Yksinkertaistamalla enemmän aikaa ja vähemmän stressiä

Aloitin oman yksinkertaistamisprojektini äitiyslomalla muutamia vuosia sitten. Luin pinon aihetta käsitteleviä kirjoja, joista hain inspiraatiota.

Helpointa oli aloittaa vähentämällä tavaraa. En ole ikinä ollut tavaran jemmaaja, mutta silti kaappeihin oli jäänyt kaikenlaista. Pinosin tavaroita myytäviin, lahjoitettaviin ja pois heitettäviin. Osa tavaroista sai armonaikaa ja siirtyi vintille. Nämäkin tavarat ovat lähteneet kiertoon, mikäli en ole niitä käyttänyt.

Oli uskomatonta huomata (ja tämän olen kuullut myös muilta tavaran vähentäjiltä), kuinka turhasta tavarasta luopuminen toi mukanaan keveyden tunteen. Lisäksi jäljelle jääneet tavarat sai järjestettyä kaappeihin siten, että ne löytyvät sieltä yhdellä silmäyksellä tai vähintäänkin nopeasti. Säästelee kivasti aikaa ja hermoja, kun tavarat eivät ole jossain hukassa. Myydyistä tavaroista sain vähän lompakon täytettä, mikä ei sekään haitannut ollenkaan.

Seuraavaksi siirryin tekemään eräänlaista ärsyke- ja aikainventaariota. Mietin, mitkä asiat varastivat päivittäin tai viikoittain aikaani, huomiotani ja keskittymiskykyäni. Tässä vaiheessa olin jo tehnyt itselleni kutakuinkin selväksi, mihin asioihin halusin säästynyttä aikaa käyttää.

Lopetin facebookin käytön ja myöhemmin myös twitterin. Liimasin ulko-oveen ei mainoksia kiitos -lapun, ja lopetin sähköpostiini tulevat mainoskirjeet, joita en halunnut. Aloin tilaamaan kerran viikossa ruokaostokset nettikaupasta suoraan kotiovelle. Tein enemmän tietoisia valintoja: Tämä tv-ohjelma vai tuo kirja? Kodin puunaaminen vai kirjoittaminen?

Koska kaikenlaista toimitettavaa ja pientä puuhaa riittää aina (ainakin lapsiperheessä), valutan tehtävät päästäni paperille. Sieltä sitten hoidan asioita pois tärkeysjärjestyksessä, ja teen samalla taas niitä tietoisia valintoja: Onko tätä aivan pakko tehdä? Kuinka paljon tällä on vaikutusta ja mihin?

Yksinkertaistaminen on johtanut siihen, että on ollut helpompi järjestää aikaa itselle tärkeisiin asioihin ja myös keskittyä niihin. Yksinkertaistamaan oppii vähitellen niin, että lopulta pystyy jo etukäteen suodattamaan turhia asioita pois. Oli kyse sitten tavarasta tai tehtävästä, esitän usein automaattisesti itselleni seuraavanlaisia kysymyksiä: Onko tämä olennaista/tärkeää? Haluanko tätä? Edistääkö tämä mitenkään niitä asioita, joihin haluan käyttää aikaani ja energiaani?

Kuva täältä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *