Totuus gaalakuvien takaa

Pikkujoulut, gaalat, kinkerit, illanistujaiset, vuoden päättäjäiset, lopettajaiset, avajaiset. Nyt se sesonki on. On i-ha-naa, että vuoden pimeinpänä, loskaisinpana, sateisinpana, malatapaineisinpana aikana järjestetään kekkereitä ja pirskeitä. Saa hienostella, laittaa punaa huuliin ja lilaa luomiin. Saa kippistellä ja ottaa lasin skumppaa. Joka ikinen kerta mä kiroan etukäteen, kun vaatekaapissa ei ole mitään päällepantavaa. Viimeksi eilen taisin tuskastella, että vihaan tilaisuuksia, joihin pitää pukeutua. Se oli emävale. Mä rakastan tilaisuuksia, joihin saa pukeutua.

monasalminenphoto - tuijapolhem2017-0873Ei näitä meillä liikaa ole. Arkena kuljen harmaissa farkuissa, mustissa farkuissa, mustissa nahkahousuissa ja tummissa mekoissa. Jos oikein villiinnyn, puen päällenin tummansinistä, tai jos olen ihan irti, niin valkoista. Meikkaamiseen käytän aamuisin aikaa noin neljä minuuttia, eli glitterit ei paljon poskilla hohda.

Siksi musta on ihanaa tälläytyä. Kaikkein ihaninta se on kiireettömästi meikkaajan tuolin kautta, skumppalasi edessä. Rehellisyyden nimissä kerrottakoon (kuten ehkä arvasitkin), että näitä hetkiä ei kovin usein ole. Todellisuus on usein sitä, että juoksen kodin kautta nopeasti ja vaihdan hätäpäissäni ennalta valitsemani vaatteet (koska en mitenkään pysty tekemään vaatevalintoja kiireessä tai väsyneenä ahdistumatta). Laitan aina jytämusiikkia soimaan (minussa asuu pieni, tai välillä vähän isompikin jundepöndeäinen), ja tupsauttelen vähän aurinkopuuteria ja sudin huulikkaa, kuten Äiti Pehkonen huulipunaa kutsuu. Joskus voimieni tunnossa alan tehdä rajauksia, joista toinen onnistuu aina täydellisesti ja toinen päin helvettiä. Siinä sitten suditaan topsipuikkojen kanssa. Ja kyllä, kiroan tuolloin itseäni ääneen. Note to self: Kiireessä juuri mikään ei onnistu, ei varsinkaan silmärajaukset! Älä edes yritä! Kirkkaan punainen huulikka on paljon parempi ja varmempi vaihtis.

monasalminenphoto - tuijapolhem2017-0868

monasalminenphoto - tuijapolhem2017-0861-2Muutama viikko takaperin sain kunnian olla juontamassa Polhemin upeita 15vuotispaardeja tässä. Pukeuduin Zalandon prinsessamekkoon ja mua laitettiin tuntitolkulla kauniiksi. Tunteja siihen tarvittiinkin. Heräsin nimittäin aamulla aivan flunssan kourissa, silmät punaisena, nenä räkäisenä. Ensin Ylelle haastattelua tekemään, sieltä suoraa päätä tapahtumapaikalle ja nöyrä kaino pyyyntö, josko joku hakisi apteekista droppeja. Niitä tuli kassillinen, kuten myös jättiläismäinen pelastava smoothie, kun kaikessa kiireessä olin tietenkin unohtanut syödä. Luulen, että kukaan yleisöstä ei huomannut mun tautisuuttani. Karkasin tilaisuuden jälkeen suoraan kotiin ja jätin skumpan juomiset tällä kertaa terveiden harteille.

thumb_PA270704_1024

thumb_PA270711_1024Blog Awards -gaalaa ja kaikkia siellä palloilevia tuttuja odotin kuin kovasti. Pukeuduin ihanaan Twinsetin mekkoon, Sargossan kenkiin (juuri muita korkkareita en enää haluaisi käyttääkään) sekä upean suomalaisen Lovian korviksiin ja laukkuun. Tarkoitus oli saapua paikalle heti tilaisuuden alettua ystäväni kanssa. Sovimme kuitenkin nappaavamme drinkit yhdessä ennen tätä.

Otettiin sitten toiset ja kolmannetkin. Itseasiassa päätettiin tilata myös vähän jotain pientä syötävää. Lopulta saavuimme paikalle ilotulituksen pauhatessa palkintojenjaon päättymisen kunniaksi. Kuka yllättyi?

thumb_PA270718_1024

thumb_PA270728_1024

263_TBAF2017_2670-900x600

84_TBAF2017_1078-900x600

253_TBAF2017_2601-900x600

Ihanaa gaala-, kinkeri- ja pikkujoulukautta. Jos juhlia ei ole näköpiirissä, järjestä sellaset! Syytä ei tarvita!

nimmari

Kolme alinta kuvaa: A-lehdet Oy / Paula Virta ja Petri Mulari

Toteutan haaveeni ja lähden kauas pois!

Muistatko, kun vähän aikaa sitten kirjoitin unelmista ja rohkeudesta? Siitä, että mullakin on noussut ajatus yhden pikkiriikkisen unelman totetuttamisesta? Nyt mä aion sen toteuttaa.

Mä päätin, että olen ansainnut ja tarvitsen kunnon loman alkuvuonna ja varasin vihdoin ja viimein lentoliput Australiaan! Nyt pääsen viimein totetuttamaan sen vuosia mielessä pyörineen haaveen! Ai että. Enpysyaloillani! Reppu selkään ja menoksi. Tai noh, siskoni räjähti nauramaan, kun kysyin, onko mun pakko lähteä matkalle repun kanssa. Että mitä jos kuitenkin ottaisin sellaisen perässä vedettävän matkalaukun, joka on varustettu niillä kätevillä rullilla. Katellaan nyt. En ole tehnyt vielä valintaa.

Tuija-1117-12Ajatus on pyörinyt mulla vuosikaudet päässä. Eihän koskaan kuitenkaan ole riittävästi ylimääräistä aikaa tai rahaa. Aina on jotain muita juttuja ja kalenterikin täynnä.
”Olisi niin ihanaa, mut en mä nyt voi.”
”Sitten joskus teen sen kyllä.”
”Sitku…”

Eräänä kauniina sunnuntaiaamuna mulle kuitenkin tuli sellanen hassu ajatus päähän, että tässä tämä mun elämä nyt on. Että se on just nyt, eikä milloinkaan muulloin. Eilinen meni jo, eikä huomisesta ole tietoa. Että ei tule sellaista päivää, että joku ojentaa mulle tukon rahaa ja ehdottaa pitämään ylimääräisen loman ja lähtemään maailman ääriin vähän rauhoittumaan ja nauttimaan. Eikä kukaan muu voi tehdä tätä matkaa mun puolesta. Että jos mä haluan mennä, mun on ensin päätettävä, sitten tehtävä ja toteuttava se reissu. Ja ehkä olisi parempi ennemmin kuin myöhemmin. Kun ei tästä elämästä tosiaan koskaan tiedä.

Tuija-1117-17

Tuija-1117-15Mulla ei ole haisun haisua, minne tarkemmin ottaen suuntaan tai mitä ylipäätään haluan reissussa nähdä. Lennän Sydneyhin. Sen verran on tiedossa nyt. Ja että aion viipyä melkein viisi viikkoa. Kun kerroin aiemmin, että mulla oli Jenkkien kokoinen aukko sivistyksessä, niin Aussien paikalla taitaa olla vähän samanmoinen. Tai no, tää on sitäkin suurempi. Että kyllä tässä ainakin samalla jotain oppii.

Mä haluan nähdä kenguruita ja ne upeat rannat, sen ainutlaatuisen luonnon ylipäätään. Koalakin olisi kiva ylläri. Ja jos vakavasti puhutaan, niin toivon, että löytäsin elämääni ihania ajatuksia tuolta reissulta. En ole koskaan ollut niin kauan pois kotoa. Miltäköhän se tuntuu? Millainen maailma siellä oikein on? Miltä asiat näyttävät ja tuntuvat pienen etäisyyden päästä? Keitä tyyppejä ja mitä asioita mä kaipaan lähelleni? Uskallanko tutustua uusiin ihmisiin? Mitä jos en haluakaan enää palata?

Tuija-1117-13

Tuija-1117-11Haluan aikaa kirjoittamiselle. Rakastan kirjoittamista ja jotenkin se selkeyttää ajatuksia. Mähän kirjoitan todo-listojen, blogin ja paperikalenterin lisäksi ihan vain niitä näitä. Usein yön pimeinä tunteina.

Saisinkohan mä tuotua myös pienen palan rentoutta mukanani? Ei muuten ole mikään peace-of-cake tällaiselle mun kaltaiselle stressierkille. Mutta kun tämä syksy on ollut hyvä harjoitus vähän rennompaan mieleen. Nyt kun olen jo onnistunut ottamaan vauvanaskeleita, niin tarjoaisikohan Aussit muutaman babystepin lisää? Toivottavasti. Jotenkin mä toivon, että oppisin luottamaan elämään ja itseeni vähän enemmän, vaikken ihan satavarmasti kaikkia tulevaisuuden suuntia tietäisikään tai niitä osaisi ennustaa.

Enkä mä mitään äärimmäistä joogaretriittiä kaipaa tai uutta suuntaa elämälleni. Haluan vain nähdä, mitä ajatuksia reissu, lähteminen ja poissa oleminen mussa herättää. Sanonta siitä kauaksi menemisestä ja lähelle näkemisestä ei ole aivan tuulesta temmattu.

Jos totta puhutaan, haluan mä myös ihan vain maata auringossa miettimättä yhtään mitään, lukea kirjoja, nukkua pitkään, syödä hyvin. Eikä mua varsinaisesti haittaisi tulla takaisin sopivan hehkuvaksi päivettyneenä.

Tuija-1117-14Nyt liput on varattu. Tämä on sanottu ääneen. Nyt voi vain odottaa, ja tehdä pienenpieniä matkasuunnitelmia. Ihmiset ympärillä on olleet niin auttavaisia ja ihania. Puolitututkin ovat antaneet vinkkejään ja moni on tarjonnut yösijaa. Nyt just tuntuu, että halkean ilosta.

nimmari

Mun superihana uusi mekko, jonka helmat heilahtelevat just sopivasti: Hálo
Kengät: La Matta
Kuvat: Karkki / Valoon Photography

Mikä viikko – mun hulinat kuvina

Aikamoinen hulinaviikko takana. Siitä selvittiin onneksi hengissä. Jotain kummaa tässä marras-joulukuussa on. Kalenteri pätkähtää aina täyteen juuri, kun olet ehtinyt miettiä, että eikö se puhelin enää soikaan. Ehkä yritykset huomaavat, että sen vuoden budjetissa on tyhjää ja päättävätkin klousata kaikkia roikkumaan jääneitä diilejä. Tai sitten vain kaikki haluavat saada maailman valmiiksi ennen joulua ja vuodenvaihdetta.

23514781_10156742871602542_736817289_oKatselin puhelimen kuvia ja mua nauratti, millainen viime viikko oikein olikaan. Kuvasaldo näyttää hyvin sitä arkea, jossa elän. Yhtenä päivänä siellä, toisena täällä. Media-alan sekatyöläisenä pienet ja isommat projektit muuttuvat mun arjessa suloiseksi sekamelskaksi. Okei tuo oli vale, ja mukana oli pientä blogikoreutta. Se sekamelska ei läheskään aina ole niin älyttömän suloinen. Välillä Usein se on kaukana siitä.

Viime viikolla tein töitä puolille öin melkein jokaisena iltana. No tietäähän sen herkkäunisena, kuinka siinä oikein käy. Ei nukuta nimittäin senkään jälkeen, ei sitten yhtään. Kierin ja pyörin sängyssäni ja kirosin heikkoja unenlahjojani. Tuottajani Hansku Yleltä on sanonut, että hän voi nukahtaa jopa kesken lauseen. Ottaisin tuon taidon niin mieluusti itselleni.

Perjantai-illalla, tai oikeammin yöllä Nenäpäivä-lähetyksen ja parin drinksun jälkeen kotiin kömpiessä päätin, että huomenna nukun niin pitkään kuin nukuttaa. Arvaas moneltako heräsin? Vartin yli yksi seuraavana päivänä. Teki niin hyvää. Ja kun katsoin ulos ikkunasta, en tiennyt nauraako vai itkeä. Vettä ropisi taivaan täydeltä ja päivä oli synkkä kuin mikä. Päätin uhrata sen siis totaalisesti rästitöille. Istuin yökkärissä, naputtelin konetta, kirjoitin blogitekstejä, luin läpi sopimustekstejä, suunnittelin tulevaa Luusuaniemen Antin haastattelua, kävin läpi sähköpostin (ei-niin-suloista) kaaossekamelskaa ja hoidin kirjanpitoa.

Inspiroiduin muuten tähän tekstiin Saran puhelinkuvapostauksista. Tosin mun kuvat ei ole ihan niin justiinsa kuin Saran ottamat. Mun kuvat on aina jotenkin vähän sinnepäin. Pikkasen keltasia, vähän vinossa, liian tummia tai sormi pikkiriikkisen linssin edessä. Sopivat emännälleen, kun enpä mä itsekään ole aina ihan vimosen päälle. 🙂

Maanantai kului kotona flunssaisena. Käräytin köyhät ritarit, mutta onneksi dinneri Martan kanssa Clarionin Kitchen and Tablessa pelasti päivän.

23516405_10156742871467542_609963110_o

23514660_10156742871527542_1643939563_oTiistaina herätyskello soi 6.00, mikä on mulle hitaalle herääjälle ja surkealle aamuihmiselle melkein keskiyö. Maikkarin pressiä juontamaan meikkituolin kautta Uusivuoren Ilen kanssa. Kevään (kuuman) palomiesohjelman herrat kaappasivat mut myös syliinsä. En valittanut. Punastuin.

23516242_10156742871477542_8957691_o

23555089_10156742871547542_666589435_o

23516096_10156742871647542_979462804_oKeskiviikko on radiopäivä. Mun lempipäivä! Ja pitkän metsästyksen jälkeen sain Apocalyptican Eicca Toppisen vieraakseni. Hän on huima ja huikea ja ihan sairaan kiireinen, joten olen erityisen otettu, että Eicca halusi uhrata aikaansa tälle haastikselle. Täältä se löytyy. 

23516003_10156742873877542_667774931_oKeskiviikkona nautiskeltiin myös upeista vähän paremman väen himakotibileistä Ranskan suurlähetystössä Bollingerin kutsumina. Ihana ilta hyvän ystävän kanssa, ja mammiksella oleva ystäväkin vaikutti tyytyväiseltä. Ilta venähti puolille öin, mutta saatiinhan ainakin kuulumiset vaihdettua. Kuka nyt tällaisista kemuista kieltäytyisi? Tuo joulukuusi muuten… #christmasgoals

23516201_10156742871677542_542190866_o

23555060_10156742874757542_1427705720_oPerjantaipäivä ja -ilta hurahti hyvällä asialla, kun sain olla mukana juontamassa Nenäpäivää. Päivystin nimenomaan täällä Helsingin päädyssä puhelinpaneelissa, josta suoraan lähetykseen napattiin kuulumisia tunnetuilta puhelinlahjoituksiin vastaajilta. Joulupukki oli messissä, samoin Pekka Haavisto, Susanna Laine, Jussi Vatanen ja pitkä liuta muita tunnettuja nimiä. Hyvän asian puolesta uurastettiin ja hymyilytti koko viikonlopun tän jäljiltä. 

23547180_10156742871687542_2033515749_o

23514860_10156742871617542_1979507601_o

23557915_10156742871577542_1605403167_oTästä on hyvä startata uuteen viikkoon. Tällä viikolla alkavat myös ensi keväällä Maikkarilla nähtävän, uuden Kenen kotona – ohjelman kuvaukset! Sarjaan haetaan muuten vielä mukaan muutamaa persoonallista kotia, joten jos olet sisustusfriikki, keräilijä tai sulla on muuten kiinnostava, ehkä ihastuttavakin koti, niin käypä ilmoittautumassa mukaan Maikkarin sivuilla. Ehkä pian nähdään!

nimmari