Hei hei mitä kuuluu?

Vähän mustalta näytti viime viikko, jos rehellisiä ollaan. Rakastan lunta (siitä tulee jouluolo), mutta kyllä se minutkin tänä vuonna yllätti. Liukasta kuin jäähallissa ja minä tietenkin liikkeellä piikkikoroilla. Ei se mitään, nauratti lähinnä, mutta ehkä vaatetta olisi pitänyt laittaa päälle vähän enemmän. Pirulainen sentään. Ei mennyt kuin pari päivää ja olin kipeänä. Siis totaalisen kipeänä, sängyn pohjalla. Juuri ne vapaapäivät, jotka mun piti käyttää fiilistellen joulua, koristellen kämppää, ostellen lahjoja. Nyt käytin ne maaten ja niistäen. Ja okei, pidin myös faecbookkirppistä. Ne saakelin ryhmät oli viedä mun järjen mennessään (av, yv, peruutus, vouhotus, säätö, sovitus, vaihto…), mutta on niin helpottavaa luopua turhasta tavarasta ja saada kaappeihin tilaa. Taputtelen vieläkin itseäni päälaelle, että raaskin luopua ja tehdä tilaa uudelle. Komerosta löytyi yllättävän paljon ah-niin-ihania, mutta mulle totaalisen sopimattomia vaatteita.

TuijaPehkonen_meikkiGFS2016_4

Siitä kun luulin herääväni jo vähän terveempään aamuun, heräsinkin mustaakin mustempaan päivään. Voi Trytky sentään ja Jenkkien vouhkaus! Harvoin otan poliittisesti kantaa, mutta tämä sai mut todella surulliseksi.

Tautikin hermostui ja olen edelleen puolikuntoinen räkänokka. Ei treeniä minulle, ei vieläkään. Inkivääri-sitruuna-hunajajuomaa olen juonut varmaan sankollisen. Ja äiti suositteli ostamaan sinkkisuihketta, joka maistuu myrkyltä. Pitäisi kuulemma tehota. Ne ei tehonnut sekään.

Viikonloppu sentään sujui hienommissa merkeissä, kun siskon vauva sai nimen ristiäisissään. Hänestä tuli Atte! Mun suosikkipoika ja lellipoika. Mä pystyin piilottamaan liikutuksen kyyneleet nuhanenäni liinojen alle. Paikalla oli mummoa, ukkia, koiraa, kummia, sisaria, sun muita. Ei varmaan tarvinne sanoa, että perhe on paitsi paras – myös pahin. Isänpäivää vietettiin siis tänä vuonna parin isän ja todella reilunkokoisen muun poppoon voimin. Atte taisi olla ainoa, joka otti rennosti. Se jäbä on kaikista pienin, mutta ihan päällikkö. Pyörittää koko huushollia pikkurillin napsautuksella. Välillä musta tuntuu, että hän ymmärtääkin paljon enemmän kuin näyttää meille. Naureskelee mielessään, että siinä ne taas hyppivät sinne ja tänne, menevät karhukävelyllä ympäri asuntoa ja lässyttävät minkä ehtivät. Ja niinhän me teemmekin. Ihan mitä tahansa tuon pikkiriikkisen nyytin vuoksi.

Onnea kaikki maailman isät, wannabe-isät, isäpuolet, ukit, papat, kaikki! Olisin napannut omasta iskästäni selfien, mutta hän kieltäytyi nykyajan vouhotuksista. Semmonen se on eikä muuksi muutu. <3

Juuri nyt matkaan muuten tyytyväisenä Tampereelta kohti Helsinkiä. Ihana, rauhallinen sunnuntai-ilta tiedossa ihan omassa seurassa.

nimmari

Kuva Tarun ottama.

Kommentit
  1. 1

    Meri sanoo

    Atte on kiva koska se on myös poikaystäväni nimi ikävä tuo flunssa, silloin kyllä tuntuu ettei se lähde pois millään muuten kuin ajan kanssa. Tsemppiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *