Kuinka kävi terveellisen tammikuun?

Onko muka jo maanantai? Mä leijailen vieläkin viikonlopun kakkupilvilinnoissa. Olin ystäväni 5kulman muikun kolmekymppisillä, ja jos en aiemmin ole paljastanut olevani paatunut, parantumaton herkkuhiiri, teen sen nyt. Söin maailman parasta ja kauneinta kakkua, enkä usko toipuvani tuosta koskaan. Jos ikunakuunapäivänä menen naimisiin, kakku (tai ehkä kakut, joita olen joskus radiossa läpistessäni uhonnut olevan kolmetoista) tilataan täältä! Kakkumuija on mulle ihan uusi tuttavuus, mutta lupaan että keksin ihan tosi pian jonkin syyn juhlaan, jotta pääsen tekemään tilaukseni. Tämä ei ollut sitten maksettu mainos. Ei ollut, vaikka saatoinkin nähdä viime yönä unta, miten Kakkumuija kurvasi luokseni valtavan kakkukasan kanssa ihan vain, jotta saisin maistella kaikkia mahdollisia makuja… Rakastan kakkuja! RAKASTAN!  Erityisesti, jos niissä on pätkissuklaamötöstä, minttusuklaamötöstä ja jotain muuta suklaasörsseliä sisällä. Ja jos täytettä on paljon. Ja jos koristekuorrutus on jotain ihan älyttömän hyvää sokeritöhnää.

thumb_DSC08150_1024

thumb_DSC08168_1024

Saatat muistaa projektini terveellisestä tammikuusta. Luojan kiitos, se on ohi nyt! Mulla meni aika hyvin. Itseasiassa lähes täydellisesti. Tarkoitus oli palauttaa itseni ruotuun treenien suhteen ja saada orastava höllömöllö mahasta väistymään. Sokeri, gluteeni ja alkoholi siis kieltolistalle, paitsi kerran viikossa. Ehdottomuus kun ei tee ihmiselle hyvää. Kerran viikossa, herkkupäivänä noista paheista saisi nauttia mielin määrin. Sekin sujui hyvin. Okei, Kultaisen Venlan jatkoissa saatoin ottaa yhden (yksitoista) skumpan liikaa. Ja viimeisenä viikonloppuna aloitin lauantain herkkupäivän jo perjantai-iltana, mutta vasta puolenyön jälkeen! Eli pidin lupaukseni!

thumb_DSC08178_1024

thumb_DSC08186_1024 thumb_DSC08221_1024

Ajattelin, että jatkan samalla linjalla eteenkin päin, mutta ilman pakkoa. Nyt kun katselen noita kakkukuvia ja huomaan kastelleeni koneen omalla kuolallani, päätin juuri, että ansaitsen tänään yhden laskiaspullan. Sitten mä ryhdistäydyn taas. Nimittäin, vaikka höllömöllö ei ole aivan poistunut, on se ainakin pienentynyt! Ihan takuulla on! Jos nostan kädet ylös peilin edessä, venyttelen oikein korkealle, on masuni kuin parikymppisellä. Ja älä huoli. En ole ulkonäkökriisin keskellä tai menettämässä otetta elämään. Todistaakseni tämän riennän nyt pullalle!

Pullalle siis! Ihanaa viikkoa!

nimmari

Ps. Tuo alimmassa kuvassa monalisamaisesti hymyilevä nainen on Aamukahvilla-Henriikka. Kun minä tänään lounastelun lomassa tuulettelin päättynyttä TT:tä (terveellinen tammikuu), hän ilmoitti omasta sokerilakostaan. Ilmeisesti höllömöllön määrä ystäväporukassamme on vakio.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *