Yksin matkustamisesta.

Olin pitkään se tyyppi, joka ihmetteli ravintoloissa yksin syöviä ihmisiä ja leffoissa itsekseen käyviä tyyppejä. En voinut ymmärtää, miksi joku matkaisi maailman ääriin yksin tai ollakseen itsekseen. Olinkohan jopa vähän säälinyt noita tyyppejä? Eikö heillä ollut lähellään ihmisiä, joiden kanssa jakaa nuo kokemukset?

tuija 6Kunnes tuli oman ensimmäisen lomamatkan aika. Niinhän se valitettavan usein on, että omaa maailmankatsomustaan avartaa vasta sitten, kun on pakko. Sitten näkee toisen puolen, kun todella joutuu sinne kurkkaamaan ja uusia asioita kohtaamaan.

Mä olin isojen muutosten äärellä tuolloin. Vuosi taisi olla 2013. Olin eronnut pitkästä, oikeastaan siihen saakka koko nuoruus- ja aikuisikäni kestäneestä parisuhteesta ja elämä oli muutenkin aikamoista hullunmyllyä. Pakka oli sekaisin ihan kirjaimellisesti. Opettelin olemaan yksin ja myönnän suoraan, että vaikealta tuntui. Ihan perkeleen vaikealta.

”Lähde itseksesi reissuun ja opettele nauttimaan omasta seurastasi” mulle neuvottiin. Ja musta kun ajatus kuulosti ennemminkin karmivalta kuin houkuttelevalta. Päätin silti rohkaistua ja lähteä ensimmäistä kertaa yksin reissuun. Pakkasin mukaan monta kirjaa turvakseni niihin hetkiin, kun käsissäni ei olisi puhelinta ja edessäni ei ketään kelle jutustella. Kirjoja tarvittiinkin useaan otteeseen, alkumatkalla enemmän, loppumatkalla vähemmän. Ekoina iltoina otin kirjan jopa dinnerille mukaan – niin selvästi tunsin kassasyöjien katseet niskassani. Samat ehkä vähän säälivät katseet, joita olin itsekin aiemmin heitellyt ympärilleni ajattelemattomuuksissani.

22830946_10156687108652542_822146829_o

22831136_10156687108662542_2100014954_oViikon jälkeen havahduin. Ensin siihen tunteeseen, että olin selvinnyt ihan yksin. Seuraavaksi tajusin, että mulla oli ollut ihan hauskaakin. Ihan vain itsekseen, yksikseen.

En ajatellut tekeväni reissussa sen suurempia päätöksiä tai elämääni koskevia ratkaisuja. En miettinyt syntyjä syviä. Olin vain. Yllättäen huomasin kuitenkin, miten erilaiselta asiat alkoivat näyttää pienen välimatkan päässä. Oli helppo huomata, mitä asioita ja keitä tyyppejä reissussa kaipasi. Asiat tuntuivat kotiin palattua pikkiriikkisen erilaisilta ja nimenomaan hyvällä tavalla. Ei mun tarvinnut miettiä ja pohtia. Asiat tuntuivat järjestyneen päässä sopivasti omille, uusille paikoilleen.

Tuon jälkeen olen reissannut yksin useamminkin. Se rauhoittaa. Se tekee hyvää. Käyn herkästi ylikierroksilla ja itsekseen oleminen ja etäisyyden ottaminen on hyvä tapa rauhoittaa mieltä.

Ajattelin pitkään, etten ole tarpeeksi rohkea matkustamaan itsekseni. Mitä vielä. Ei siihen sen kummempaa rohkeutta tarvita. Lähinnä mä omilla lomillani olla möllötän. Syön hyvin, luen, kirjoittelen ja katselen maisemia. Ei mulla ole minkäänmoista tarvetta lähteä yksikseni katsastamaan paikallista yöelämää tai kiertelemään sivukujia.

tuija1Tänä syksynä päässäni on ollut pieni myllerrys. Sellainen, joka sinne tupsahtaa aina tasaisin väliajoin. Usein se on myllerrystä muutoksen edessä. Jotain täytyy tehdä ja tapahtua joko ihan konkreettisesti tai sitten pääni sisällä. Sellainen mun mieli on. Se on välillä levoton ja rauhaton. Siksi mun ensimmäinen Jenkkireissu tulikin juuri sopivaan saumaan. Ihmettelin itsekin, miten helppoa levottomien ajatusten rauhoittaminen oli maailman toisella puolella. Ja ihanaa, ettei puhelinkaan toiminut kuin välillä. Mieli on nyt rauhoittunut ja inspiroitunut. Ihana olo. Ja miten helpottavaa taas huomata, että sama kaava toimii muhun edelleen. Ajatukset ovat asettuneet uusille paikoilleen ihan itsestään.

Jos sulla on mahdollisuus lähteä matkaan yksin, tee se.

nimmari

Mekko: Superdry

Sateisen sunnuntain parhaat

Vapaapäivät ovat luksusta. Takana on ihana lököviikonloppu, eikä oikeastaan mitään, mitä olisi pakko tehdä. Olen kutsunut ystävät brunssille, että saamme vaihtaa kuulumiset pitkästä aikaa. Olinhan mä puolitoista viikkoa kokonaan poissa kuvioista San Franciscossa. Täällä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä! Luulen, että meidän kalkatus kantautui naapuriin saakka.

thumb_PA290749_1024Ajattelin leipoa pitkästä aikaa jotain ihanaa, mutten sitten jaksanutkaan. Tuo inspiraatio sai alkunsa juurikin siellä Jenkeissä, kun jokainen kadunkulma oli täynnä toinen toistaan tunnelmallisempia kahviloita, brunssipaikkoja, bistroja ja jokaisen leivonnaistiski tulvi kirjaimellisesti yli äyräiden. Mä näin kaikkialla ympärilläni kakkuja ja viinereitä. Nyt mä tyydyin tekemään pieniä pinaattimunakkaita ja  croisantteja valmistaikinasta. Jälkimmäisistä tuli mustanpuhuvia. Miten on edes mahdollista epäonnistua noiden kanssa?! Yksi ystävistä tajusi kääntää croiskut ylösalaisin, niin näyttävät houkuttelevammilta kuvassa.

Lopulta tarjoiluista tuli aika hyvät, vaikka mä olisinkin kaivannut sateisen sunnuntain ratoksi myös skumppaa brunssia ylentämään. Selvittiin ilmankin. Tämä oli oikein kunnon hiilaritankkausbrunssi. Avokadoleipiä, ystävän tekemää siemennäkkäriä ja palaneita croiskuja. Namskis. Ja hei, mä aion leipoa ensi viikolla, kun sisko tulee kylään!

thumb_PA290760_1024

thumb_PA290751_1024Iltapäivän ajattelin uhrata sohvanpohjalla makoilulle, blogeissa haahuilulle ja Netflix-sarjojen katselulle. Kaikkea täysin hyödytöntä, mutta ah niin rentouttavaa. Kaikki naistenlehdet ehdin lukea jo lentomatkoilla, mutta onhan mulla tuossa pari kiinnostavaa kirjaa ja äänikirjaakin. Kaiken tän haahuilun parissa hurahtaisi helposti toinenkin päivä.

Rakastan sunnuntaita. Ei ole tietoakaan sundaybluesista, sunnuntaimasennuksesta. Ihanaa, kun on rauhallinen tunnelma. Olkkarissa palaa pari kynttilää ja täällä tuoksuu joulu. Tulispa se jo.

thumb_PA290753_1024

thumb_PA290762_1024Ai niin. En olekaan vinkannut viimeisimmistä Yle Puheen podcasteista, joista suosittelen lämmöllä. Kolme tehonaista olisi tarjolla. Tässä vinkkivinkkinen vaikka näin sunnuntaipäivän ratoksi. Vappu Pimiä, Susanna Laine ja Kaija Koo ovat kaikki aikamoisia pakkauksia. Pieni varoituksen sana vaan. Saattaa tulla itsellekin kyvykäs ja mahtava olo näitä kuunnellessa. Että josko sitä kuitenkin rupeaisi tekemään ja toteuttamaan sen ainaisen uhoamisen sijaan. Että kyllä tää maailma on täynnä aikamoisia naisia ja olisi mahtavaa olla itsekin yksi sellainen, tehdä ja toteuttaa unelmiaan eikä ainoastaan miettiä, mitä haluaisi tehdä.

tuija_kaija_koo_vinopeace

tuija_vappu_pimia_selfie

tuija_susanna_laine_areena

Sunnuntaiterkuin,

nimmari

Ihan #dotsmuijana

Tuo termi taitaa olla alkujaan Stellan lanseeraama. Tiedän varmuudella, että myös hän käy silloin tällöin salaa kuikistelemassa tän taivaan ihanuuksia. Aina välillä kotiin ja vaatekaappiin taitaa päätyäkin uusia aarteita.

Tuija-Dots-1017-2Sama vika Rahikaisella. Mulla on muutama suosikkivaatemerkki, joita päädyn pukemaan ylleni kerta toisensa jälkeen. Yksi ystäväni kutsui mua turvallisuushakuiseksi, sillä pitäydyn mielelläni tutussa ja turvallisessa, enkä oikein jaksa poiketa hyväksi havaitusta. Pätee mm. ravintoloihin, musiikkiin ja vaatemerkkeihin. En millään jaksaisi sovitella sitä sun tätä.

Mun vaatesilmä on sitä paitsi ihan mahdoton. Tiedätkö ne tyypit, jotka vain nappaavat vaaterekeiltä itselleen sopivat kappaleet, eivät ehkä edes sovita ja näyttävät sitten ne yllään aivan ihastuttavilta? No mä en kuulu tuohon joukkioon. En todellakaan. Juuri Losissa ihanan aarteita tulvillaan olevan mekkokaupan kohdalla päädyin armeliaasti sovittamaan yhtä ainoaa mekkoa. Mielestäni se oli se kuningatarmekkojen kuningatar, kirsikka kaunokaisten joukosta. Paitsi ettei ihan ollut. Sen huomasin tosin vasta, kun sain tuon hökötyksen päälleni. Urgh. Tuija-Dots-1017-4

Tuija-Dots-1017-1Siksi mä rakastan sitä, että olen löytänyt kaupan, jossa joku muu on tehnyt valinnat puolestani. Dotsista saa nimittäin ainoastaan ihania, kauniisti istuvia vaatteita, laadukkaita kenkiä ja söpöjä sisustustuotteita. (Mun kotihan on puolittain täynnä näitä ihanuuksia, vähän kuten vaatekaappinikin.) Tänne mä menen, kun tarvitsen jotain. Ja silloin kun en tarvitse, mutta haluan. Tänne mä menen, kun viime tingassa täytyy hankkia lahja ystävälle tai tupareihin (koruja, sisustusjuttuja, herkkuja, jotainkivaajaihanaa). Koskaan en ole tainnut lähteä liikkeestä tyhjin käsin. Kerran ostin kyllä ainoastaan kortteja. Sellaisia, joissa oli hauskat tekstit. Ihan vain, koska ainahan söpöjä kortteja tarvitaan.

Tuija-Dots-1017-7

Tuija-Dots-1017-6Dotsiin on ihana astua sisään, sillä joka ikinen kerta vastassa on myyjät, jotka kertovat rehellisesti mielipiteensä ja auttavat kaikessa. Ja aina täällä ollessani mä haluan sisustaa kotini uudestaa. Tää on ihanien asioiden kauppa. Täällä on kaikki, mitä #dotsmuija tarvitsee.

Merkeistä suosittelen erityisesti Second Femalea, Neo Noiria ja Gustavia. Lisäksi täältä saa Dante 6:n just eikä melkein istuvia nahkahousuja (mulla on useammat parit). Nahkiksilta ei voi toivoa mitään enempää. Ja niitä maailman ainoita korkkareita, jotka tuntuvat jalassa tossukoilta. En liioittele, enkä valehtele. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Sargossan suunnittelussa on ollut mukana jalkakirurgi ja lupaan, että sen huomaa jo näitä sovittaessa. Mulla on kultaiset ja marjapuuronpunaiset. Haluan vielä niin monet lisää. Niin ja saahan täältä myös Hálon vaatteita. Tiedäthän sä, Martan ja Jukan täy-del-linen Halo from North, joka on alkanut pikkuhiljaa täyttää minunkin vaatekaappiani.

Tuija-Dots-1017-3

Tuija-Dots-1017-5En malta odottaa joulushoppailuita Dotsissa. Vaniljantuoksuisia kynttilöitä ja kauniita lahjapaketteja. Vähän glitteriä, kimmellystä ja paljon tunnelmaa. Ihan pikkusen jotain sokeriherkkuja ja vähän enemmän ihania pieniä ylläreitä, jotka sopivat lahjaksi lähes jokaiselle naiselle. Ihan pian mä pääsen vouhottamaan!

Täysin #dotsmuija & sopivasti #shopaholic. Hyvä näin.

nimmari