Normipäiviä

Aikamoista hässäkkää viime viikot. Sain palautetta, että olen ollut nyt ”luovalla tauollani” kiireisempi kuin työaikoina. Heh, pakko myöntää, että viime päivinä tämä on pitänyt paikkansa.

IMG_1497

Minulla on kyllä aina ollut paheeni – suklaa, shampanja ja kyllättely. En siis osaa ein sanomista, en sitten millään. Mielestäni on ihan ok sopia samalle päivälle neljä – viisi palaveria, kunhan ne on aikataulutettu tehokkaasti. Nimenomaan siten, että paikasta toiseen ehtii ainoastaan taksilla tai yyberillä. Jep, tästä sitten kärsii niin ruumis kuin mielikin.

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut Linnanmäkigaalaa, Ricky-Tick Big Bandin keikkaa, dinneriä Chef & Sommelierissä (Viimein! Olen yrittänyt saada tänne pöytää ikuisuuden!), yöpyminen uudessa Lilla Robertsissa, kahdet kuvaukset, jumiutuneet hartiat, lätkämatsi, arviolta sataneljäkymmentäneljä palaveria sekä kaiken hässäkän vuoksi missatut ystävän kolmekybäset. (Onneksi lahja, sankarin suosikki Vuittonilta, pääsi perille suuren joukon saattelemana.)

IMG_1499

Lisäksi olen päässyt taas vähän työn makuun. Ihanaa! Olen jeesannut yhtä firmaa somen kanssa ja askarrellut sinne strategiaa. Tänään olin juontamassa heti aamutuimaan Radissonin aamiaistapahtumaan. Myös yksi jouluinen radioproggis on työllistänyt mua. Saisikohan sen jo paljastaa?! Ihan pian, mä lupaan. Olen nimittäin enemmän kuin innoissani.

Ihanaa viikkoa ja paljon energiaa! Marraskuu, mene jo ja anna joulun tulla!

nimmari

Kuva yllä:
Lilla Robertsin Lux-huoneesta (suosittelen).
RTBB:n keikalta (suosittelen).
Helsingin Urheiluhieronnasta (suosittelen).
Radissonin aamiaistilaisuuden juontokeikalta, päällä uusi lemppari HM:ltä.

Kuva alla:
Krog Roban läskimoosespossu, joka maistuu taivaalliselta.
Leenan kanssa Huippujengin markkinointikuvauksissa.
Meikattavana.
Jokerimatsissa.

Joulukilluttimia kaivamassa

Tänä vuonna olin myöhässä – pahoin. Mulla on kyllä taipumusta myöhästelyyn, mutta joulun kanssa olen yleensä hyvin tärmällinen, jopa etuajassa. (Fiilistely alkaa heinäkuun kieppeillä. Tänä vuonna sekin pääsi Perun reissun takia käyntiin vasta syyskuussa.) Jouluvalot ehdittiin sytyttää Turussa ja joulukatu avata Helsingissä. Minä vasta hääräilin varastossa ja tuskailin painavan joululaatikon kanssa. Joulukatastrofi! Viimein sain raahattua laatikon ylös, kaivoin jouluhörhellykset esiin ja pääsin nauttimaan. Nautin jokaisesta hetkestä, kun kaivan koristeita yksi kerrallaan, nautin jokaisesta muistosta, joita esineet tuovat mieleen.

jouluinen

Joka vuosi ajattelen, että joulukodistani tulee tyylikäs, valkoisen ja hopean sävyistä täyttyvä, vienosti kanelilta tuoksuva, vanhan ajan tunnelmaa varovasti, kuitenkin ajan hengessä toistava koti. Mutta ei, niin ei käynyt tänäkään vuonna. Jotenkin kaikista omistamistani ihanista, kauniista joulutavaroista muodostuu yhdessä sekasoppa. Vähän samanlainen kuin joissain perheissä joulun aikaan riisipuuron kanssa syötävä sekahedelmäsoppa, jossa luumu näyttelee vahvasti pääroolia. Ei siinä ole päätä eikä häntää, eikä ainakaan mitään tyylikästä, vaikka hyvin soppa maistuu minullekin.

Tänäkin vuonna asettelin taas vanhat, tutut Aarikan tontut paikoilleen (minulla on pakkomielle ostaa näitä joka joulu vähintään yksi lisää), ripustin minimuumimukit tiskipöydän ylle (kyllä, olen todella hankkinut sellaisia) ja asettelin joulutähden loistamaan ikkunalaudalle (se on oikeasti kaunis).  Vähän punaista sinne, vihreää tänne. Ah, tuo roikkuva lumiukko sopiikin ikkunan kahvaan ja sydämen malliset koristeet oveen. Tästä sekamelskasta huolimatta huomasin taas, että joulukrääsää on mielestäni aivan liian vähän. Tämä koti tarvitsee lisää kynttilöitä, koristeita, jouluvaloja, kaikkea Hyvää Joulua -huutavaa.

IMG_8834

Poikaystävä ei kotiin tullessaan edes huomannut koristuksia. Sekin kertoo, että niitä on liian vähän. Jouduin erikseen mainitsemaan, että: ”Katsoppas, siinä on nyt kahdeksan punaista tonttua pöydän vieressä. Söpöjä, eikö totta?”. Eivät ilmeisesti niin kovin söpöjä hänen mielestään. Pyh.

Jouluun on onneksi vielä sopivasti aikaa. Ehdin hankkia minikuusen, sopivan kulhon kauniille lasisille Berliinistä roudatuille joulupalloille sekä jonkin ihanan kukka-asetelman. Ja ehkä vielä sen kauniin mustan kynttelikön, joka ei laisinkaan sovi tämänhetkiseen koristukseen. Tosin ei näytä sopivan mikään muukaan, joten väliäkös tuolla. Joulumieltä täältä löytyy riittämiin. Se on tärkeintä.

Ihanaa aikaa tämä. Nautitaan!
nimmari

#prayforparis

Ei tähän ole sanoja. Mikään viisaus ei tunnu oikealta, mikään pahoittelu ei riittävältä. Vaikka elämä jatkuu ja viikonloppu on omalta osaltani ollut ilon- ja onnentäyteinen, ei näitä ajatuksia saa mielestään. En osaa, enkä edes halua ymmärtää. Olen aina kohkannut, että yritän nähdä kaikessa ja kaikissa jotain hyvää. Nyt se on mahdotonta ja yrityskin tuntuu ahdistavalta. Ympärillä on kuitenkin tosi paljon kaunista ja hyvää. Luulen, että parasta juuri nyt on keskittyä kaikkeen siihen.

prayforparis

<3

nimmari