Kanki Kaikkonen

Viimein päästiin politiikan ihmisten kimppuun. Antti Kaikkonen oli uhri numero yksi. Piinapenkkiin siis. Noh, höpön löpön. Tietenkin kohtelin kansanedustajaamme ja koko kansan karhua yhtä suurella hellyydellä kuin jokaista vierastani, mutta pakko myöntää, että aiheet olivat tällä kertaa aika tiukat. Tässä talous- ja ylipäätään yhteistkuntatilanteessa vaikuttajien kanssa keskustelut ajautuvat väistämättäkin aika tuimiin aihealueisiin. Selvittelin mm. mitä viime vuosina olisi pitänyt tehdä toisin ja millaista ylipäätään on tällaisina aikoina olla vaikuttamisen ytimessä.

thumb_TUIJAJAANTTI2_1024

 

Kyllähän mua vähän jännitti myös kysyessä vuoden 1999 yhteenotosta Väyrysen kanssa. Ja huomasin omien suupielieni jännittyvän viivaksi vuosien takaisesta vaalirahakohusta ja Nuorisosäätiökeissistä kysyessäni. Kyllä Antin äänensävyn muuttuminen sai minutkin vähän vapisemaan. Näistä asioista ei ole vieläkään helppoa puhua. Eikä kovin helppoa ollut myöskään kuunnella.

Parasta minusta kuitenkin oli, että kysyessäni Antin perheestä ja Satu-vaimosta, nousi Kaikkosen kasvoille jatkuvasti ei ainoastaan vieno, vaan mairea hymy! Jopa miehen jutustellessa heidän kinastelustaan, pysyi muikean rakastunut ilme kasvoilla. Se myös kuului, mä lupaan.

Kuunteleppas hei haastis Areenasta täältä. Saat toivottavasti Antti Kaikkosesta jotain ihan uutta tän myötä. Niin ja porilaisille lähti erityisterveisiä. Ihmekansaa siellä! 😀

nimmari

ps. Ensi keskiviikkona mun vieraana on Reinin Antti. Aivan käsittämätön tarinankertoja, josta paljastui yhteisellä Huippujengin Perun reissulla myös aikamoinen innostuja. Viikon päästä lisää tästä! Can’t wait!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *