Miten yrittäjyys muutti minua ja elämääni

Kirjoitin juuri yrittäjyydestä ja siitä, miten hyppy tuntemattomaan kannatti. Rohkeus oli hyvä päätös, niin kuin se usein on. Mutta miten yrittäjyys on ihan konkreettisesti vaikuttanut arkeeni? Miten se on muuttanut mua ja elämääni?

thumb_IMG_7253_1024Kirjanpitäjästäni on tullut yksi elämäni tärkeimmistä henkilöistä
Vähän pilkettä silmäkulmassa tuossa, mutta täytyy sanoa, etten kovin monen tyypin kanssa ole niin paljon tekemisissä kuin hänen. En tiedä lehmänhermoisempaa tyyppiä kuin kirjanpitäjäni. Jaksaa aina vastailla kysymyksiini täsmällisesti ja ystävällisesti. Silloinkin kun kysyn neljättä kertaa samaa asiaa, koska en vain voi muistaa tai ihan aina ymmärtääkään.

Olen puhunut puhelimessa enemmän kuin koskaan
Olen soitellut ympäriinsä ja onneksi myös mulle on soiteltu. Palaveripuheluihin on vierähtänyt kelpotovi ja puhelinlaskut ovat välillä huutaneet hoosiannaa. Terveisiä puhelinyhtiölle.

Arkeni on yhtä aikataulullista vuoristorataa
Välillä painetaan niska limassa viisitoistatuntisia päiviä. Niitä voi kertyä kuusi tai seitsemän päivää viikossa. Olen kyllä yrittänyt tehdä itselleni lupauksen, että pitäisin aina vähintään yhden vapaapäivän viikossa. Useimminten se onnistuu, ihan aina ei. Välillä juoksen hurruutan taksilla minuuttiaikataululla ympäriinsä palaverista toiseen ja kolmanteen. Välillä on hetkiä, että töitä on vain kolmena päivänä viikossa. Haasteena on oppia relamaan ja nauttimaan näistä viikoista ja niistä vapaapäivistä. Tasapaino on välillä kateissa.

thumb_IMG_7272_1024

thumb_IMG_7287_1024Epävarmuus on läsnä kaiken aikaa
Moni on sitä mieltä ettei vakitöissäkään voi ottaa iisisti, koska yt:t, yt:t ja yt:t. Mutta kyllä mä sanon, että yrittäjänä elämä on vielä jännempää. Viime syksynä olin sillä tapaa onnekkaassa tilanteessa, että kalenteri oli seuraavan vuoden juhannukseen saakka täysin kiinni, finito ja varattu. Tänä vuonna en vielä viikko sitten tiennyt yhden yhtä hommaa ensi vuodelle. Sen mä olen jo oppinut, että yleensä kaikki tapahtuu aina yhtä aikaa ja sitten mikään ei tapahdu silloin, kun sitä odottaa.

Olen joutunut kasvattamaan malttiani
Olen huono paitsi sietämään epävarmuutta, myös sietämään rauhallisuutta. Olen suunnattoman malttamaton ja haluaisin tietää kaiken varmuudella hetiäkkiäjustiinsa. Parempi nyt kuin myöhemmin, olen aina ajatellut. Ja yhtäkkiä olenkin voimattomana odottelemassa päätöksiä sieltä täältä ja isojen renkaiden pyörähtelyitä. Puuuuuh. On saanut hengitellä ja laskea kymmeneen moneen otteeseen. Ehkä mun hermo ja maltti tästä venyvät? Välillä ne ainakin paukkuvat.

Ehdin entistä useammin juoda jättikupin kahvia aamuisin.
Ennen ryystin kahvikoneesta hurauttamani aamukahvin kierteellä puoliväliin kuppia ja lensin jo töihin. Tai itseasiassa viimeisen vuoden skippasin aamukahvin kotona ja join vasta duunissa, kun aamuradiossa piti paikalla olla viimeistään 5.30. Kunnon Nespressot nautiskelin vasta töiden jälkeen. Nyt olen kasvattanut pienen kahvikuppini jättiläismäiseksi, sillä aina kun mahdollista, vältän aikaisia aamupalavereita ja ehdin juoda kaksi tai kolme kupillista kaikessa rauhassa.

thumb_IMG_7243_1024

thumb_IMG_7258_1024Aamut ylipäätään sujuvat paljon leppoisammin
Ei aamupalavereita, jos ei ole ihan pakko. Ei töitä aamukasilta, jos ei ole ihan pakko. Sata torkkua, kiitos. Ja rauhallinen aamupala hiljaisessa kodissa.

Illat venähtävät töiden kanssa
Kello on nyt 22.11 ja kirjoittelen vielä blogitekstejä ja meilejä. Ei ole yksi tai kaksi iltaa, kun töitä on tehty vielä puolen yön jälkeen. Tästä en ole ylpeä, mutta toisaalta ajattelen, että välillä on venyttävä. Venyminen on myös kivempaa, sillä kaiken työn tekee vain itseään varten.

Olen vapaampi kuin koskaan
Vapaus tarkoittaa samalla, että olen oman onneni seppä. Kuulostaa aika juhlalliselta. Tai aikuiselta. Vastuulliseltakin. Mulle tämä vapaus tarkoittaa, että kalenteriin saa tai oikeammin pitää ihan itse vetää ruksit niiden viikkojen yli, kun aikoo pitää lomaa. Suunnitelmassa kannattaa pysyä, muuten tulee burn out. Vapaus tarkoittaa sitä, että voin ainakin osittain valita itse missä, miten ja milloin työskentelen. Raamit tulevat tietty pomoilta eli työnajantajilta eli tilaajilta. Jos ennen piti pokkuroida yhtä tyyppiä niin nyt esimiehiä on siellä täällä. Kaiken aikaa pitää käyttäytyä. Tai siis pitäisi.

thumb_IMG_7248_1024Yrittäjyys on ihanaa ja kamalaa. Yrittäjyys on kamalan ihanaa.

nimmari
Kuvat otti superihana Ketter Michelle.

Mun vaatteet kuvauslaianssa Second Female / Dots…
Nuo paita ja housut on ihan syksyn must-hankintoja! Rakastuin ja paita tuli uniinkin!

Ihan uusi laji: Pilates Reformer

Mä olen vähän höyrähtelijä. Rakastan treenaamista ja tykkään kokeilla eri lajeja, haastaa itseäni. Reformer Pilates oli ihan uusi laji ainakin mulle, eikä Suomessa ylipäätään taida olla kovin montaa paikkaa, jotka näitä tunteja järjestävät. Yksi paikoista on Helsingin uusin rauhoittumiskeidas, Bay Helsinki. Ulkomailla tätä tehdään kuulemma lähes siinä missä tavallista pilatestakin, mutta meillehän kaikki tunnetusti tulee aavistuksen viiveellä, tänne pohjolan perukoille.

21931134_10156586608237542_1091619413_o

21951675_10156586607972542_1654157327_oPaljon samaa kuin pilateksessa tässä oli, mutta jotenkin laite helpotti liikkeiden hahmottamista. Toki se myös mahdollistaa ihan erilaisten liikkeiden tekemisen. Käsille ja jaloille on kahvat ja sängyksi kutsuttava keskipenkki liikkuu ees taas. Vastusta voi säätää oman tason mukaan sopivaksi.

21931447_10156586608332542_69333051_o

21931353_10156586608907542_1982164594_oNämä härvelit saisivat kyllä yleistyä. Tunti otti niin sanotusti vatsan päälle oikein kunnolla. Keskikroppa huusi hoosiannaa ja mulla oli tunnin jälkeen olo, että vatsa ja kyljet olisivat vähän imeytyneet sisäänpäin. Se tosin oli vain ja ainoastaan mun mielikuvitus ja olotila, sillä valokuvat paljastivat totuuden. Näitä kuvia otettiin uudestaan ja uudestaan, kun aina joku paikka pömpötti. (Plus menin suoraan pannarille alakerrassa sijaitsevaan ihanaan EGG -munaravintolaan, jossa on muuten tarjolla myös vegaaniversioita pannareista ja munakkaista.)

Kriselda oli mukana täällä myös ja näytti taipuvan kaikkiin asentoihin ihan tosta noin vaan. Hän tajusi myös napata instastoryyn videon tästä. Siitä olisikin selvinnyt paljon paremmin, mitä tunnillta tehdään. Nyt sun on kuitenki ehkä pakko käydä koettamassa ihan itse!

Pieni ryhmäkoko mahdollisti sen, että opettaja kävi henkilökohtaisesti ohjaamassa jokaista ja korjailemassa asentoja. Monesti nämä jutut ovat aika pienestä kiinni.

21931660_10156586608972542_10097767_oJa yksi ihan pikkuriikkinen juttu vielä. Tää mesta oli i-ha-na. Bay sjaitsee Helsingin Kanavarannassa ja tuo omistajiensa Julian ja Matildan myötä tuulahduksen Ausseja Suomeen. Mimmit ystävystyivät Aussien Byron Baylla ja Suomeen palattuaan päättivä toteuttaa unelmansa jooga- ja pilatesstudiosta Helsingissä. Erityisesti mua lämmittää ajatus tänne menemisestä keskellä hyytävää, pimeää talvea. Vähän valoa kylmyyden keskelle.

21931148_10156586608202542_487849974_oSeesteisin, tiukkavatsaisin terkuin,
nimmari

Hetkessä elämisen taito kateissa?

 

Eilen sain taas itseni kiinni levottomasta ajatuksenjuoksusta. Sinne, tänne, menneeseen ja tulevaan, aivot sykkyröivät joka suuntaan. Tai siis sykkyröivät kaikkialle muualle paitsi tähän hetkeen. En kai mä ole ainoa? Kai jonkun muunkin pään valtaa aina silloin tällöin järkälemäinen ajatustulva täynnä huolia, murheita, innostusta, ideoita, ajatuksia, toiveita, epätoivoa? Ja kaikki nuo tietenkin ei-niin-sulassa-sovussa karmeana mössönä.

Osaispa sitä olla ihan vaan tässä hetkessä. Miten sen oppisi? Ettei miettisi mennyttä, ei liiaksi suunnittelisi tulevaa. Olisi vain. Kirjoitin alkuvuodesta siitä, miten toivoisin, että oppisin olemaan huolehtimatta. Ehkä mä vähän olen oppinut. Olen relannut ihan oikeasti monella osa-alueella. Oppinut, ettei kaikkea tarvitse aina ottaa niin vakavasti, ja että siitäkin selviää, jos hotelli on varattu väärästä kaupungista tai jatkot kestävät aamukuuteen. Kiireisistä aikatauluistakin selviää ja viime hetken muutoksista.

Mutta kyllä mulla on vielä paljon opittavaa.

tuija-pehkonen-s-8Mä olen aina ollut tosi sunnitelmallinen.  Mä mietin, pohdin, een todo-listoja, olen päämäärätietoinen, suunnittelen mieluummin vähän yli kuin ali. Ja mielellään vielä vähän pidemmälle, jos vain mahdollista. Asiat pysyvät hyvin järjestyksessä, kalenteri on täynnä merkintöjä ja elämä hyvin hallinnassa.

Silti mä kateellisena katson ihmisiä, jotka pystyvät olemaan ja elämään juuri tässä hetkessä. Eivät murehdi eilistä tai viimeviikkoista, kun sillehän ei enää mitään voi. Eivät jankkaa, pyöritä ajatuksissaan, kelaile turhia. ”Mitä se stressi edes on”, yksi ystäväni kysyi. Ei kuulemma auta miettiä ja pohtia asioita. Pitää toimia ja tehdä niille jutuille, joihin voi vaikuttaa ja olla murehtimatta menneitä.

Miksi mun päähän jää pyörimään ihmeellisiä keloja? Miksi mä mietin ja murehdin sekä mennyttä että tulevaa välillä niin paljon, että se meneillään oleva aika meinaa jäädä kaiken tuon ajattelun alle? Kun lopultahan meillä ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin tämä hetki.

Yritän oppia, että jotenkin uskaltaisin luottaa hetkeen ja elämään, antaa asioiden olla, mennä ja tapahtua. Mutta ei se kovin helppoa ole, jos aina on elänyt pohtien kaiken maailman mahdollisia skenaarioita.

tuija-pehkonen-s-6Mä olen mielessäni jakanut ihmiset kahteen tyyppiin. Niihin, jotka elävät elämäänsä varautuen pahimpaan. He laittavat rahaa säätöön, koska se tuo turvaa ja vapautta. He tietävät selviävänsä, vaikka jotain yllättävää tapahtuisi. Silloin he pystyvät olemaan rennommin ja nauttimaan elämästä.

Sitten on se toinen ryhmä. Ihmiset, jotka nauttivat jokaisesta hetkestä tässä ja nyt. He eivät säästä, koska olisi kurjaa, jos jotain jäisi käyttämättä ja kuolema korjaisi. Mitä kaikkea kymppitonnilla olisi voinutkaan tehdä? Olisi sääli, jos jokin elämys jäisi kokematta, vaikka mahdollisuus olisi ollut.

Kuten varmaan arvaat, mä kuulun ehdottomasti tuohon ykkösryhmään. Enkä mä jälkimmäiseen haluaisikaan kuulua. Huih! Ihan liian hurjaa. Mutta haluaisin ottaa ihan pikkiriikkisen askeleen sitä kohden. Napata sellaisen rohkeuden murusen, joka vakuuttelisi mulle aina silloin tällöin, ettei ole mitään hätää.

Stressitöntä viikkoa!
nimmari

ps. Vinkkejä hetkessä elämiseen otetaan ilolla vastaan!

Kuvat: Karoliina Jääskeläinen