Superhelppo ja terveellinen vihersmoothie

Kerroin muutama viikko takaperin ei-niin-kovin onnistuneesta aamunaloituksestani. Vihersmoothieni joukossa söin ihan pokkana myös sinne silppuamani muovikorkin. Vaikka kokkaustaitoni tuskin vakuuttivat tuolla perusteella, sain kuitenkin useita kyselyitä, mitä aamusmoothieni mahtaa ilman sitä muovikorkkia sisältää.

thumb__DSC2338_1024Tässäpä tulee ohje. Ja koska pidän rutiineista, mulla on tapana miksailla suurin piirtein samoja ainesosia pienellä twistillä lähestulkoon jokaisena aamuna. Tämä saattaa liittyä myös aamu-unisuuteeni. En pysty heti herättyäni tekemään isoja, enkä oikein pieniäkään päätöksiä. Vaatteetkin laitan aina sukkia ja pikkareita myöten valmiiksi edellisenä iltana tuolin karmille. Aamulla tärkein tehtävä on vain selviytyä ylös sängystä ja saada itsensä liikkeelle.

thumb__DSC2352_1024

Superhelppo ja hyvä vihersmoothie

Kurkkua

Omenamehua

Pinaattia

Lehtikaalia

MSM-jauhetta (Se saa hiukset kasvamaan ihan oikeasti hurjaa vauhtia. Lupaan, että toimii.)

Kollageenia (Tämä tekee hyvää iholle.)

Sitruunaa

Inkivääriä

Lisäksi nappaan usein mukaan myös banaania, avokadoa tai tuoretta ananasta. Joskus lorautan sekaan vielä kookos- tai seesamöljyä. Kaikki ainekset heitetään siis blenderiin ja hurautetaan mössöksi. Mulla blenderin korkin virkaa ajaa nykyisin joko lasi, omppu tai avokado.

Ja se kaikista tärkein asia on, että tämä ei sitten maistu vihreältä eikä yliterveelliseltä. Molemmat saavat nimittäin oksureaktion aikaan. Tämä maistuu hyvältä ja raikkaalta.

thumb__DSC2340_1024

thumb__DSC2344_1024Olen vähän haksahtanut ajatukseen, että jokainen päivä olisi hyvä aloittaa jollakin vihreällä jutulla. Nehän puhdistavat kroppaa. Otan siis mieluusti vastaan pikkuvinkkejä muista hyvistä smoothievaihtiksista. Tämä ainakin toimii ihan yksistään kiireaamuina tai sitten ihanien herkkuleipien tai tuorepuuron kaverina.

thumb__DSC2346_1024

Että huomentapäivää vaan ja ihanaa viikon aloitusta!

nimmari

Kuvat: Marta Valtovirta

 

 

”Siis mitä sä oikeastaan teet työksesi?”

Aika usein multa kysytään, mitä mä oikeastaan teen työkseni, että millaisia työpäiväni todellisuudessa ovat. Teen siis elääkseni mediaa, radiota ja tv:tä. Rakastan radiota. Sitä mä olen tehnyt jo aika pitkään. Töllö taas on tullut mukaan kuvioihin puolisentoista vuotta sitten. On ollut niin siistiä oppia siitäkin. Varsinainen duuni kuitenkin pitää sisällään aika paljon sellaista työtä, mikä ei näy ulos.

_MG_4656_web

Mä teen siis kaikennäköistä mediaan, juontamiseen, toimittajan hommeleihin liittyvää. Tällä hetkellä mua työllistää eniten Tuija Tähtien Kanssa -ohjelma ja keskiviikon henkilöhaastattelut radion puolella. TV:ssä pyörii myös Suomen Ihanimmat Häät, mutta se kuvattiin kasaan jo syksyllä, joten välillä itsekin meinaan unohtaa olevani mukana ohjelmassa!

Ihaninta on se, että päivät ovat vaihtelevia ja saan tehdä päällekäin monia erilaisia projekteja. Se tietenkin tarkoittaa myös ihan konkreettisesti paljon hommia, kun jokaiseen projektiin pitää aina paneutua uusilla aivonystöillä.

Yle Puheelle teen siis keskiviikkoisin henkilöhaastisohjelmaa, jossa tunnissa piirtyy radioselfie haastateltavasta. Ja yllättävän paljon niitä taustoja saa lueskella etukäteen, että on oikeasti kartalla toisen elämänkulusta ja myös itse varmalla fiiliksellä, että tunnin suora lähetys hoituu. Varsinkin, jos kyseessä on vaikkapa poliitikko tai pitkän uran tehnyt artisti, riittää juttuja kyllä luettavaksi. Mä taustoitan haastateltavia aina useampana päivänä etukäteen, mikä tarkoittaa esimerkiksi googlettelua, vanhojen artikkeleiden lukemista ja Ylen omien arkistojen matskuihin paneutumista. Kaivan etukäteen pari haastateltavalle läheistä tyyppiä ja sovin puhelinhaastikset heidän kanssaan, jotta livetilanteessa haastateltava kuulee itse, kun joku lähipiiristä kuvailee häntä. Aika hauskoja reaktioita on tullut itkukohtauksista huutonauruun. Ja tietenkin kirjoittelen haastiksen rakenteen ja kysymykset etukäteen, vaikka tilanne aina viekin mukanaan. Olen kuitenkin oppinut, että rennoin ja luontevin haastattelu syntyy silloin, kun itsellä on niin varma olo, että uskaltaa rauhassa poiketa sivupoluillekin.

_MG_4661_web

_MG_4692_web

Mun keskiviikot ovatkin tällä hetkellä aikamoista hulinaa, sillä radiohommien jälkeen suuntaan suoraa päätä Tuija Tähtien Kanssa -kuvauksiin ja ilta menee nauhoittaessa studio-osuuksia vieraan kanssa ohjelmaan. Kalenterin osalta keskiviikot näyttävät suurin piirtein tältä:

8.30 Herätys, nopsa aamupala ja menoks. Olen superuninen aamuisin ja huono herääjä.

9.30 Ylelle. Kuppi kahvia ja kuulumisten vaihtoa tuottajani Hanskun kanssa. Käydään läpi vielä päivän haastista.

10.30 Ensimmäinen puhelinhaastis ja sen leikkaus.

11 Toinen puhelinhaastis ja sen leikkaus.

12.12 Piipahdus Yle Puheen suorassa lähetyksessä kertomassa päivän vieraasta.

12.40 Vieras saapuu. Somekuvat. (Ihan aina tää ei mee minuutilleen nappiin. Tiukimmillaan haastateltava on saapunut paikalle noin 15 sekuntia ennen tunnarin alkua. Aika piinaavia sekunteja ovat odotellessa. Puheella kun ei voi laittaa hätävaroiksi biisiä soimaan. Mutta koskaan kukaan ei ole jättänyt tulematta ilmoittamatta.)

13 – 14 Suora lähetys.

14.10 Vauhdilla syömään.

14.30 Kyyti Angelin studiolle. Vedän matkan aikana aina syvään happea ja yritän resetoida aivoni uuteen. Usein olen aika syvällä vieraan maailmassa ja yhtäkkinen hyppäys tanssiin ja ihan toiseen vieraaseen käy aivojumpasta.

15 – 16 Maski. Samalla käydään läpi kässäriä. Jossain välissä on tsekattu vaatteet kuntoon. Yleensä juon alkuun rauhassa kahvin ja uppoudun vasta sitten kässärin ja päivän vieraan pariin. Tai rauhassa ja rauhassa. Olen aika usein saanut kuulla olevani meikkituolissa kuin väkkärä. Joku on kutsunut 2000-luvun Riittä Väisäseksi. Hän ei kuulemma malta olla hetkeäkään paikallaan.

16 – 19 Tuija Tähtien Kanssa studiokuvausten nauhoitus. Paikalla on aina joku TTK-henkinen vieras kertomassa omista muistoistaan ja analysoimassa viikon polttavia aiheita. Tää on kivaa hommaa.

19.30 Kotiin. Tässä vaiheessa olen yleensä niin rättipuhkipoikki, ettei aivotkaan enää raksuta. Olen antanut itselleni luvan laiskotella keskiviikkoisin ja tilata iltaruoat Foodoralla kotiovelle. Ja kyllä. Tällöin nappaan aina myös taksin himaan. Se on mun arjen luksusta keskiviikkoisin.

_MG_4827_web  _MG_4749_web

Aika usein mä huomaan miettiväni päivän päätteeksi, miten onnellinen olen, että saan työkseni tehdä ihania juttuja, toteuttaa itseäni, tavata huipputyyppejä ja oppia siinä samalla niin mediasta kuin elämästäkin. Sen mä kuitenkin olen myös huomannut, että välillä on pakko ottaa happea ja ajatella ihan muita juttuja. Viime syksy oli mulle opettavaista aikaa ja tein itselleni lupauksen, että joka viikko pyhitän yhden päivän ihan vain itselleni. Pidän vapaapäivän. Aika helposti kotonakin koneella häärisi illat pitkät ja hupsvain, yhtäkkiä kello käykin jo puolta yötä.

_MG_4840_web

_MG_4798_web

Niin ja niistä muista päivistä. Koska tämä ei suinkaan ole se kaikista perinteisin. Osa päivistä on pelkkää suunnittelua ja valmistelua. Milloin suunnitellaan radio-ohjelmaa, milloin juontokeikkaa. Välillä istun koko päivän kotona koneella kirjoittamassa ja taustoittamassa.

Harvoin sitä varmaan miettii, että eiväthän vieraatkaan sinne lähetyksiin pyytämättä ilmesty, ja se onkin aikamoinen palaveri se. Ensin mietitään sopivat vierasvaihtoehdot, sitten kaivetaan heidän yhteyshenkilöiden yhteystiedot, laitellaan meiliä, soitellaan, sovitaan, mietitään, lopulta toivottavasti saadaan päivä ja aika sovittua. Ja vasta sitten varsinainen työ voi alkaa.

Välillä ryntään palavereihin tai palaverista toiseen. Mulla on huono taipumus aikatauluttaa päiväni vähän liian tiukalle. Ikään kuin lentäisin paikasta toiseen, enkä muista, että siirtymätkin vievät oman aikansa. Opettelen, opettelen.

Niin ja sähköposteja mä vihaan. Nytkin iso liuta odottaa vastaamista. Ihan karmea aikasyöppö tuo koko härveli. Puhelimella selviäisi niin paljon nopeammin.

_MG_4774_web

Tässä duunissa on myös sellainen jännittävä puoli, että hirveän pitkälle etukäteen en tiedä tulevasta. Toisaalta, uskon sen tekevän mulle lopulta vain ihan hyvää. Ei tätä elämää niin pitkälle voi muutenkaan suunnitella.

Tajuan muuten tätä kirjoittaessani, että tähän duuniin sisältyy ihan hirveästi juttuja meikkituolista tunnekuohuoihin ja sähköposteista juontokortteihin. Taisin avata vasta murto-osan. Jos on jotain, mitä vielä haluaisit tietää, niin kerrothan!

nimmari

Kuvat otti supertaitava Fotonokan Anthony Ubaud, joka juoksenteli yhden keskiviikon mun mukana.

Mitä Jukka Poika on ranskaksi?

Kyllästytkö sä koskaan lempibiiseihisi? Mulla on sellainen lähipiiriä ärsyttävä taipumus, että kun löydän lempikappaleen soittaa rumputan sitä repeatilla niin monta kertaa, että lopulta biisi tulee itseltänikin korvista. Se on aina ollut ja varmaan tulee olemaankin niin.

tuija_irina_areena

Saatan esimerkiksi laittaa yhden biisin repeatille kuntosalitreeniin ajaksi ja sitten iloisesti rulluutella sen tahtiin koko tunnin. Ja toistaa saman vielä seuraavanakin päivänä.

Usein mä myös mietin, että olispa mullakin hienostunut musamaku, että soittolistansa voisi jakaa spotifyssä ja antaa biisien reilusti näkyä tutuille ja tuntemattomille. Mutta mitä siitäkin tulisi, jos yhtenä päivänä putkeen on soitettu esimerkiksi 24 ysäribiisiä (välillä pitää fiilistellä vanhoja) tai 18 pimpelipompelijumputusta (jumputukset toimivat erityisesti treenibiiseinä)?

Noh, kerrankin uskallan kertoa ääneen, mitä olen viime päivinä soitellut.

Olen nimittäin ollut huumaantuneena Irina Björklundin ai-van mie-let-tö-män hie-nois-ta suomihittien ranskankielisistä versioista. Mä en edes tiennyt, että tällaista on tehty! Muistan tietysti uutisoinnit Irinan sahansoitosta ja ranskankielisestä musiikista, mutta nyt siellä on Jukka Pojan ”Silkkii”, Chisun ”Sabotage”, Leevi And The Leavingsin ”Poika Nimeltä Päivi”. Ei voi ihan heti kuvitella, miltä ne kuulostavan ranskankielisinä, eteerisinä, leikittelevinä versioina. Kuulostavat nimittäin ihanan kepeältä. Mä hymyilen ja matkaan ajatuksissani Pariisin pimenevään iltaan viinilasillisen äärelle.

Kuulostaa hienostuneelta, mutta kokeileppa. Jotenkin nämä ovat helposti lähestyttäviä, kun alkuperäiset versiot ovat jo valmiiksi tuttuja. Jos tämä maalaistyttö lämpeni, ehkä sinäkin innostut.

Ja hei, jos satut asumaan Porissa, Lahdessa tai näiden lähistöllä, olet onnentyttö. Irina on vierailemassa Suomessa ja heittää keikat tänään perjantaina Porin Kulttuuritehdas Kehräämöllä ja lauantaina Lahden Katu-klubilla. Oi, jospa voisin olla mukana!

Kirjoittaisin tähän jotain kaunista ranskaksi, mutta osaan ainoastaan tilata mansikkajäätelöä maailman kauneimmalla kielellä. Eikä mulla ole hajuakaan, miten se tulisi kirjoittaa.

nimmari

ps. Irina on mulla vieraana Yle Puheella ensi keskiviikkona 29.3. klo 13!