Totuus gaalakuvien takaa

Pikkujoulut, gaalat, kinkerit, illanistujaiset, vuoden päättäjäiset, lopettajaiset, avajaiset. Nyt se sesonki on. On i-ha-naa, että vuoden pimeinpänä, loskaisinpana, sateisinpana, malatapaineisinpana aikana järjestetään kekkereitä ja pirskeitä. Saa hienostella, laittaa punaa huuliin ja lilaa luomiin. Saa kippistellä ja ottaa lasin skumppaa. Joka ikinen kerta mä kiroan etukäteen, kun vaatekaapissa ei ole mitään päällepantavaa. Viimeksi eilen taisin tuskastella, että vihaan tilaisuuksia, joihin pitää pukeutua. Se oli emävale. Mä rakastan tilaisuuksia, joihin saa pukeutua.

monasalminenphoto - tuijapolhem2017-0873Ei näitä meillä liikaa ole. Arkena kuljen harmaissa farkuissa, mustissa farkuissa, mustissa nahkahousuissa ja tummissa mekoissa. Jos oikein villiinnyn, puen päällenin tummansinistä, tai jos olen ihan irti, niin valkoista. Meikkaamiseen käytän aamuisin aikaa noin neljä minuuttia, eli glitterit ei paljon poskilla hohda.

Siksi musta on ihanaa tälläytyä. Kaikkein ihaninta se on kiireettömästi meikkaajan tuolin kautta, skumppalasi edessä. Rehellisyyden nimissä kerrottakoon (kuten ehkä arvasitkin), että näitä hetkiä ei kovin usein ole. Todellisuus on usein sitä, että juoksen kodin kautta nopeasti ja vaihdan hätäpäissäni ennalta valitsemani vaatteet (koska en mitenkään pysty tekemään vaatevalintoja kiireessä tai väsyneenä ahdistumatta). Laitan aina jytämusiikkia soimaan (minussa asuu pieni, tai välillä vähän isompikin jundepöndeäinen), ja tupsauttelen vähän aurinkopuuteria ja sudin huulikkaa, kuten Äiti Pehkonen huulipunaa kutsuu. Joskus voimieni tunnossa alan tehdä rajauksia, joista toinen onnistuu aina täydellisesti ja toinen päin helvettiä. Siinä sitten suditaan topsipuikkojen kanssa. Ja kyllä, kiroan tuolloin itseäni ääneen. Note to self: Kiireessä juuri mikään ei onnistu, ei varsinkaan silmärajaukset! Älä edes yritä! Kirkkaan punainen huulikka on paljon parempi ja varmempi vaihtis.

monasalminenphoto - tuijapolhem2017-0868

monasalminenphoto - tuijapolhem2017-0861-2Muutama viikko takaperin sain kunnian olla juontamassa Polhemin upeita 15vuotispaardeja tässä. Pukeuduin Zalandon prinsessamekkoon ja mua laitettiin tuntitolkulla kauniiksi. Tunteja siihen tarvittiinkin. Heräsin nimittäin aamulla aivan flunssan kourissa, silmät punaisena, nenä räkäisenä. Ensin Ylelle haastattelua tekemään, sieltä suoraa päätä tapahtumapaikalle ja nöyrä kaino pyyyntö, josko joku hakisi apteekista droppeja. Niitä tuli kassillinen, kuten myös jättiläismäinen pelastava smoothie, kun kaikessa kiireessä olin tietenkin unohtanut syödä. Luulen, että kukaan yleisöstä ei huomannut mun tautisuuttani. Karkasin tilaisuuden jälkeen suoraan kotiin ja jätin skumpan juomiset tällä kertaa terveiden harteille.

thumb_PA270704_1024

thumb_PA270711_1024Blog Awards -gaalaa ja kaikkia siellä palloilevia tuttuja odotin kuin kovasti. Pukeuduin ihanaan Twinsetin mekkoon, Sargossan kenkiin (juuri muita korkkareita en enää haluaisi käyttääkään) sekä upean suomalaisen Lovian korviksiin ja laukkuun. Tarkoitus oli saapua paikalle heti tilaisuuden alettua ystäväni kanssa. Sovimme kuitenkin nappaavamme drinkit yhdessä ennen tätä.

Otettiin sitten toiset ja kolmannetkin. Itseasiassa päätettiin tilata myös vähän jotain pientä syötävää. Lopulta saavuimme paikalle ilotulituksen pauhatessa palkintojenjaon päättymisen kunniaksi. Kuka yllättyi?

thumb_PA270718_1024

thumb_PA270728_1024

263_TBAF2017_2670-900x600

84_TBAF2017_1078-900x600

253_TBAF2017_2601-900x600

Ihanaa gaala-, kinkeri- ja pikkujoulukautta. Jos juhlia ei ole näköpiirissä, järjestä sellaset! Syytä ei tarvita!

nimmari

Kolme alinta kuvaa: A-lehdet Oy / Paula Virta ja Petri Mulari

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *