Heippa Suomi!

Heippa hetkeksi Suomi. Mä lähden nyt reissuun. En oo koskaan ollut näin kauan poissa ja mua jännittää. Olen kuitenkin toteuttamassa yhtä isoa unelmaani ja olen innosta piukeana ja onnesta soikeana. Otan nyt lentsikassa heti skumppaa ja kippistää tulevalle reissulleni. Seuraavat 5 viikkoa mä vietän Australiassa!

27018301_10156957617557542_1654392118_oMua jännittää eniten hämähäkit, käärmeet, skorpionit ja muut vaaralliset öllimöllit ja tietenkin se, saanko aussiaksentista mitään selvää. Vähemmän jännittäviä asioita taas on aika pitkä lista ja tuolle listalle kuuluu mm. huoli siitä, miten osaan grillata reissussa (tuntuu, että aussit grillaavat kaikkialla), enhän pala ja mistä löydän hetimiten pre-paid-liittymän. Jännittää myös, imaiseeko ensimmäinen pankkiautomaatti mun kortin, kuinka monta kertaa eksyn Sydneyssä ja miten mä löydän Brisbanen lentoasemalta sen oikean bussipysäkin.

Tietenkin mä mietin myös, varasinko liian monta langattoman netin ulottumattomissa olevaa yömestaa, oliko typerää jättää loppureissun majoitus ja lennot kokonaan varaamatta, unohdinko ottaa jonkin tärkeän rokotuksen ja mitä mä teen, jos mulle tulee reissussa ihan karmea ripuli.

26937818_10156948286857542_531061013_oEniten mun päässä kuitenkin pyörii se jännittävän kutkuttava odotus, että mitä tuleva kuukausi tuo tullessaan. En melkein malttaisi odottaa, millaisia ajatuksia mussa herää ja mitä juttuja ja keitä ihmisiä mä siellä reissussa mietin. Tuntuu jo nyt etukäteen huojentavalta saada elämän isot palikat järjestykseen. Mä tiedän kokemuksesta, että kaukaa näkee lähelle (ja kaikki muut vanhat, kuluneet ja niin paikkaansapitävät kliseet). Tiedän myös, että asiat järjestyvät välimatkan päästä paikoilleen ihan itsestään.

Sitä mä taas en tiedä, että miltä tuntuu olla noin kauan pois ja itsekseen. Ihan mahtavaa saada pian tietää itsestään jotain ihan uutta!

En oikein osaa luvata, päivitänkö reissustani blogia vai en. En tiedä, kirjoitanko, luenko vai möllötänkö rannalla. En tiedä, menenkö sukelluskurssille tai lähdenkö luonnopuistoon, mutta tiedän että aion tehdä juuri niitä asioita, joita mieli tekee. Tai olla tekemättä yhtään mitään, jos se tuntuu paremmalta ajatukselta. Sen mä lupaan, että tulen leijailemaan raportoimaan somessa reissusta. Instasta mut löytää @tuijapehkonen.

27016985_10156948299797542_332995918_oHuih! Pidäthän mulle peukkuja!

nimmari

Älä ihmettele yksin matkustavaa!

Älä mene ihmettelemään yksin reissuun lähdössä olevalta tämän valintaa matkata yksin. Älä päivittele, älä tee siitä numeroa, älä ainakaan kauhistele. Älä kysele ”miksi”. Älä kerro, kuinka sinusta ei koskaan olisi moiseen tai avaudu, miten et itse lainkaan viihdy yksin. Älä pyörittele silmiäsi tai ryhdy kertomaan kauhutarinaa luottokorttisi varastamisesta Etelä-Arfikassa. Äläkä nyt hyvä ihminen sano, ettet ymmmärä, mitä järkeä yksin reissaamisessa on.

thumb_P1141438_1024Mä olen kuullut nämä kaikki. Monta monituista kertaa ja osan näistä pariin, kolmeenkin(kymmeneen) otteeseen. Vielä reissussa ja sieltä palattuani tulen varmasti törmäämään ihmettelyihin. Ja joka ikinen kerta nuo kommentit tuntuvat yhtä tökeröiltä ja antavat kyselijästään röyhkeän kuvan. Hetkittäin ne saattavat jopa loukata. Väitän nimittäin, että siinä vaiheessa kun selität seitsemättätoista kertaa samaa tarinaa oman tilan tarpeesta, seikkailunhalusta tai uusista kokemuksista, alat itsekin vähän epäillä niiden mielekkyttä.

Sanotaan tämä nyt kuitenkin vielä kertaalleen ja selkokielellä. Nappasin tuosta vähän rautalankaakin, niin tulee viesti varmasti selväksi.

thumb_P1141437_1024

thumb_P1141436_1024Oli ihan oma valintani lähteä reissuun yksin. Tämä on ollut pitkäaikainen haaveeni, jonka haluan toteuttaa nimenomaan itseni kanssa. Odotan innolla omaa aikaa ja kaikkia niitä ajatuksia, joita yksinolo nostaa pintaan. Viihdyn ihmisten kanssa, rakastan ystäviäni ja läheisiäni ja musta on ihanaa jakaa heidän kanssa asioita. Välillä kuitenkin haluan nollata kierroksia ja olla ihan oman onneni nojassa. Lisäksi mä viihdyn yksin.

Rakastan työtäni. Se on supersosiaalista. Olen kaiken aikaa kiinnostunut tapaamistani ihmisistä ja heidän tarinoistaan. Se antaa mulle älyttömän paljon. Tuntuu kuitenkin kivalta, että hetkeen mun ei tarvitse olla kiinnostunut kenestäkään tai kenenkään tarinasta.

Mulla on ollut hurja vuosi ja tuntuu hyvältä lähteä selvittelemään ajatuksia toiselle puolen maailmaa. On kiva nähdä, että pärjään ja selviän. Moni on päivitellyt (huokaissut) tämän olevan kovin rohkeaa. Tekisi mieleni mutista, että yksin olemisessa ei pitäisi olla mitään sen kummemmin rohkeaa, mutta tyydyn toteamaan, että olen mielelläni rohkea.

Ja ei, mua ei ahdista tai kauhistuta tuleva reissu. Odotan sitä innolla. Mutta tietenkin mua jännittää. Välillä herään jopa öisin miettimään tulevaa matkaani. Juuri siitä syystä mä en halua kuulla enempää ihmettelyä siitä, miksi ihmeessä haluan viettää niiiiiiin kamalan pitkän ajan oman onneni nojassa. Sitä paitsi, eikös me kaikki olla täällä lopulta kuitenkin yksin? Tullaan yksin ja lähdetään yksin. Siinä välissä tekisi itse kullekin ihan hyvää opetella olemaan ja viihtymään itsensä kanssa.

thumb_P1141440_1024Tiedän kuitenkin myös paljon ihmisiä, jotka matkustavat yksin eri syistä kuin minä. He matkustavat siksi, ettei sopivaa seuraa ole tarjolla. Kukaan heidän läheltään ei halua tai voi lähteä reissuun heidän kanssaan. Aikataulut eivät natsaa, talous ei anna periksi. Tai vielä ikävämpää, heillä ei ole ihmisiä, joiden kanssa reissata.

Tiedän ihmisiä, jotka matkustavat yksin paetakseen, selviytyäkseen tai todistaakseen maailmalle jotain. Tiedän monia ihmisiä, jotka eivät ikunakuuna päivänä olisi halunneet olla yksinreissaavia tyyppejä, mutta jotka ajautuivat siihen syystä tai toisesta. Läheskään aina kyse ei ole ollut omasta valinnasta.

Ja siinä vaiheessa, kun yrität ensin vakuuttaa itsesi ja sitten vielä ympärilläsi olevat ihmettelijät yksin reissaamisen nautinnollisuudesta, saattaa pinna alkaa kiristyä joustavammassakin päässä. Ainakin oma usko siihen maailman upeimpaan matkaan voi himppasen horjua. Vai kuka meistä haluaisi todistella muille, että itsekseen on tosiaan niin kivaa reissata, että maksat ihan mielelläsi kahden hengen hinnan omasta majoituksestasi ja otat silti vastaan sen hotellin paskimman ja pienimmän huoneen. Ja että kaikki ne illallisella saamasi katseet johtuivat tietenkin kateudesta ja ihastuksesta, eivätkä suinkaan ihmetyksestä ja säälistä. Ja että oli ihan vain sattumaa, että tänään yhteensä kolme tarjoilijaa kävi varmistamassa, syötkö todella ihan yksin.

thumb_P1141442_1024Seuraavan kerran, kun meinaat ihmetellä jonkun tutun tai tutuntutun valintaa matkata yksin, älä ihmettele ja tee itsestäsi idioottia. Voit ennemmin vaikka sanoa, miten magee juttu on, että tämä tyyppi pääsee reissuun ja tai kertoa, että olet itsekin haaveillut yksinmatkustamisesta. Voit myös ihan vain kysyä hänen matkasuunnitelmaansa ja kohdella häntä samaan tapaan kuin ihmistä, joka matkustaa kumppaninsa tai ystäviensä kanssa.

Ja kaiken sen ihmettelyyn aiemmin käyttämäsi energian voit laittaa vaikkapa sen miettimiseen, miten ihmeessä sä et ole koskaan matkustanut vain ja ainostaan itsesi kanssa ja mikä kumma sua siinä pelottaa.

Cheers ja love ja mitänäitänyton.

nimmari

Ei täällä hymyilytä edes sisulla.

Tokihan siinä jotain perää on, ettei suomalaiset mitään hymypoikia ja -tyttöjä olla. Mutta tänä talvena mä olen useaan kertaan päätynyt miettimään, että ei meitä täällä pohjolan perukoilla kyllä kovin helpolla päästetäkään.

Tuija-1117-34
Kun kaivautuu sängystään pilkkopimeässä ylös, ulos ja duuniin ja palaa takaisin jälkeen pilkkopimeässä, kylmästä hytisten, olkapäät korvissa, niin aika syvältä saa kaivaa niitä hymynrippeitä suupieliin. Jos totta puhutaan, niin kyllä siinä rennommaltakin kaverilta lentää ärräpäät suhteellisen helpolla sytykkeellä. Vaatii aikamoista sisua, että me ylipäätään selviydytään näissä olosuhteissa, mietis nyt vähän!

Huomaahan sen, kun lähtee ulkomaille, valoon, lämpöön, lomailemaan. Energiaa on siellä ihan toisella tapaa. Ja kyllä, myös silloin, kun on ottanut työkoneen mukaan ja naputtaa duunia samaan malliin kuin koto-Suomessa. Eihän kesällä Suomessakaan väsytä, vaikka istuskelisi terassilla myöhään yöhön ja joutuisi aamulla nousemaa töihin. Viime kesänä minäkin kävin harva se ilta humppaamassa ja olin taas aamulla ihan skarppina töitä tekemässä. Kahvia koneeseen vaan ja ulos!

Tuija-1117-32

Tuija-1117-33Tässä vaiheessa vuotta mä olen ainakin kolminkertaistanut mun kahvinjuontimäärät ja sekään ei tunnu riittävän. Tekisi mieli kehuskella tulevalla pitkällä, aurinkoisella ja lämpimällä lomalla, mutta jätän sen seuraavaan postaukseen. Tunnustan sen sijaan, että herääminen on tänä talvena tuntunut erityisen vaikealta. Ehkä liian pitkiä iltavalvomisia, tai sitten vain erityisen synkkä ja pimeä talvi. Mutta tänään siirsin kelloa kahteen otteeseen, sitten torkutin ja peruin vielä treenitkin. Heräsin lopulta 11.17 ja silti on väsyttänyt. Pari kertaa olen saanut väännettyä hymyn kasvoilleni, mutta useammin olen ehtinyt miettiä, miten vielä suurempi lottovoitto olisi kuitenkin ollut syntyä Australiaan. Joinain päivinä on ollut helpompi vain luovuttaa. Skipata menot ja napata nokoset sen sijaan. Olisko tää sitä relaamista ja armoa itselleen, että näinä kaikista raskaimpina talven pimeyden hetkinä antaa itselleen vähän siimaa ja luvan käpertyä sängyn pohjalle.

Tuija-1117-35Hyvät ihmiset. Suomessa on miljoonia asioita, joista saamme olla kiitollisia. Tämä maa on täynnä asioita, jotka ovat ihan superhyvin. Talven pimeys ei ole yksi niistä. Annetaan armoa itselle ja muille, vaikka tänään ei hymyn sijasta tupsahtaisi haukotus.

nimmari

Takki: Neo Noir / Dots…
Tekoturkiskauluri: Katri Niskanen
Kuvat: Karoliina Jääskeläinen