olin tästä vierailusta. Puotila on kerran aiemmin käynyt mulla NRJ-aikoina vieraana ja hän teki jo silloin suuren vaikutuksen karismallaan ja olemuksellaan.

Nyt sain kuunnella Puotilan tarinoita kokonaisen tunnin ajan. Mielettömiä tarinoita hänellä riittääkin. Olen paraikaa lukemassa Taina Westin kirjoittamaa ”Tänä iltana Jukka Puotila” -kirjaa. Suunnitelmissa oli lukea pätkiä sieltä täältä, että saan taustatiedot kuosiin, mutta mulle tuli pakkomielle lukea myös kaikki hyppimäni kohdat. Kirja on ihan mainio ajankuvaus eri vuosikymmeniltä ja tietenkin Jukan tarina on aika lailla ainutlaatuinen.

Ja mitä tästä kaikesta jäi päällimäisenä mieleen? Miehen lämpö ja positiivisuus. Olen kuullut useammankin tyypin sanovan, että Jukalla on aina aikaa ihmisille ja hänella on taito saada ihminen tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi. Se pitää täysin paikkansa.

Kun sinulla on tunti aikaa vaikkapa viikonloppuna aamukahvia juodessa, kuuntele tämä.

thumb_DSC_0437_1024

Perjantaita! <3

nimmari

Ps. Ensi viikolla HUUTOkauppakeisari Palsanmäki!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *