Kenestä tulee vihattu?

Lauri Tähkä ei purematta niele mun kuvausta heti haastattelun alkuun. Luettelemani litania titteleitä kuuluu: ” Lintubongari, seksisymboli, yksi Suomen rakastetuimmista ja ehkä vihatuimmista artisteista”, ja hän allekirjoittaa ainoastaan lintubongarin.

Seksikkyydestä ehdittiin vaihtaa pari sanaa. Ei tuolla iällä kuulemma enää voi kantaa seksisymbolin titteliä. Laurihan on 43. No todellakin voi. Musta tuntuu, että nekin naiset, jotka aiemmin eivät juuri Tähkästä perustaneet, alkoivat huokailla viimeistään syksyisen Vain Elämään jälkeen tämän perään. Herkkä, tunteellinen mies. Sellainen Laurista paljastui ohjelman myötä. Ja sitä hän tuntuu olevan. Ajattelevakin. Sitä se tekee, kun ei ole enää ihan parikymppinen pojankloppi. Toisaalta Tähkä on useasti haastatteluissa maininnut, ettei ole helppo tapaus laisin. No harva suuri artisti tai taiteilija kai on. Tai lopulta ylipäätään kukaan meistä. Olisi hauska tavata tyyppi, joka esittelisi itsensä helppona ihmisenä…

tuija_lauri_selfieMutta ei se seksikkyys ollut se suurin ongelma tässä, vaan tuo vihaaminen. Se, ettei Lauri enää koe olevansa Suomen vihatuin, missä hän on kyllä oikeassa. Elonkerjuun alkuaikoina ja vuosia sen jälkeenkin tuntui, että bändillä ja Laurilla oli paitsi ihan käsittämättömän uskollinen ja vahvatahtoinen fanikunta, niin myös hyvin voimakas porukka, joka vastusti häntä. Mikä siinä onkin, että ollakseen tosi suosittu on pakko kestää myös kamalaa kuraa. Harva haaleanlämpöinen, ketään ärsyttämätön tyyppi myöskään räjäyttää levymyyntejä. Ihmisyys on ihmeellistä, fanaattisuus vielä ihmeellisempää.

Sitä mä jäin pohtimaan, että miten Lauri on saanut karistettua harteiltaan vihatuimman viitan. Media nimittäin valitettavasti toimii vahvemmin ja vahvemmin niin, että kun merkki pienestäkään säröstä ilmenee, vaikkapa hyvin inhimillisestä sellaisesta, heitetään kandidaatti kaivoon ja nostetaan tikkaat äkkiä ylös. Sitten porukalla ympärille huutelemaan ja lällättelemään. Joku saattaa sylkäistäkin perään. Sellainen se meidän nykykulttuurin häpeäpaalu on. Esimerkit Teri Niitistä ja Kasmirista osuvat ja uppoavat tässä tapauksessa. Nimiä voisi luetella enemmänkin ja lisää tulee jatkuvasti. Homma ei suinkaan ole laskemaan päin. Päinvastoin. Välillä itsekin mietin, että voisiko mullekin käydä noin? Teenhän minäkin kaiken aikaa virheitä. Täällä nostetaan ja palvotaan ja naps, hetkenä minä hyvänsä media löytää syyn laittaa kurarallin käyntiin. Uhri kaivoon, avantoon tai montun pohjalle ja iso joukko kovaäänisiä huutelijoita taas paikalle.

tuija_lauri_areenaNäin se homma toimii ja varsinkin tästä näkökulmasta on kiinnostavaa, jos joku pystyy tuon kierteen katkaisemaan. Nousemaan sieltä herjatun puolelta taas ”koko kansan” ihmiseksi. Laurin kohdalla se ei ollut pelkkä tv-ohjelma. Osaisitko auttaa mua ja kertoa, mitä siinä tapahtui? Mitä siihen vaadittiin? Ehkä tarinat Tähkästä kahden teinityön yksinhuoltajana saivat osaltaan huutelijoita hiljenemään. Ehkä.

Esimerkillistä kuitenkin on se, että noustu on, oli keino mikä tahansa. Nyt se vihattu ja rakastettu onkin enää vain rakastettu. Miehen oman version tarinasta kuulet kokonaisuudessaan täältä.

Ai niin ja sanoinhan mä jo, että mies oli todellakin karismaattinen livenä. Allekirjoitan siis edelleen seksisymbolin arvonimen…

nimmari

Ps. Huomenna mun vieraaksi Yle Puheelle saapuu Suomen ehkä se kaikkein suosituin juontaja Mikko Leppilampi! Mä toivon, että saan raotettua Mikon teflonkuorta ihan himppasen klo 13 alkavassa lähetyksessä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *