Miten mä nollaan aivot?

Kirjoitin juuri äskettäin, että härdelliä on riittänyt. Ilmeisesti monella muullakin. Niin paljon sain tsemppi-, myötätunto- ja kohtalotoveriviestiä. Aika moni muukin kierii öitä ja juoksee päiviä tällä hetkellä, kun maailma on saatava valmiiksi ennen joulua. Jottei jäisi sellainen fiilis, että tässä viimeisiä viedään, vikoilla voimilla pompitaan sinne tänne ja iltaisin itkua tiristellään, niin ajattelin vielä avata niitä asioita, jotka mua voimaannuttavat ja pitävät pään kasassa härdelliaikoina.Tuija-Asut-1017-12
Uiminen
Totta kai treeni auttaa nollaamaan aivot. Kunnon hikijumppa ja elämä tuntuu heti paremmalta, kroppa toimivammalta ja ajatukset juoksevat kirkkaammin. Kaikista eniten nautin kuitenkin näinä kiireisinä hetkinä uimisesta. Kukaan ei puhu minulle, eikä minun tarvitse puhua. Ihan omaa aikaa ja ajatuksia. Joku on joskus sanonut, että uiminen on tylsää, mennään vain hiljaa päästä päähän. Minusta se on justiin kaikista parasta.

Viimeksi viime viikolla ystäväni ja koutsini Anne sanoi kesken haipakkapäivän mulle altaan reunalla taikasanat: ”Nyt vaan uit”. Ja minähän uin. Olin tehnyt haastattelun, sammutellut tulipaloja, soitellut sinne sun tänne, käyttänyt taksimatkatkin palavereihin. Pää surisi ja olin juuri istunut kymmenen minuuttia alasti Allas Sea Poolin pukukopissa ja miettinyt maailmanamenoa ja hulluutta. Sitten hyppäsin altaaseen ja aloin uida. Uin, uin ja uin ja oikein tunsin, miten kiire ja stressi jäivät kauemmaksi jokaisella vedolla.

Nimenomaan tuolla Altaalla kokemus on täydellinen. Ulkona on kylmä, vedessä lämmin. Välillä on pakko pysähtyä katsomaan merta. Aina kun lopetan, huomaan hymyileväni.Tuija-Asut-1017-11
Nukkuminen
Olen aiemminkin korostanut unen tärkeyttä. Olen iän myötä oppinut, etten kuole, jos en viikkoon treenaa tai jos pari viikkoa syön vähän epäsäännöllisemmin ja –terveellisemmin. Mutta jos nukun viikon tai kaksi huonosti, mun kroppa ja mieli alkaa tehdä tepposia.

Onko se sitten iän tuomaa leppoisuuttakin, että sixpackia tärkeämmältä tuntuu aivot, jotka ovat huippukunnossa. Tai noh, edes toimintakykyiset.

Relaaminen
Sen huomaaminen, että ihan kaikkea ei aina tarvitse tehdä satakymmenenprosenttisesti, helpottaa elämää aivan hullun lailla.

Olen huomannut, että selviän töistäni yleensä aika kiitettävästi ilman, että hermoilen edellisyötä ja hion suunnitelmia loppuunsa. Kokemusta ja näkemystä kertyy yleensä vuosien mukaan mittariin niin, että aika paljon voi myös luottaa itseensä. (Toki poikkeuksiakin on. EU:n tulevaisuutta käsittelevää kansalaiskeskustelun moderointia varten katselin vielä edellisyönä puoli kahdelta tubesta materiaalia ja luin faktoja. Tietäen, että aamulla herätyskello pärähtää soimaan 5.30 ja saan suunnata silmät ristissä kipin kapin lentokentälle.)

Netflix
Tää on niin väärin. Tiedän itsekin, ettei mun pitäisi pitkän päivän päätteeksi avata konetta sängyssä ja laittaa Good Wifeä pyörimään. Mutta kun mä haluan! Mietin aina noina hetkinä, että tekisin itselleni palveluksen, jos ottaisin syliini koneen sijasta kirjan, joka rauhoittaisi mut uneen. Sen sijaan jännitän lakisarjan ihmissuhdekiemuroita ja nautin niistä yöllisen rauhallisista hetkistä niin paljon, että toistan tätä varmasti hamaan tappiin saakka.

Ja koska olen aikuinen, mä voin. Yhdellä ystävälläni on tapana todeta, että hän saa syödä karkit ennen lämmintä ruokaa, koska on aikuinen. No tää on mun aikuisuusjuttu. Saan päättää ihan itse! Valitsen turmion!

Tuija-Asut-1017-13
Kirjoittaminen
Mua rentouttaa kirjoittaa ajatuksia ja tapahtumia ylös. Siksi aikanani aloitin bloginkin. Oli kiva, että on jokin väylä, missä julkaista tekstejä.

Mun aivoja myös helpottaa kaikenlaiset todo-listat ja tieto siitä, ettei pakko ole muistaa yhtään mitään. Kaikki on ylhäällä.

Ystävät
Välillä tunnen huonoa omaatuntoa, että olen ystävilleni ja kaikista lähimmille ihan liian vähän läsnä. Haluaisin löytää aikaa, haluaisin nähdä enemmän. Muistan sanoneeni aikanani kun hyppäsin yrittäjäksi, että haluan priorisoida asioita ja antaa aikaa kaikkein tärkeimmille. Miten sen ajan löytäminen voikin olla niin vaikeaa.

Tasapainottelen siinä, etten ota stressiä ystävien näkemisestä. Jokaisella aikuisella on vuorollaan kiireet ja oikeat ystävät eivät katoa minnekään, vaikkei ihan joka viikko ehdittäisikään rupatella. Mutta muistutan myös itseäni siitä, miten tärkeää välillä on ottaa hetki aikaa itselleen, laittaa työt sivuun ja rupatella aivan turhuuksia hyvän ystävän kanssa. Sitä aikaa ei voita mikään. Ja siskolleni soitan aina, kun pää meinaa räjähtää. Auttaa kaikkeen.

Yksinolo
Ja viimeisenä, mutta ehkä kaikista tärkeimpänä seikka, jonka olen oppinut vasta viime vuosina. Mä tarvitsen omaa aikaa ja tilaa. Tarvitsen välillä matkoja itsekseni, päiviä ettei puhelin pirise. Mun täytyy välillä laskea kierrokset ja kuunnella omia ajatuksiani. Ihan niitä hiljaisimpiakin ääniä, jotka helposti hukkuvat taustahälyyn.

Mä haluan, että niinäkin hetkinä, kun omien ajatusten hyväksyminen on vaikeaa ja tunteet ovat sekamelskassa, edes itse uskallan kohdata kaikki ne fiilikset ja rueta sitten selvittämään solmua kerrallaan auki. Niin mä pysyn järjissäni.Tuija-Asut-1017-10Sehän on taas sitten ihan oma keskustelunsa, että miten pää pidetään kasassa niinä aikona, kun töitä on vähemmän ja läsnä huoli siitä, että tässäkö tämä elämä nyt oli. #huutonauru #mylife #elämä #tasapaino

nimmari

Mun lempparikollaripaita ja -housut: Adidas
Kuvat: Karkki / Valoon Photography

Elämän tasapainoa etsimässä

Elämä on ollut yhtä härdelliä. Sen jälkeen kun palasin San Franciscosta, olen juoksennellut pää kolmantena jalkana sinne sun tänne. Mua nauratti, kun mietin mitä kaikkea sain yhdenkin viikon aikana tehdä. Yhdessä hetkessä olin tekemässä sosiaalisen median yhteistyötä, toisessa hetkessä kuvattiin Maikkarille kevään uutta lifestyle-ohjelmaa Kenen Kotona. Välissä lension Kuopioon moderoimaan Jyrki Kataisen EU:n tulevaisuutta käsittelevää kansalaiskeskustelua ja kävinhän mä yhden kauppakeskusviikonlopunkin hoitelemassa.Tuija-neonoir
Päässä risteilee ajatuksia sieltä täältä. Vällillä minuuttiaikataulut hengästyttävät, välillä hymyilen vain kiitollisuudesta. Unta on tullut ihan liian vähän ja viikonloppuna priorisoin juhlimisen unen sijaan, sillä hetken aikaa kuvittelin olevani parikymppinen, en keski-ikäistyvä vanha pieru, joka kärsii krapulasta päiväkausia rillutteluiden jälkeen. Tiedätkö mitä? Ei kaduta yhtään. Tuli otettua vähän ilolientä, no vähän enemmänkin ehkä ja oli niin perhanan hauskaa. En mä noita reissuja sitten kiikkustuolissa kadu. Vaikka edelleen olen välillä vähän takakireä (tarkotain lähinnä sairaalloista suunnitelmallisuutta ja pelkoa kai-ken epäonnistumisesta), niin sen mä olen oppinut, että ihmisen pitää nauttia hetkistä ja elää. Koskaan ei ole huono aika vetäistä Wolfordin verkkosukkiksia jalkaan ja ottaa lasillista tai kahta shamppista. Kippis elämä! (Okei, kaduin hetken viinanhuuruista instastoryani sunnuntaiaamuna ja poistin sen kypsästi heti ensimmäisenä aamutuimaan.)

Kun aikanani lähdin vakkariduuneista, nimenomaan toivoin, että saisin tehdä monipuolisemmin asioita, että se polku, jota työelämässä kuljen, saisi risteillä sinne tänne. Se toive on toteutunut.

Tuija-asut-0617-1Onni ja kiitollisuus on tullut tosi vahvasti sellaisissa pienissä hauskoissa hetkissä, kun olen päässyt mulle täysin vieraan meikkaajan tuoliin ja löytänyt sielujen sympatian. Tai istunut lauantai-iltana kuopiolaisessa Isä Camillo -ravintolassa  kone edessäni ja kirjoitellut töitä näppäimistö sauhuten. Yhtäkkiä olen saanut eteeni maailman parasta risottoa ja lasin hyvän viiniä ja miettinyt, että ei passaa valittaa. Elämä on aika hyvin nyt.

Eilen illalla tein hengitysharjoituksia, kun uni ei meinannut tulla millään. Rauhoittelin itseäni, että nyt meneillään on parin kuukauden hulinavaihe ja sitten rauhoittuu. Samassa hetkessä päähän iski taas pelko sitä, että rauhoittuuko sitten taas lopullisesti. Ovatko työni sitten tehty lopullisesti. Tipahdanko mä kaikesta, kun lähdenkin relaamaan Ausseihin. Mitä jos en haluakaan tulla sieltä enää takaisin? Miten mä kontrollifriikki en ole suunnitellut matkaa laisin?

Hengitä hyvä ihminen. Elämä on tosi hyvin mallillaan. Mielettömän hyviä asioita tapahtuu kaiken aikaa. Asiat järjestyvät aina. Niin mä sanoin itselleni. Puhalsin kaikki yölliset ajatukset hengitys kerrallaan pois ja nukahdin.Tuija-asut-0617-2

Tuija-asut-0617-3Tunnistatko itsessäsi hetkittäin tätä samaa levottomuutta? Mitä sä silloin teet? Tänään mä päätin nukkua pitkään, sytytin herättyäni kynttilöitä ja laitoin itselleni myöhäisen herkkuaamiaisen. Päivä ja viikko käynnistyi siis parhaalla mahdollisella tavalla ja yön rauhattomat ajatukset olivat tipotiessään. Kuinka vanhaksi pitää tulla, että tajuaa olla stressaamatta öisin?

Rauhallista viikkoa!

nimmari

Vaatteet: NeoNoir / Dots…
Kuvat: Karkki / Valoon Photegraphy

Pieni ja helppo mahdollisuus auttaa

Aikamoista riittämättömyyttä sitä aina tuntee maailman taakan edessä. Miten juuri minä voisin auttaa ja tehdä hyvää? Voisiko minusta olla hyötyä edes yhdelle ihmisille, ehkä lapselle tai nuorelle?

Mä olen joka joulu ottanut Hope ry:n kautta itselleni perheen, jonka lapsille olen hoitanut joululahjat. Joka ikisenä jouluna olen lahjoja viedessäni tuntenut sen oikean joulumielen ja samaan aikaan ihan järjettömän riittämättömyyden siitä, että enkö tosiaan voi tehdä enempää? Mikä on sopivasti ja tarpeeksi?

23949251_10156778392707542_1298243224_oKai jokainen ihminen kuitenkin yrittää omissa rajoissaan tehdä hyvää ja auttaa. Toivottavasti ainakin. Pitäisi, ehdottomasti. Ei niin, että muiden auttamisesta tulee taakka itselle, mutta sen verran kuin pystyy ja kykenee. Musta se on jokaisen velvollisuus, jolla vain sellainen mahdollisuus on.

Helsingin Urheiluhieronta kerää toimipisteessään Fredrikinkatu 49 kaikenmoista urheilukamaa toimitettavaksi Hopen kautta sellaisille lapsille ja nuorille, joilla harrastusmahdollisuuksia ei juuri muuten olisi. Homma on käynnissä ensi maanantaihin, 27.11 saakka.  Jos sulla pyörii nurkissa hyväkuntoiset tarpeettomat luistimet, sukset, mitä tahansa, vie se tänne. Mä vein sinne kerran käytetys lenkkarit, uuden  pieneksi käyneen uikkarin ja hyväkuntoisia kaapin pohjalle jääneitä treenivaatteita. Kampanjan ohjeet löytyvät täältä.

Kyllä näitä pieniä tekoja voisi tehdä ympäri vuoden, mutta kai sitä joulun lähestyessä vähän herkistyy auttamisen suhteen ja koettaa skarpata ihmisenä. Tämä on riittävästi just nyt. Mutta auta sinäkin, jos voit.

nimmari