Kaukaa näkee lähelle

Palataan vielä hetkeksi Krabin loman tunnelmiin. Sitähän sanotaan, että joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Ja joskus täytyy myös matkustaa maailman ääriin saadakseen aikaa niiden kaikkein läheisimpien kanssa. Tällä kertaa kohtalo puuttui peliin, kun ajattelin viettäväni viikon ihan yksikseni, vain omat ajatukset (ja muutama kirja) seuranani täällä Thaimaan Krabilla. Yksi parhaista ystävistäni sattui nimittäin tismalleen samaan kohteeseen tismalleen samaan aikaan tismalleen samoilla lennoilla. Ja tekisi mieleni sanoa, eikä tässä vielä kaikki.  Ystäväni sattuu nimittäin kaiken lisäksi asumaan Maltalla, eli näemme toisiamme ihan hävyttömän harvoin. Liian harvoin.

thumb_DSC08562_1024

thumb_DSC08549_1024

thumb_DSC08539_1024

thumb_DSC08565_1024

No selvästi kohtalo ajatteli meidän molempien tarvitsevan myös omaa aikaa, sillä majoituimme eri hotelleihin ja eri rannoille, mutta siis noin kahdeksan kilometrin päähän toisistamme. Ihan käsittämätöntä. Ja niin siistiä.

Henna sattui olemaan täällä matkabloginsa puolesta. Käyppä tsekkaamassa, jos et vielä ole tähän tutustunut. Ihania tarinoita ja hetkiä kaikkialta maailman ääristä. Vähän erilainen matkablogi, lupaan.

Niin ja tuossa ihan vieressä, parinsadan metrin päässä majoittuu ystäväpariskuntani, joka tosin tuli kohteeseen jo himpan aiemmin ja karkaa myös pois vähän etunenässä. On dinneröity ja vaihdettu toooodella pitkästä aikaa kuulumiset. Kun Suomessa ei ehdi, täällä on aikaa.

Löydettiin myös tuskallisten etsintöjen jälkeen tältä pikkiriikkiseltä, rauhalliselta Klong Muangin rannalta ravintola, joka tarjoilee skumppaa! Ei se ihan Möetiä ollut, mutta maistui! Mun hymy oli korvissa vielä tovin tuon jälkeenkin.

Ja mitä minä sitten olen muuten saanut viikon aikana aikaseksi? Ihan rehellisesti, en yhtään mitään. Päivät ovat koostuneet aamupalasta, altaalla makoilusta ja lueskelusta, hieronnoista (voiko niistä saada yliannostusta?) syömisestä ja pienistä kuntosalitreeneistä. Viimeinen saattaa kuulostaa lökölomaan kuulumattomalta, mutta minulle se on kiireisen syksyn jälkeen luksusta. Olen päässyt treenaamaan ihan liian vähän ja olen onnesta soikeana, kun viimein siihenkin on taas aikaa ja jaksamista!

thumb_DSC08554_1024

thumb_DSC08556_1024

thumb_DSC08570_1024

thumb_DSC08530_1024

thumb_DSC08529_1024

Ja aamiaisista sanottakoon, että ensialkuun pysyin hyvin ruodussa ja söin terveellisesti munakkaan ja hedelmiä. Hyvää ja ravitsevaa. Kunnes erehdyin maistamaan vohveleita Nutellan, maapähkinävoin, mansikka- ja vaniljasoossin kera! Mums mums mums. Ei ole paluuta. Mutta lomallahan tässä ollaan. Muutenkin olen estoitta tilannut ruokaa huonepalvelusta, jos siltä on tuntunut, nauttinut ravintolassa kaksi (tai viisi!) annosta ruokaa, jos nälkä on kurninut. Olen nauttinut paikallisten ystävällisestä palvelusta. Olen häpeilemättömästi pysynyt lähes koko loman 500 metrin säteellä hotellistani.

Poikkeuksena Mirvan suosituksesta kokelemani Sofitelin spa-hoitola. Kalliimpi tietenkin kuin nuo rannan thaihierontapaikat, mutta todellinen luksuselämys!

Olen nollannut totaalisesti syksyn, pimeyden ja töiden mukanaantuoman väsymyksen ja olen myös saanut rauhassa miettiä mennyttä ja tulevaa. Mitä kaikkea vuosi toi minulle mukanaan ja mitä kaikkea edessä näyttäisi olevan. Olen lukenut parikin opusta, jotka ovat haastaneet myös omia käsityksiä itsestä. Nimenomaan näin pienen välimatkan pääästä tuntuu hyvältä pohtia myös suhdetta itseensä. Kirjavinkkinä mainittakoon Kimmo Takasen ”Tunne lukkosi”. Aika heviä on, mutta ainakin mulle on toiminut omien ajatusmallien ja piintyneiden tapojen ravisuttajana.

thumb_DSC08574_1024

thumb_DSC08576_1024

thumb_DSC08578_1024

nimmari

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *