Ei huono!

Voi kuinka tämä elämä on jännää. Yhtäkkiä löydämme itsemme hetkistä ja tilanteista, jotka vuosi takaperin olisivat tuntuneet lähestulkoon absurdeilta. Näin minulle kävi taas. Jorman kanssa.

Ainahan minä olen häntä katsonut ihaillen, kuten moni muukin suomalainen. Jorma Uotisessa todella on sitä jotain. Hän valaisee huoneen saapuessaan. Hän todella kuuntelee ja antaa itsestään. Huomio toisen ihmisen juuri siinä hetkessä ja sellaisena kuin tämä on. Upeita piirteitä ihmiseltä, joka saavutustensa puolesta voisikin kulkea aavistuksen nenänpää pystyssä.

thumb_DSC_0189_1024

Olen päässyt tapaamaan Jorman muutamia kertoja Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman kulisseissa, ja jos aiemmin olisin jännittänyt hänen hienostuneisuuttaan ja erityislaatuisuuttaan, on kaikki jännitys kadonnut Jorman mahtavan läsnäolon ja preesensin myötä. Hän avaa oven, auttaa takin päälle. Hän lausahtaa ohimennen elämänviisauksia niin, että minunlaisenikin jokaiseen suuntaan sinkoilevan väkkärän on pakko pysähtyä kuuntelemaan. Hän värittää tarinoitaan hienoin sanakääntein ja maalaa maiseman kuulijalleen. Voi Jorma, minä fanitan sinua.

thumb_DSC_0184_1024

Upea Uotinen tuli haastatteluuni ja valloitti minut ja kuulijat. Haastattelun kuulet kokonaisuudessaan täältä.

nimmari

Aamuihminen?

Voiko ihanammin päivä enää alkaa…? Rentouttava aamujooga, jonka jälkeen tuntee kävelevänsä paremmalla ryhdillä ja melkein uudella kropalla? Rauhallinen, terveellinen aamiainen ja hyvä kupillinen kahvia? Ei sitä oikeastaan muuta tarvitakaan hyvään päivänaloitukseen.

thumb_DSC08793_1024

thumb_DSC08789_1024

Totuus on minulle kuitenkin yleensä jotain ihan muuta. Myönnetään. En ole aamuihmisiä, enkä todellakaan harrasta seesteisiä aamuja kovinkaan usein. Päinvastoin. Aamuni alkavat torkutuksella (ainakin neljä kertaa putkeen ja herätyksiäkin on aina vähintään kaksi) ja hirveälllä hulinalla. Kylmää vettä kasvoille, jääkylmät lusikat silmien alle, samalla hörpin kahvia – jos ehdin. Vaatteet katson aina edellisenä iltana valmiiksi, että saan nipistettyä pois vielä sen pariminuuttisen aamuistani. Ehkä myös siksi, etteivät aivoni oikein kunnolla toimi ensimmäiseen tuntiin heräämisen jälkeen.

thumb_DSC08787_1024

thumb_DSC08786_1024

Aina tällaisten, joogantäyteisten aamujen jälkeen uskon ja toivon, että minustakin tulisi aamuihminen. Kadehdin ystäviäni, jotka heräävät uuteen päivään rauhallisesti nautiskellen, ottava oman aikansa, lukevat lehden ja syövät ihanasti katetun aamupalansa kotona… Voisikohan siihen jotenkin oppia? Vaihtaisin mieluusti lentävät lähdöt ja ratikassa ryystetyön vihersmoothien seesteisyyteen.

thumb_DSC08783_1024

thumb_DSC08797_1024

nimmari

Kuvat Witamin Wellin ihanasta aamunaloituksesta. Sellaisia toivoisin kaikkien aamujeni olevan.

Pariisi

Ihana, ihana Pariisi. Veit taas kerran sekä sydämeni että rahani.

thumb_DSC08745_1024

Pikainen viikonloppuvisiitti Pariisiin vastasi rentoutumisasteeltaan viikon lomaa. Niin hyvää se teki. Osasyy lienee se, ettei työsesonki ole vielä kunnolla pyörähtänyt käyntiin, joten univajetta tai kiirevelkaa ei ole ehtinyt kertymään. Kysykääpäs muutaman viikon päästä…

Olen käynyt Pariisissa useaan otteeseen, mutta viimeisestä visiitistä on hurahtanut varmaan viitisen vuotta. Tämä Pariisi tuntuikin uudelta ja ihanalta. Viinin hörppiminen pitkin päivää kahviloissa ja shampanja-aamiainen toimivat aina, samoin shoppailu Lafayettessa. Viimeksimainittu tosin koitui näin aleaikaan melkoisen petolliseksi, kun mukaan lähti vähän aiottua enemmän tavaraa.

thumb_DSC08740_1024

thumb_DSC08739_1024

thumb_DSC08738_1024

thumb_DSC08741_1024

thumb_DSC08743_1024

thumb_DSC08742_1024

thumb_DSC08725_1024

thumb_DSC08728_1024

En ole perinteisesti kirppislöytöjen tekijä tai second hand -putiikkien koluaja, mutta nyt olin saanut vinkin loistavasta pariisilaisesta putiikista, jonne toden totta kannatti itsensä kammeta. Ja parasta reissussa Violette & Leonie -shoppiin oli, että matkalta sattui ihan vahingossa löytymään toinen käytettyjä vaatteita myyvä putiikki, La Boutique de Cara, jossa minua odotti aarre. Juuri täydellisesti istuva, ikuisuuksia kestävä, käsinkirjailtu oma pikkumusta Balmainini. Minun ei tarvitse edes perustella tätä, eihän?

thumb_DSC08752_1024

thumb_DSC08748_1024

Ja viimeinen, oikein turrevinkiltä kuulostava suositus Pariisiin reissaaville: Moulin Rouge. Menin katsomaan sen vasta nyt, ja jestas sentään, miten hieno show siellä odottikaan! Tuo cabaree on ihan oikeasti näkemisen arvoinen elämys. Sitä paitsi, lipun hintaan sisältyy pullo shampanjaa, jota kelpaa siemailla esitystä katsellessa.

Mulla tosi eka kymmenminuuttinen meni henkeä haukkoessa. Tokihan minä tiesin, että kyseessä on rohkea cabaree-henkinen show. Mutta että niitä tisuja vilkkui ihan siellä täällä ja pyllyt heiluivat että humpsista vaan. Maalaistyttö haukkoi hetken henkeä ja kiskaisi ensimmäisen lasin skumppaa rivakasti alas. Äkkiähän siihen tottui. Johtuiko sitten shampanjasta vai showsta – luultavasti näiden yhteisvaikutuksesta.

thumb_DSC08760_1024  thumb_DSC08759_1024

Pariisi, oi Pariisi. Pääsisimpä pian taas takaisin.

nimmari