Kreikan auringon alla

Kyllä ihminen lomaa tarvitsee. Se on selvä. Mä olenkin aika lailla jokotai-ihminen. Kun teen töitä, teen töitä täysillä. Sitten kun lomailen, en tee yhtään mitään. Siksi on aina yhtä jännittävää lähteä reissuun uuden ihmisen kanssa. Ja samaisesta syystä mä varoittelinkin Tiinaa kovasti etukäteen: ” Olethan varma, ettei sua haittaa, jos en tee siellä mitään? Siis ymmärrätköhän varmasti, etten tosiaan aio lomallani ahkeroida nähtävyyksien luona?” No hän oli varma ja ymmärsikin, ja meillä oli reissussa aivan älyttömän hauskaa. Välillä Tiina kävi sukeltelemassa ja mä makasin altaalla.

thumb_image00102_1024Oltiin siis viikko Rodoksella, ihan toooodella ihanassa Casa Cook Rhodes -hotellissa. Löysin tän aikanaan  Viiskulman Ullan blogista ja ihastuin kuviin ja fiilikseen. Joskus rakentaessaan etukäteen mielikuvia unelmalomasta, saattaa karu arki iskeä perillä kohteessa. Harvoin netin kuvat vastaavat todellisuutta. Kuvakulmat ovat vääristyneitä ja totuus kuvia ihmeellisempää. No nyt kävi toisin. Tämä todella oli sitä, mitä luvattiin.

Varattiin Tiinan kanssa reteästi sviitti. Kerrankos sitä lomaillaan. Noh, kaksi yrittäjänaista pääsee harvoin lomalle ja vaihtamaan vapaalle yhdessä. Päätettiin siis nauttia täysin rinnoin. Jos ihan totta puhutaan, tässä kävi niin, että mietittiin ja jaariteltiin niin kauan, että jäljellä oli tasan yksi ainokainen huone – tuo kyseinen sviitti. Ja koska olimme jo rakentaneet itsellemme pakkomielteen tähän hotlaan, oli vain todettava, että olemme tämän arvoisia. Casa Cook Rhodesin sviitti oli selvästi meitä varten!

thumb_image00051_1024

thumb_image00053_1024 thumb_image00058_1024Lomaan kuului ihan oikeasti vain ja ainoastaan löhöilyä. Olin päättänyt jo etukäteen, etten avaisi meiliäni viikon aikana – ja sen olin myös sanonut kaikille tuttaville etukäteen. Maailma saisi selviytyä viikon ilman minua. Ja hienosti siitä selviydyttiinkin. Olen kyllä jo aiemmin huomannut, että tarvitsen välillä, ehkä noin kerran viikossa oikeasti hetken hengähdyksen ja vapaan töistäni. Itse asiassa, voisin kirjoittaa siitä ja yrittäjyydestä ylipäätään vähän myöhemmin, mutta palataan nyt hetkeksi vielä lomaan.

Vastapainona meren ääreen rakennetuille rantahotelleille, tämä sijaitsi jokseenkin karujen vuoristomaisemien (tai ainakin pikkunyppylämäkisten) keskellä. Hämmentävää ehkä, mutta ihanan rauhoittavaa. Heti ekana päivänä uhosimme haikkauksella, ja saimme sen lopulta aikaiseksi sitten viimeisenä, kun ei ollut enää minkäänmoista mahdollisuutta keksiä tekosyytä tai tärkeämpää tekemistä. Tuo tärkeämpi tekeminen oli siis useimmiten altaalla makoilua, partsilla löhöilyä tai rantatuolissa lukemista. Ai että. Ja altaaseen pääsi siis pulahtamaan suoraan omalta partsilta. Tällaista luksusta en koskaan aiemmin ollutkaan kokenut.

Mä inspiroiduin myös hotellin sisustuksesta, joka oli maanläheistä, lämminhenkisen kotoisaa – kuitenkin hienostuneella tavalla, jotenkin skandinaavisen selkeää. Voi olla, että sisustushommat menevät siis Helsinkiin palattuani uuteen uskoon…

thumb_image00006_1024

thumb_image00078_1024

thumb_image00138_1024

thumb_image00012_1024

thumb_image00080_1024

thumb_image00082_1024Kaikista parasta ja tärkeintä lomalla on kuitenkin se, että saa todella ladattua akut ja tyhjennettyä mielen. Olin varoittanut tästäkin Tiinaa etukäteen. Vikojen viikkojen työtahti oli sen verran tiivis, että mulla saaattaisi mennä tovi, ennen kuin olisin lomamoodissa. No ei mennyt. Päinvastoin. Kun astuttiin lentokoneesta ulos ja se ihana lämmin tuulenvire hipaisi kasvoja, olin lomalla. Kahden päivän päästä en tainnut muistaa enää salasanojakaan. Täydellistä ja niin sallittua vastapainoa hulina-arkeen, josta kyllä nautin myös. Tykkään pitää itseni sopivan kiireisenä, kunhan vain tiedän, että aina välillä saan myös nollata kaiken.

Nyt on nollattu ja arki tuntuu taas houkuttelevalta. Täynnä energiaa taas hommien kimppuun! Ihanaa viikkoa!
nimmari

Biksut: Cubus.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *