Itävallan terveiset

Kotona ollaan taas. Home sweet home, kyllä se pätee tälläkin kertaa. Alpit ja Itävallan St. Anton jäi taakse ja paluu arkeen koitti. Minä, mäessä vain muutamia kertoja aiemmin hihhuloinut selviydyin hengissä ja taisin ohimennen oppiakin jotain. Jokaisesta rinteestä pääsin alas – suksilla. Haparoiden, mutta kuitenkin. Hauskaahan se oli, mutta kyllä naurussa oli pidättelemistä, kun näin ensimmäisen videon itsestäni. Mielikuvissani olin pujotellut rinnettä alas Palanderin lailla, halkonut tuulta suht varmoin ottein. Video paljasti totuuden ja se oli jotain ihan muuta kuin äsken kertomani. Julkaisukelvotonta kamaa, älä edes ajattele moista!

kyla

thumb_DSC07377_1024

me

kyltti

tuija

Minulle reissu oli ensikosketus Alppeihin ja Itävaltaan. Ensin mainittu kärsi lumen puutteesta, jälkimmäinen näytti parhaat puolensa. Mukana ollut ystäväpariskunta valitteli, että rinteet olivat heikommassa kunnossa kuin koskaan ja lunta aivan liian vähän. Minun menoanihan nuo eivät haitanneet, kun vertailukohta puuttui. Lapissa ja Tahkolla muutaman kerran lasketelleelle rinteet olivat kuin taivas ja lumen puutteen huomasi ainoastaan hisseillä näköaloja katsellessa. Itävaltalaiset olivat mielettömän ystävällisiä ja avuliaita, St. Antonin pikkukylä jotenkin heti viehättävän kodikas.

Shoppailut jäivät tällä reissulla piskuisiksi. Tuliasherkkuna mukaan lähti pullo kotikutoista mustaherukkalikööriä. Heräteostos, mutta ihastuin pieneen putiikkiin, joka oli täynnä (siis kirjaimellisesti) vieri vieressä nököttäviä liköörihanoja ja koko kaupasta tuli mieleen valtava sateenkaari. Kun ostajana sai vielä itse valita pullon ja liköörimäärän (vähimmillään 0,4 desiä, valtavimmillaan överikännit), oli konsepti mielestäni justiinsa sopiva.

juomaa

juomaaa

pulliot lahi

Ai niin. En minä tuon viikon aikana ehtinyt juuri muuta nähdä, kuin lähirinteet ja kyseisen Antonin pikkukylän. Joka päivä suunnittelin reissua lähikyliin, hiihtoretkiä, lenkkeilyä, vierailua paikalliseen kylpylään, vaikka mitä. Aina oli jotain tähdellisempää tekemistä. Välipäivät hurahtivat viinilasi kädessä ihania ruokia maistellen (ahmien) ja maha pömpöllään lepäillen. Parasta lomassa on se, että saa tehdä juuri niitä asioita, joita haluaa. Tai sitten olla tekemättä yhtään mitään. Hyvää teki. Tästä sopii aloittaa tammikuu. Terveellinen sellainen.
Tsemppiä ekaan, onneksi vähän vajaaseen viikkoon!

nimmari

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *