Vinkit yksin matkustavalle ja siitä haaveilevalle

Olen saanut aivan hirvittävän määrän kysymyksiä itsekseen matkaamisesta. Moni on kirjoittanut, että haaveilee itse samasta, muttei ihan vielä ole rohjennut. Tässä mun vinkit, miten reissuun itsensä kanssa kannattaa valmistautua.

1_TuijaPehkonen_Australia_0379_smallAloita vauvanaskelin
Mun eka matka yksin oli vuonna 2013 Kap Verdelle. Viikon reissu, pakettimatka ja kohde, jossa olin jo kertaalleen aiemmin käynyt. Lisäksi tiesin, ettei kyseisellä saarella juuri ollut nähtävää, joten mun ei käytännössä tarvinnut muuta kuin maata rantatuolissa ja selviytyä viikko omista ajatuksistani. Jos olen ihan rehellinen, en ehkä nauttinut tuosta matkasta äärettömän paljon, mutta mun itsenäistymiselle se teki hyvää. Seuraava reissu tuntui jo vähän helpommalta ja mukavammaltakin. Pikkuhiljaa rohkeus ja halu itsekseen reissaamiseen on kasvanut. Mun viimeisintä kuukauden yksikseen reissaamista Australiassa en vaihtaisi mihinkään.

Uskalla kysyä neuvoa
Olipa kyse sitten reittivalinnasta, ravintolavinkistä tai oikeastaan ihan mistä tahansa, kannattaa avata suunsa ja kysyä. Mä sain ennen Aussireissuani kullanarvoisia vinkkejä maassa aiemmin reissanneilta ystäviltä ja tutuilta. Suorastaan hämmennyin ihmisten avuliaisuudesta. Moni kirjoitti pitkät pätkät lempiravintoloistaan ja suosikkimestoistaan. Sain myös ihan mielettömiä yöpaikkatarjouksia ystävien ystäviltä.

Ja tunnetusti heikolla suuntavaistollani en olisi selviytynyt jos en olisi kysynyt välillä kahteen, kolmeenkin kertaan ohjeita. Ei haitannut ja sainpa vähän harjaannusta kielitaitooni. Lopulta löysin myös aina perille.

1_TuijaPehkonen_Australia_0179_small

1_TuijaPehkonen_Australia_0191_smallGoogleMaps on paras ystäväsi
Edelliseen viitaten, tää oli mulle kultaakin arvokkaampi. Olin reissussa naimisissa GoogleMapsin kans. Mun päähän ei yksinkertaisesti jää paikat, enkä hahmota reittejä tai sijainteja, vaikka kuinka pinnistelisin. Jostain kumman syystä vasta tällä reissulla tajusin, kuinka järjettömän paljon elämää helpottava keksintö GoogleMaps onkaan. Miksi ihmeessä mä en ollut aiemmin katsonut ravintola-arvosteluita täältä tai seurannut ratikkareittiä ja oikeita pysäkkejä matkatessa julkisilla?

Toki tarjolla on myös paljon ilman nettiä toimivia karttapalveluita, kuten OffMaps. Mulla oli kuitenkin reissussa australialainen pre-paid -liittymä, niin sain nautiskella GoogleMapsista lähes koko reissun.

Uskalla olla nössö
Usein kuulee tarinoita yksin reissaavien uskomattomista seikkailuista, kymmenistä uusista ystävistä ja mielettömistä sattumuksista matkan varrella. Kaikkea sitä on luvassa, jos haluaa. Mulle kuitenkin yksin matkaamisessa tärkeää on rauhoittuminen ja oma aika. On mahtavaa kuulla ihmisten tarinoita ja tutustua uusiin tyyppeihin, mutta lähtökohtaisesti on myös mahtavaa ihan vain olla ja relata. Kaverin kanssa matkatessa paine tekemisestä, aktiivisena ja sosiaalisena olosta on suurempi, mutta kun matkustat itsesti kanssa voit tehdä mitä huvittaa. Tai olla tekemättä. Usein mä valitsen jälkimmäisen ja keskityn sosialisoimaan sitten Suomessa ystävieni kanssa.

1_TuijaPehkonen_Australia_0224_smallLuota itseesi ja muihin ihmisiin
Ei kenenkään järkevän yksinmatkaajan kannata ottaa turhia riskejä tai heilua yötä myöten kadunvarsilla tai kapakoissa. Mä en tykkää ollenkaan mennä baareihin pyörimään itsekseni. Mitä ihmettä mä siellä tekisin? Ja varsinkin yksinmatkaavana naisena olen kyllä iltaisin liikkuessa hyvin tietoinen ympäröivästä maailmasta ja pikkuisen varuillani.

Liioiteltu varovaisuus kanattaa kuitenkin jättää kotiin. Usein vaisto kertoo, voiko tapaamiinsa ihmisiin luottaa ja ainakin omalle kohdalleni on sattunut järjettömän monta kilttiä, pyyteettömän avuliasta tapausta. Suomalaiseen kulttuurin ventovieraiden auttaminen ei ehkä kuulu, mutta monessa muussa maassa meininki on ihan toinen. Kannattaa antaa uusille ihmisille mahdollisuus ja luottaa tilanteisiin. Se typerä klisee, että kaikki kyllä järjestyy, on ihan totta. Lupaan, että huomaat sen yksin matkatessa.

Unohda kamera, kännykkä ja Suomi hetkeksi
Älä huolehdi kameran kantamisesta tai puhelimen akun loppumisesta. Keskity ennemmin tallettamaan maisemat mieleesi ja hetket sydämeesi. Matkatarinat toimivat kotona kerrottuina ihan hyvin ilman kuviakin. Mä olen tykännyt laittaa raportteja myös instastoryyn, mutta muuten en nauti puhelimen tai kameran kanssa säheltämisestä reissussa. Biitsillä voi ihan hyvin makoilla ilman kännykkää ja ainahan sen saa kätevästi vaikkapa lentokonetilaan, jos haluaa varmuudeksi pitää mukanaan.

1_TuijaPehkonen_Australia_0506_smallAnna itsellesi ja ajatuksillesi aikaa
Yksi parhaista asioista itsekseen matkalla olemisesta on, että seuranasi on vain omat ajatuksesi. Se on monelle meistä myös yksi vaikeimmista asioista. Mä olen huomannut, että asioita sen sen kummemmin tarvitse pohtia. Ajatuksia alkaa tulla ja mennä ja usein aivot alkavat ikään kuin itsestään järjestellä juttuja paikoilleen ja oikeisiin mittasuhteisiin. Välillä kirjoitan sydämeni kyllyydestä ilman sen syvempää tarkoitusta. Välillä makaan kaksi tuntia musiikkia kuunnellen ja ehkä kaikista parhaimpia ovat ne hetket, kun saan ihan yksin kuunnella ja katsella meren kohinaa.

1_TuijaPehkonen_Australia_0357_small

1_TuijaPehkonen_Australia_0560_small

Tärkein neuvoni kuitenkin on, että uskalla lähteä reissuun itsesi kanssa. Et sä siellä kuitenkaan kohtaa mitään sen pelottavampaa muuta kuin itsesi.

nimmari

Kuvat: supertaitava Mette Kortelainen. Muuttaispa hän Suomeen pian.

Tunnustus

Olen kertonut, että mua ärsyttää ihmisten ihmettelyt itsekseen reissaamisesta. Ne saavat mut vähän hiiltymään ja hermoilemaan. Äiti Pehkosen oppeja noudattaen mun täytyy kuitenkin olla rehellinen ja tunnustaa jotain. Mä olen nimittäin itsekin ollut tuo tyyppi. Tai vielä pahempaa, mä olen ollut ehkä jopa se tyyppi, joka on harmitellut yksin reissuun lähtevien puolesta, vähän säälinytkin heitä.

1_TuijaPehkonen_Australia_0801_small

1_TuijaPehkonen_Australia_0693_smallMä en voi uskoa, että reilu viisi vuotta takaperin olin se tyyppi, joka ihmetteli itsekseen matkustavia, ravintolassa syöviä ja ilman seuraa leffassa käyviä. En voi uskoa, että mua kauhistutti tai pelotti ajatus itsekseen olemisesta. Ajattelin, että noilta oman itsensä kanssa aikaa viettäviltä tyypeiltä puuttuu jotain, ja että heidän kokemuksensa vaikkapa ulkomaanmatkasta ei olisi täydellinen, ellei sitä jakaisi jonkun muun kanssa.

Luulin typerästi, että kaikki muutkin ajattelisivat samoin. Että tuskin kukaan niistä itsekseen syövistä tyypeistä tekisi sitä omasta tahdostaan. Nuo yksin matkallaan olevat olisivat varmasti tosi mielellään jonkun muun kanssa, jos vain sopivaa seuraa olisi tarjolla. Ajattelin, että nämä yksinäiset ihmiset varmasti kärsivät suunnattomasti siitä, että joutuivat tekemään hienot reissunsa ilman seuraa.

1_TuijaPehkonen_Australia_0717_small

1_TuijaPehkonen_Australia_0705_smallEn olisi voinut kuvitellakaan, että tekisin mitään edellä mainituista ilman jonkun toisen seuraa. Jotenkin sellainen olisi tuntunut melkein surulliselta. Onneksi elämä opettaa.

Noiden ajatusten muistelu hävettää mua nyt. Kun istun lauantai-iltana Byron Bayn rannalla skumppapullon kanssa ja katselen valtavaa joukkoa bilettäviä reppureissaajia, en vaihtaisi tuota hetkeä mihinkään. Kun käppäilen illalla lähikatuja ja kuuntelen satunnaisten katulaulajien esityksiä ihan itsekseni, huomaan hymyileväni. Kun törmään metsässä jättiläisliskoon ja hiivin hipihiljaa sen perässä pitkät tovit, mä tunnen eläväni.

Jälkikäteen voi kai todeta, että oli pitkä tie kulkea pisteeseen, jossa halusin lähteä kuukaudeksi yksin reissuun. Ehkä kirjoitan siitä lisää jossain vaiheessa. Ajattelen kuitenkin nykyään, että jos omassa seurassa ei viihdy, ei varmaan voi aidosti viihtyä kenenkään muunkaan seurassa. Kannattaa harkita ja kokeilla vaikkapa pienin askelin kerrallaan.

1_TuijaPehkonen_Australia_0715_small

1_TuijaPehkonen_Australia_0692_smallOnneksi uskalsin. Onneksi haastoin itseni. Nyt on just hyvä. Olen tosi onnellinen.

nimmari

Kuvat: Mette Kortelainen

En tiennyt, että maailmassa olisi tällainen paratiisi!

Mä en tiennyt, että maailmassa olisi tällainen paratiisi. En oikein vieläkään meinaa uskoa, vaikka katselen ympärilleni ja näen tämän kaiken. Ainoat huonot puolet tuntuvat olevan surkea wifi, jos sellaisen ylipäätään sattuu jostain löytämään ja karmeat öllimöllit, joita löytää kyllä kaikista niistäkin paikoista, joissa ötököihin ei haluaisi törmätä. Muuten olen lähinnä ihmetellyt ja ihastellut. Olen ollut ymmyrkäisenä, kuten ystäväporukassamme on tapana sanoa.

1_TuijaPehkonen_Australia_0137_smallEn uskonut, että voisin kuljeskella pitkin katuja näin rennolla mielellä, ihan oikeasti ilman huolen häivää ja huolta huomisesta. En tiennyt, että kävelisin sateessa hymyssä suin ja nauttisin. En arvannut, etten ihan oikeasti huolehtisi täällä lainkaan töistä, tulevaisuudesta, yhtään mistään.

Onneksi olen reissussa yksin. Olisin aika paskaa matkaseuraa. En nimittäin arvannut, että olisin todella nukkunut aivan hullumoisia unia lähestulkoon joka ikinen yö. Mä olen valvonut keskimäärin kahteen ja herännyt puoli kahdeltatoista. En tainnut edes muistaa, miltä näin levänneenä olo tuntuu. Välillä olen herännyt keskellä yötä (tai aamua) naapurin koiran haukahteluun ja papukaijan kalkatukseen. Odotellut hetken ja jatkanut unia. Herätyskello on soinut useana aamuna ysin tai kympin pintaan mutten ole vaivaantunut nousemaan ylös. On tuntunut niin hyvältä vain venyttää aamut päiviksi. Olen päästänyt jo aikaa sitten irti lomien suorittamisesta, mutta täällä mun lomalaiskuus on siirtynyt nextille levelille.

1_TuijaPehkonen_Australia_0169_smallEn arvannut, että osaisin ylipäätään olla niin rennosti kuin täällä olen ollut. Suuret suunnitelmat surffikurssista, joogaleiristä, kymmenien tai ehkä satojen sivujen kirjoittamisesta ovat kaikki jääneet unholaan. Tuntuu niin kivalta, että mun etukäteen tehdyt suunnitelmat eivät olekaan tuntuneet täällä tärkeiltä. Olen voinut keskittyä hetkiin, itseeni ja nauttimiseen. Olen viettänyt järjettömän monta tuntia istuen, kuunnellen musiikkia, katsellen ympärillini. Olen istunut ravintoloissa ja syönyt hyvää ruokaa, juonut skumppaa ja ihmetellyt maailman menoa.

En arvannut, että minua ei pelottaisi kävellä öisen Melbournen katuja tai että uskaltautuisin illan pimeinä tunteina kuuntelemaan ventovieraan tarinointia. Aiemmin mulla on ollut tapana kantaa pientä hiuslakkapulloa mukanani yksin reissatessa. Iltaisin liikkuessa se on mulla aina valmiina. Tajusin eräänä iltana kotiin kävellessä, että se unohtui lähtiessä. Eikä mua pelottanut. Ja tosiaan, enhän mä kotiin ollut matkalla, vaan airbnb-kämppään, jossa yövyin. Siellä se hiuslakkapullo on saanut odotella kaikki illat.

Olen joskus nuorempana todennut, etten voisi koskaan asua nihkeässä maassa. Siis niin lämpimässä maassa, että vaatteet liimautuvat jatkuvasti ihoon. Musta se oli superärsyttävää. Syön sanani ja otan oikeuden vaihtaa mielipidettäni. Luulen, että tätä paikkaa olisi helppo kutsua kodiksi.

1_TuijaPehkonen_Australia_0055_smallOlen miettinyt sitä yksinoloasiaa. Että mikä kumma siinä onkin tuntunut niin hyvältä tällä kertaa. Ehkä se, että alkumatkasta ehdin tavata useammankin suomalaisen ystäväni täällä? Ehkä se, että sekä paikalliset että täällä reissaavat pysähtyvät juttelemaan niin helposti? Ehkä se, että todella kaipasin yksinoloa, rauhaa ja omia ajatuksia. Olen myös tainnut ihan oikeasti oppia olemaan yksin ja nauttimaan siitä. Ja ihan takuuvarmasti tämä on ideaali paikka matkustaa itsekseen ja matkata samalla itseensä.

Olen saanut ihan hullusti viestejä siitä, miten onnelliselta näytän. Pakko myöntää, että olo myös tuntuu tosi onnelliselta juuri nyt. Mä toivon niin paljon, että voin tuoda mukanani Suomeen palasen tätä rentoutta myös arkeeni siellä. Ehkä elämä olisi vähän helpompaa, jos olisi itselleen vähän inhimillisempi, eikä aina vaatisi sitä sataakymmentä prosenttia. Jos ihan vähän löysäisi ja muistaisi nauttiakin elämästä. Tää on nimittäin ihan uskomattoman ihmeellistä.

1_TuijaPehkonen_Australia_0087_smallLuovutin suosiolla kameran mukana kantamisen. En jaksa tai halua uhrata elämäni ehkä tärkeintä lomaa siihen, että miettisin kivoja kuvakulmia. Olen keskittynyt nauttimaan maisemista ja olen kyllä aika ahkerasti päivitellyt instastoryäni. On ollut kiva myös saada siellä paljon Suomen kuulumisia ja matkavinkkejä. Jos haluat vähän matkata mun kanssa, niin ota @tuijapehkonen seurantaan. Onneksi sain myös muistoja itselleni, kun täällä nykyisin asustava Mette otti musta kuvia Melbournen Black Rockilla. Hän on aivan supertaitava kuvaaja, joten pelkästään siinä on hyvä syy alkaa pian suunnitella uutta reissua tänne! Mettellä on myös miekkosensa Jamesin kanssa ihan mahtava haikkausretkiä lähialueelle järjestävä Hike & Seek -firma. Kävin mukana Philip Islandilla katsomassa pikkupingviinejä ja henkeäsalpaavan upeita maisemia. Suosittelen tosi lämpimästi tsekkaaman tuon tai jonkin muun reissun, jos olet reissaamassa Melbourneen.

nimmari

Kuvat: Mette Kortelainen