Hetkiä

Viimeiseen viikkoon on mahtunut paljon ihania hetkiä ja onneksi ei niin paljon pettymyksiä, mutta niitäkin – kaikesta huolimatta. Eniten on ärsyttänyt, että tuo kaikkien pauhaama offline ei näytä onnistuvan multa ei sitten millään. Koska kyllähän minäkin innostuin somelakosta. Päätin, että kympiltä illalla sulkisin kännykkäni ja sometus saisi jäädä. Sillä tapaa halusin olla armollinen, että Netflix olisi sallittu. Sen katseleminen on lempihommaani iltaisin, vaikkei se tietenkään ole samalla tapaa sivistävää kuin vaikkapa kirjan lukeminen. Eikä valmista aivojani uneen samalla tapaa kuin rauhoittava kirjallisuus. Noh, molempia ehtii kyllä. Kohtuutta! Sitä mä kaipaan tässäkin.

Tein kuitenkin oman offline-lupauksen vain huomatakseni ilta toisensa jälkeen, että unohdan sen. Havahdun yhdeltätoista tai kahdeltatoista, että olenkin twiittaamassa, että tykkäilen instakuvista tai vastailen WhatsUpp -viesteihin. Joka kerta kiroan ja häpeä. Ei tästä tule mitään. Taidan silti yrittää vielä muutaman illan. Josko oppisin hitaasti mutta varmasti.

thumb_DSC09352_1024

thumb_DSC09340_1024

Viiikonloppua ilahdutti pikkuruinen Bianca, maailman sydämellisin ja huomionhakuisin kiinanharjakoira, joka saapui kyläilemään pariksi päiväksi. Koirakuume ei laantunut, vaikka tämä söpöläinen muistuttikin, mikä huoli ja vaiva koiran ostoa seuraisi. Ehkä sitten jonain päivänä… Siihen saakka toimin innokkaana hoitoapulaisena kaikille lähipiirin ötököille. Muistathan vielä maailman söpöimmän Cinnan?

thumb_DSC09223_1024

Jalat pysyvät tiukasti maan pinnalla. Viikon sisään on mahtunut niin ihania kuin kamaliakin kohtaamisia toimittajien ja median kanssa. Sen verran olen jo itseäni oppinut tuntemaan, etten turhan päiten mene googlettelemaan saati lueskelemaan juttuja itsestäni. Aina tasaisin väliajoin joku lähipiiristä muistuttaa, missä milloinkin on minua nähnyt. Tälle viikolle sattui useampikin ei-niin-miellyttävä tapaus. Kiroan hetken ja muistan sitten onneksi, millä asioilla lopulta on merkitystä. Samaan aikaan viikon ohjelmassa oli myös superkivat kuvaukset ja yliverto toimittaja, jolloin median kanssa puljaaminen on oikeinkin mukavaa. Meitä on moneen junaan, kaikilla aloilla. Ja kiitos kaikki aarteet, jotka olette laittaneet upeita palautteita niin Huippujengistä kuin Suomen Ihanimmista Häistä sun muista. Hymyilyttävät.

thumb_DSC09078_1024

thumb_DSC09067_1024

Ehkä parasta on päästä työkeikalle hotelliaamiaisen lanseeraukseen. Vähän kuin aamuradion aikoina. Jos tehtävänä on herätellä ihmiset hyväntuulisena uuteen päivään, ei homma voi olla kovinkaan kamala. Tässä bonuksena tuli vielä järjettömän hyvä aamiainen ja tietenkin buffasta seurannut ähky. Vasta myöhään iltapäivästä piti alkaa napostelemaan pikkunälkään. Ah, kiitos Oulun Radisson Blu. Ja Turku, täältä tullaan! Vaikka mä rakastankin vapaa-aikaa ja löllöttelyä, koen kuitenkin olevani parhaillani työn touhussa.

thumb_DSC09035_1024

Lasillinen shampanjaa kuolemanväsyneenä pitkän päivän jälkeen ystävän seurassa. Sopii ja toimii aina. Tämä uusittaneen pian. Kiitos tästäkin hetkestä.

Välillä on hyvä havahtua, miten paljon ihania asioita täällä lopulta onkaan. Kaiken sen työähkyn, stressin ja ähellyksen keskellä. Olo on #kiitollinen.

Pusuja, muruset!

nimmari

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *