Veikka Gustafsson

Tämä haastattelu alkoi alusta saakka ihan toisin kuin olin suunnitellut. Olin intoa puhkuen odottanut monta päivää, että pääsen tapaamaan Veikka Gustafssonin ja kysymään häneltä kuolemalla leikittelystä. Janosin kuulla, miksi kukaan ikipäivänä haluaa asettaa itsensä vaaraan ja leikkiä hengellään. Sellainen kuvahan meillä tavallisilla ihmisillä on Annapurnalle ja Mount Everestille ilman lisähappea kiipeävistä hurjapäistä. Lisäksi ajattelin, että haastan miestä vähän hänen kommenteistaan Huippujengiä kohtaan. Että miten ammattikiipeilijä on sortunut niinkin tylyihin, melkein vähätteleviin kommentteihin.

thumb_Tuija-ja-Veikka-4_1024

Veikka teki kuitenkin heti alkuun selväksi, ettei ihan itsekään ymmärrä, miksi on laittanut itsensä kaikkiin niihin tilanteisiin, missä elämänsä varrella on ollut. Ettei hän enää lähtisikään noihin maailman kolkkiin. Että ikä ja elämä ovat muuttaneet miestä. Lisäksi hän kertoi, ettei vuoristokiipeilyyn liittyvässä viihteellistymisessä pidä siitä, että vaaroja korostetaan niin kovin. ”Se saa meidät vuorikiipeilijät näyttämään ihan idiooteilta”, hän totesi.

Meinasin jäädä sanattomaksi. Mies puhui ihan muuta kuin odotin. Ei lainkaan ennalta-arvattavaa. Kuten ei sekään, että vuorella menehtyneistä ystävistä puhuttaessa Veikka tuntui melkein vihastuvan. ”Miten ihmeessä he saattoivat tehdä virheitä, jotka johtivat, mihin johtivat!”

Ei meille silti ongelmia tullut, vaikka haastiksen suunta muuttuikin lennosta. Ei kai tämän herran kanssa puhumisesta voikaan tulla. Juttuja kyllä riitti. Olisi riittänyt useammaksikin tunniksi. Mua harmitti päästää Gustafsson tunnin jälkeen pois. Olisi ollut vielä niin paljon kuultavaa ja opittavaa.

Yksi asia, yksi kommentti jäi kaikista vahvimmin päähäni tästä haastattelusta. Kysyin Veikalta unelmista luopumisesta. Siitä, kun on kuukausia, vuosia valmistautunut reissuun ja määränpää häämöttää muutaman sadan metrin päässä. Että miten vaikeaa se takaisin kääntyminen siinä tilanteessa oikein on. Mies vastasikin (taas yllätyksekseni), ettei se ole kovin vaikeaa. ”Kun tilanteesta riisuu kaiken turhan, ylimääräisen, niin kyse on mäelle kiipeämisestä. Silloin kääntyminen ei voi olla kovin vaikeaa.” Niimpä. Ei ole vaikeaa kääntyä pois ja jättää kapuamatta vuorelle, jos oma henki on vaarassa. Jos matkaan ja kiipeämiseen sen sijaan on ladattu arvoja, odotuksia, toiveita menestyksestä, julkisuudesta ja kunniasta, voi kääntyminen olla hankalampaa.

Aina välillä elämässä havahtuu ihan yksinkertaisiin, pieniin asioihin, huomaa oppivansa, tajuavansa. Siitä minulle oli kyse tuossa hetkessä. Tajusin, että noinhan oikeastaan kaikista asioista ja tilanteista tulisi ajatella. Myös niistä elämää suuremmista jutuista. Mistä niissä asioissa oikeastaan pohjimmiltaan on kyse ja mikä on päälle ladattua turhuutta, omia toiveita, epävarmuuksia tai odotuksia.

Tätä mä jään pohtimaan vielä hetkeksi. Pään yläpuolella taitaa hohtaa lamppu juuri nyt. Toivottavasti sä saat Veikan haastattelusta samanlaisen fiiliksen. Kuuntelemaan pääsee täältä.

nimmari

Das Dinner

Vuotuinen, toivottavasti pian jo perinteeksi muodostuva adidas-perheen dinneri, das dinner järjestettiin taas. Kaikilla on kivaa, kun saa laittaan päälleen jotain rentoa (valtaosalla lenkkarit, mistä itse olin muutaman muun pahamaineisen kanssa poikkeus), hyvää musaa, loistavaa ruokaa ja vähän puuhastelua. Siinäpä se olikin, resepti onnistuneeseen iltaan. Tai ehkä sittenkin se kaikista tärkein on hyvä ja rento porukka – se tekee illan. Kenenkään ei tarvitse yrittää tehdä vaikutusta, vältellä ikäviä tyyppejä, huolehtia alipukeutumista, vaan saa ihan vain ottaa rennosti ja tutustua uusiin ihmisiin samalla, kun vaihtaa vanhojen kanssa kuulumisia.

Adidas_DD_HAJ_4484

Adidas_DD_HAJ_4187

Ennen kuin päästiin käsiksi Akseli Herlevin loihtimaan välimerelliseen illalliseen oli tehtävänämme etukäteen jaotelluissa ryhmissä taiteillä adidas-henkienen taideteos. Välineinä muutama pallo, liimaa, mattoveitsi, pahvia. Parikymmentä vuotta sitten homma olisi varmasti sujunut paljon helpommin.Pikku-Tuija sisälläni kuitenkin hirnui innosta. Jokaisen on syytä säilyttää vähän lapsenmielisyyttään. Noh, valmista tuli, vaikkei voittoa napsahtanutkaan ”adidas-universumi” -teoksellemme. Voiton vei paljon veikeämpi ja rehellisesti sanottuna hienompi oranssinpuhuva örkki.

Adidas_DD_HAJ_4623

Adidas_DD_HAJ_4427

Adidas_DD_HAJ_4319

Adidas_DD_HAJ_4269

Nämä on niitä iltoja, kun voi vain todeta: ”Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa…” Tätä lisää perinteisten kokkareiden ja pönötystilaisuuksien sijaan!

Adidas_DD_HAJ_4615

Adidas_DD_HAJ_4501

Adidas_DD_HAJ_4497

Adidas_DD_HAJ_4489

Adidas_DD_HAJ_4486

Adidas_DD_HAJ_4470

Niin ja syy viimeaikojen hiljaiselooni on tässä: Vietin pääsiäisen Prahassa ja hotellimme ”ensiluokkainen wifi-yhteys” ei ollut ihan sitä, mitä etukäteen kuvittelin. Koska hotellissa tai oikeastaan koko reissussa ei ollut muuta valittamista, päätin vetää mutinat mahaani ja nauttia. Kuvia ehtii latailla sitten myöhemminkin. Esimerkiksi nyt, puolilta öin purkamattomien matkalaukkujen keskellä. Kuvamatskua tulee pian!

nimmari

Irja Askola

Rakastan työpestiäni Yle Puheella siksikin, että vieraskaarti ohjelmassani on ollut niin värikäs ja mahtava! Kalle Palanderista Martinaan, Samu Haberista Antti Kaikkoseen. Ja kevään mittaan on tulossa vielä ihan huimia nimiä. Mainittakoon vaikka ensi viikolla vieraaksi saapuva Veikka Gustafsson tai myöhemmin lähetyksissä vierailevat Antti Tuisku ja Jutta Urpilainen!

Irja-Askola-ja-Tuija

Eilen haastatteluuni saapui uranuurtaja, Suomen ensimmäinen naispiispa Irja Askola. Niin lämminhenkinen tyyppi, että melkein kateeksi käy.  Paitsi että ei Irjaa halua kadehtia. Haluaisi ennemminkin napata hänet karhukaappaukseen, kuunnella ja ottaa oppia. Vieläkin vähän harmittaa, etten lähtiessä halannut häntä.

Sanavalmis ja voimakas mielipiteissään, mutta herkkä. Noista asioista haastattelussa puhuttiinkin. Kuten myös maailmasta, jossa elämme, siihen liittyvistä huolista, murheista ja onnenhetkistä. Ihan älyttömän mielenkiintoista oli myös kuulla Irjan opiskeluajoista. Silloinhan naispappeus ei vielä ollut Suomessa mahdollista. 13 vuotta myöhemmin (vasta 1988!) päästiin juhlimaan tuota tasa-arvon virstanpylvästä. Irja pystyi kyllä kuvailemaan aikoja hyvin elävästi ja tuntuvasti. Joku laittoi haastiksen jälkeen mulle twitterissä viestin: ”Jäi tosi lämmin ja rauhallinen olo.” Niin jäi minullekin.

Jos haluat ajatella hetken asioita oikealta kantilta ja rauhoittua, kuuntele ihmeessä. Sopii hyvin pian alkavan pääsiäisloman leppoisaan tunnelmaan. Areenasta se löytyy.

Irja-Askola-ja-Tuija-2

Peace!

nimmari