Alasti kameran edessä

Oletko koskaan ollut alasti kameran edessä? Tiedätkö, miltä tuntuu poseerata ihan totaalisen nudena? Minä ainakaan en ollut, ennen kuin Hesarin Kuukausiliite pyysi minua mukaan Sielu & Ruumis -juttusarjaansa. Siinä ihmiset puhuvat suhteesta omaan kroppaansa ja poseeraavat alasti. Koska kyseessä on laatulehti ja mun lemppariosio kyseisestä lehdestä, päätin suostua. Sitä paitsi eivät ne mitään rivoja pornokuvia ole. Päinvastoin. Ihan älyttömän hienoja kuvia, joissa alastomuudella ei mässäillä, eikä sitä oikeastaan edes juuri ajattele kuvia katsoessaan. Niinpä mä astelin ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa ihan nakupekkana, ilkosillani kameran eteen.

mina_alasti

Kuvaaja, supermukava Liisa teki olostani kaikin puolin mahdollisimman rennon. Hän näytti ensiksi inspiraatiokuvia ja kertoili hauskoja tarinoita. Antoi oman aikansa mulle korjailla meikkiä ja pöhöttää tukkaa. Joku kävi hakemassa kamman ja hiuslakkaa lähikaupasta, kun niitä ei löytynyt studiolta. Tietenkin ihan vain siksi, että mulla olisi mahdollisimman mukava olo. No tietenkin mä se tunsinkin niskassani, paineen siitä, että olehan Pehkonen nyt rentona. ”Tämä on oikein mukava ja luonnollinen tilanne”, mitä se ei tietenkään todellisuudessa ollut.

Mietippä itse. Siinä sitten asettelet rintsikat ja pikkarit nättiin pinoon ja tepastelet ympäriinsä alasti, kun kuvaaja ihan huomaamattomasti fiksailee kameraansa kuntoon ja odottaa pääsevänsä vauhtiin. Jotenkin odotin kylpytakkia, mutta sitä ei ollut eikä tullut. Siispä kipitin ronskin rohkeasti kameran eteen ja yritin olla niin luonnollinen kuin alastomana kameran edessä voi vain olla. Ensimmäinen asettautuminen oli vaikein. Sanomattakin lienee selvää, ettei paikalla kuvaustilanteessa ollut ketään muita kuvaajan ja mun lisäksi.

Pari kertaa Liisa kävi näyttämässä kamerastaan mihin suuntaan mentäisiin, miltä kuvat näyttivät. Ai kauhistuksen kanahäkki. ”Jatketaan”, totesin.

Turhia ei aikailtu. Siinä meni ehkä vartti ja lopulta saimme kaksi meidän molempien mielestä tosi kaunista kuvaa. Sain miettimisaikaa, kumman lopulta haluaisin lehteen. Halusin tietenkin sen vähemmän rohkean, vaikka toinen kuva olikin uljaampi. Olin tyytyväinen valintaani ja ei, minua ei ole harmittanut hetkeäkään sen jälkeen.

Ai niin. Äiti tai Isi Pehkoselle en puhunut mitään ja toivottavasti ei ole puhunut kukaan muukaan.

nimmari

Kuva: Liisa Valonen / HS

Kommentit
  1. 2

    Markku Kemppainen sanoo

    Katson ensin alastonkuvaa, luen kuvatekstin, lopuksi pohdin useita minuutteja kokonaiskuvaa. Tekstin ja kuvan yhteisvaikutus on tosi vahva. Kuukausiliitteen yksi hienoimpia juttuja☺

    • 2.1

      Tuija Pehkonen sanoo

      Kiitos Markku! 🙂 Se on hieno osio lehdessä, vaikka mukanaolo kyllä jännittikin!

      Tuija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *