Joulun ihme

Minä rakastan joulua. Olen jostain syystä aina rakastanutkin. Uskoni jouluun on niin vahva, etten muista edelleenkään hetkeä, jolloin minulle paljastui, ettei pukkia ehkä olekaan. Sen sijaan muistan selvästi, miten jokaisena jouluaattona pukin käynnin jälkeen isi kiiruhti perään kameran kanssa ”ottamaan kuvaa poroista”. Hän myös palasi aina tyhjin käsin, kun ”ehtivät niin nopeasti lähteä” tai ”oli niin pimeää”. Kertaakaan en epäillyt, etteikö näin olisi ollutkin. Muistan joulun, jolloin rappukäytävässä kaksi pukkia törmäsi toisiinsa. Meiltä lähtenyt pukki ja yläkerrasta samaan aikaan poistunut. Edes silloin mieleeni ei tullut, että tässä saattaisi olla jotain hämärää. ”Joulun ihme”, minä ajattelin.

thumb_DSC06890_1024

thumb_DSC06901_1024

Meillä kävi pukki monta joulua vielä sittenkin, kun tiesin, että todellisuudessa noihin tamineisiin kätkeytyi Mauno-eno. Se oli hauskaa, hyväntahtoista leikkiä. Sitä se on edelleen, koko joulu.

Eihän tässä maailmaa muutaman joulun pyhän aikana pelasteta, mutta jos meillä on edes silloin tällöin syy muistaa tärkeimpiä ihmisiä (vaikka sitten pienessä kiireessä ja stressihiki otsalla) ja muistuttaa itsellemme lähimmäisenrakkaudesta, niin hyvä homma, sanon minä. Näitä juhlia saisi olla vähän useamminkin.

thumb_DSC06885_1024

Joku uskalsi mainita, että joulu olisi menossa ”pois muodista”. Että kaikki ovat siihen aikaan niin stressaantuneita, että joulun syvin merkitys kärsii. Höpöhöpö. Joulustressi on ihmisten omaa tuotosta. Painetta siitä, että kaiken pitäisi olla täydellistä tai jotenkin valmista. Minun jouluuni kuuluu suloinen koristeiden sekamelska. Mikään ei ole kovin tip top – ennemminkin tip tap. Joulusiivous jäi tänä vuonna tekemättä kokonaan. Kaappeihin ei ole kajottukaan, pölyt pyyhin, mutta lattianpesulle nyt vain ei löytynyt sopivaa rakosta. Ei ole haitannut joulunviettoa. Mahtava kuusemme on noin metrin korkuinen, harva kuin mikä ja Äiti Pehkosen mukaan poikkeuksellisen ruma yksilö. Minusta se on sympaattinen ja tuo mukavasti kuusen tuoksua kotiin. Torttuja tai pipareita en ole leiponut vielä kertaakaan, vaikka valmis taikina (jestas, miten helpolla nykyään pääsee) odottelee pakkasessa. Odotelkoon ensi jouluun.

Tästä kaikesta huolimatta tämä joulu tuntuu jos nyt ei täydelliseltä, niin ainakin älyttömän hyvältä. Se on juuri omiin resursseihini mitoitettu. Joululaulut ovat raikaneet ja joulukonvehteja olen syönyt ennätysmäärän (maha vähän pömpöttää, mutta aloitan terveellisen elämän sitten tammikuussa). Paketteja olen hankkinut pitkin vuotta, kuten aina. Nyt ne on kauniisti paketoitu ja juuri se on minusta yksi joulun kohokohtia. Nyhrätä ja askarrella viinilasin äärellä. Tuhertaa ja väkertää kauniiden korttien, tarrojen, narujen kanssa.

thumb_DSC06915_1024

thumb_DSC06916_1024

Jos kärsit viime hetken stressistä ja ahdistut viimeisistä päivistä ennen joulua, niin pari vinkkiä. Lempikauppani on Aleksille pystytetty Xmas Garage, josta olen tänäkin vuonna hakenut paitsi kasan ihania koristeita ja pakkaustarvikkeita (Sen lisäksi, että tämän vuoden joulupaperit olin ostanut jo ennen viime joulua. Löysin niin kauniita tähtikuvioisia papereita, että hamstrasin niitä vuoden.), myös liudan lahjoja ihmisille, joilla on jo kaikkea. Putiikki on auki 23.12. saakka, joten vielä ehdit ostoksille. Jos haluat antaa jotain muuta kuin tavaraa, lahjavinkkejä löytyy esimerkiksi täältä. Tai voit tehdä kuten ystäväni, joka antaa lahjoja pitkälle alkuvuoteen. Sitten kun jotain sopivaa löytyy. Ja ainahan voi ajatella, että joulu on kerran vuodessa vaan.

thumb_DSC06909_1024

thumb_DSC06935_1024

Toivottavasti saat relata ja nauttia. Kohta tämä on jo ohi.

Ihania viimeisiä päiviä ennen joulua!
nimmari

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *